Tutkimus: Tämän verran maksaa eläminen Suomessa – vertaa taulukoissa omia kulujasi

Kuluttajatutkimuskeskus on selvittänyt nyt kolmatta kertaa niin sanotut elämisen viitebudjetit. Esimerkiksi asumisen ja ruoan kustannukset ovat laskeneet.

talous
Nainen kantaa ruokakoria kaupassa.
Ismo Pekkarinen / AOP

Kuinka paljon suomalainen katsoo tarvitsevansa elämiseen ja arkeen tämän päivän yhteiskunnassa? Mitä maksaa suomalaisen oman arvion mukaan asuminen, ruoka, joukkoliikenne, terveyspalvelut ja harrastukset eri puolilla Suomea?

Tätä kaikkea on selvittänyt Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus nyt kolmatta kertaa niin sanotuilla viitebudjeteilla eli viitteellisillä esimerkkilaskelmilla siitä, mitä tavaroita ja palveluita tarvitaan, jotta ihminen tulee toimeen ja voi ylläpitää terveyttä ja osallistua sosiaalisesti.

Tutkimukseen osallistui tällä kertaa 37 kuluttajaa. He osallistuivat tutkimukseen keskustelemalla ja listaamalla erilaisia tarpeellisia hyödykkeitä. Kohtuullisen minimin budjetti laadittiin 13 esimerkkitaloudelle.

Kuten tunnettua asuminen ja ruokamenot tekevät leijonanloven suomalaisen arjen menoihin. Erot asumisessa ovat myös suuria riippuen siitä, missä päin Suomea asuu. Oheisissa esimerkeissä puhutaan vain vuokra-asumisesta.

Grafiikka
Mikko Airikka | Yle

Suurimmat kustannusten muutokset ovat ruoassa, autoilussa, asumisessa ja terveysmenoissa. Ruoan hinnan laskun sekä useampien kotona valmistettavien aterioiden vuoksi kotitalouskohtaiset ruokamenot ovat laskeneet yksin asuvien talouksissa noin 15 euroa ja lapsiperheissä 70–96 euroa kuukaudessa.

Asumisen kustannukset esimerkkilaskelmissa ovat pienentyneet, koska vuokrien laskentaa on tarkennettu. Vuokrat perustuvat nyt alueellisiin asuntotyyppien keskikokoihin ja alueellisiin asuntotyyppien keskineliövuokriin. Pääkaupunkiseudulla vuokrakolmiossa asuva pienten lasten perhe käyttää kokonaismenoihin lähes 400 euroa enemmän kuin muualla Suomessa asuva.

Autoilun kustannukset ovat laskeneet puolestaan verotusmuutosten vaikutuksesta verrattuna aiempaan viitebudjettiin.

Yksin asuvien ruokamenot vaihtelevat yli 65-vuotiaan naisen noin 180 eurosta alle 45-vuotiaan miehen yli 290 euroon kuukaudessa. Energiantarve iäkkäämmillä naisilla on pienempi kuin nuoremmilla miehillä. Yli 65-vuotiaat tekevät myös suurimman osan ruoastaan itse, koska he eivät useimmiten ole enää työelämässä

.

Grafiikka
Mikko Airikka | Yle

Kuten oheisista esimerkeistä käy ilmi, välttämättömien kulujen summa kuukaudessa vaihtelee pääkaupunkiseudulla yksin asuvien alle 45-vuotiaiden lähes 1 380 eurosta kahden vanhemman ja kolmen teinin perheen noin 4 250 euroon. Eritoten tämä näkyy ruokakuluissa, joissa erot ovat luonnollisesti suurimmat. Kahden huoltajan lapsiperheissä auto on myös ajateltu kuukausimenoihin. Tämä lisää kahden huoltajan lapsiperheessä menoja 450 euroa kuukaudessa.

Grafiikka
Mikko Airikka | Yle

Muualla Suomessa sama vaihtelu on 1 130–3 770 euroa kuukaudessa. Oletus on, että myös muun Suomen paikkakunnilla on sujuva julkinen liikenne. Käytännössä moni turvautuu kuitenkin harvaan asutuilla alueilla autoon, jolloin kustannukset kasvavat lähes 400 euroa kuukaudessa.

Muutoksia aiempiin tutkimuksiin on tapahtunut esimerkiksi tietotekniikan käytössä.

– Tietotekniikan menot ovat osittain kasvaneeet, ja kun laitteet ovat nykyään henkilökohtaisia esimerkiksi koululaisilla, ne ovat kasvattaneet menoja entisestään. Pienillä lapsilla on hieman edullisempia puhelimia, mutta älypuhelimia alkaa olla jo yläasteikäisillä, sanoo projektisuunnittelija Kristiina Aalto Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Aallon mukaan tulostimia eli printtereitä ei enää pidetä kodeissa välttämättöminä, koska muualla tulostaminen on yleistynyt.

Velkaisia auttava Takuusäätiö on yhdessä Marttaliiton kanssa toimittanut julkaisun infografiikat helpottamaan kulujen vertailuja.

Viitebudjetteja on käytetty materiaalina myös erilaisissa tutkimuksissa, selvityksissä sekä opetuksessa. Niin ikään yksittäiset kuluttajat ovat olleet kiinnostuneita niistä.

Esimerkkilaskelmia on mahdollisuus hyödyntää talous- ja velkaneuvonnan sekä kuluttajaneuvonnan oheismateriaalina. Näin on tehty esimerkiksi Ruotsissa.