Kirjeenvaihtajalta: Britannian erosopimus ja minä

Britannian eroneuvottelut ovat työllistäneet toimittajia jo pari vuotta. Tänään ne saatetaan julistaa päättyneiksi, kirjoittaa EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

Brexit
Lontoossa osoitettiin mieltä brexitin puolesta 16. lokakuuta.
Lontoossa osoitettiin mieltä brexitin puolesta 16. lokakuuta.Neil Hall / EPA

StrasbourgAloittelin kirjeenvaihtajana Brysselissä samana päivänä kun brittien enemmistö äänesti EU-eron puolesta kansanäänestyksessä kesäkuussa 2016.

Aihe on hallinnut EU-uutismaisemaa koko tämän ajan. Hakusanalla "brexit" tietokoneeltani löytyy 374 kirjoittamaani valmista juttua tai muistiinpanoa, melkein yksi joka toiselle päivälle.

Koska brexit on kohtaloni, erosopimuksen kohtalonpäivä on sopiva hetki pysähtyä pohtimaan sitä, miten tähän on tultu. Britannian hallitus kokoontuu tänään keskiviikkona kello 16 Suomen aikaa hyväksymään tai hylkäämään alustavan sovun.

Eroprosessi on ollut erinomaista draamaa, jollaisen käsikirjoitusta olisi ollut vaikea keksiä etukäteen. Välillä on poikettu puskafarssin puolelle.

Kansanäänestyksen tulos tuli aamuyöstä juhannuspäivänä 2016 yllätyksenä miltei kaikille. Oletus oli ollut, että britit päättäisivät kaikesta huolimatta jäädä unioniin.

Näin ei käynyt, ja äänestysidean isä, pääministeri David Cameron, erosi tehtävästään. Sekavien vaiheiden jälkeen uudeksi pääministeriksi valikoitui Theresa May.

Ensireaktio oli hämmennys. Toinen oli, että kuka lähtee seuraavaksi. Brittien eron pelättiin johtavan ketjureaktioon, jossa unioni lähtee hiljalleen purkautumaan. Minäkin ennakoin tällaista.

Alkuvaiheessa odotettiin, että Britannia ilmoittaisi saman tien hakevansa eroa. Ilmoitus käynnistäisi kahden vuoden neuvottelujakson, jonka lopuksi maa irtautuisi EU:sta. Eroilmoitusta saatiin kuitenkin odottaa yhdeksän kuukautta ennen kuin pöly oli Lontoossa laskeutunut siinä määrin, että britit uskalsivat ryhtyä neuvottelemaan.

Kun neuvottelupöytään päästiin, Britannian neuvottelija David Davis joutui taipumaan kompromissiin toisensa perään. Neuvottelujärjestys ja eron taloudelliset seuraamukset sovittiin unionin toivomalla tavalla.

EU:n pääneuvottelija Michel Barnier ja Davis astelivat Brysselissä toimittajien eteen muutaman viikon välein. Barnier moitti brittejä siitä, että he eivät tiedä, mitä haluavat.

– Kello tikittää, kuului Barnier'n tunnuslause.

Keväällä 2017 pääministeri May päätti jostain syystä järjestää ennenaikaiset parlamenttivaalit, ja hävisi enemmistönsä parlamentissa. Konservatiivit ottivat hallituksen tukipuolueeksi Pohjois-Irlannin unionistien DUP-puolueen.

Kaikesta huolimatta neuvottelut rullasivat hiljalleen eteenpäin. Kansalaisten asemasta saatiin sopu melko pian, samoin kuin erolaskusta. Ratkaisematta jäi enää kysymys siitä, miten Irlannin rajalla vältetään rajatarkastuksen eron tultua voimaan.

Viime kesänä May esitteli brexit-suunnitelmansa, ja Davis erosi protestina hallituksesta yhdessä ulkoministeri Boris Johnsonin kanssa. Kaksikko ryhtyi liputtamaan avoimesti konservatiivipuolueen brexit-puritaanien joukossa. Johnson on soimannut Mayn toimintaa kolumneissaan.

Syyskuussa hän esimerkiksi kirjoitti, että Mayn brexit-suunnitelma on kuin Britannian perustuslain ympärille kiedottu itsemurhapommittajan liivi.

Irlanti-kysymys osoittautui hankalammaksi kuin oli ehkä luultu. Kukaan ei keksinyt keinoa sovittaa yhteen kahta vastakkaista tavoitetta: rajatarkastuksia ei saa olla, mutta EU:n pitää voida valvoa, mitä sen alueelle tuodaan.

Alkoi käydä selväksi, että eroaminen unionista ei ole yksinkertaista. Eikä ero automaattisesti palauta valtaa eroavan jäsenmaan pääkaupunkiin.

Pikakelaus marraskuuhun: Ilma tihenee huhuista, että erosopimus olisi valmistumassa. Lopulta Irlannin yleisradioyhtiö RTÉ kertoo skuupin. Sopimuksen luonnos on valmis, ja se on lähetetty Lontooseen brittihallituksen hyväksyttäväksi.

Tietokoneelle syntyy taas uusi brexit-juttu. Saksan liittokansleri Angela Merkelin linjapuhe Euroopan parlamentissa saa väistyä.

Brittihallitus päättää iltapäivällä, hyväksyykö se sovun vaiko ei. Jos hyväksyy, ero hyvässä järjestyksessä on mahdollinen. Jos ei hyväksy, Mayn jatko pääministerinä on jälleen vaakalaudalla, ja ero ilman sopimusta on aiempaa lähempänä.

Kävi kummin päin vain, Britannian ero vainoaa minua jatkossakin. Brexitin toteutumiseen on vielä 135 päivää aikaa. Sen jälkeen on vielä siirtymäkausi, jos asiasta päästään sopuun.

Korjattu 14. marraskuuta kello 9.15: Britannian hallituksen kokouksen alkamisaika kello 16:een.

Lue lisää:

Uutta brexit-äänestystä vaativien ääni voimistuu, mutta aika on kortilla – "Edessä voi olla sukupolven mittainen erämaavaellus EU:n ulkopuolella"

Sunday Times: Neljä brittiministeriä harkitsee jättävänsä Mayn hallituksen brexitin vuoksi

Kaataako joku näistä kiistoista brexitin? Käynnissä on Britannian EU-eron kohtalon viikko