Nunnuka nunnuka lailaa -pilkka vaiensi Hildán joiun koulussa – nyt hänen joikunsa raikaa ympäri maailmaa

Hildá Länsman joutui kuulemaan koulussa "nunnuka nunnuka lailaa" -pilkkaa, jonka jälkeen hän ei enää uskaltanut joikata kouluympäristössä. Musiikinopettaja auttoi yli ujoudesta.

musiikki
Hildá Länsman.
Vesa Toppari / Yle

HELSINKI Kerrostalon oven avaa muusikko Hildá Länsman, 25. ”Bures” hän sanoo hiljaisella äänellä. Bures tarkoittaa päivää pohjoissaameksi. Länsman asuu Kallion seuduilla isossa asunnossa, jota hän kutsuu kommuuniksi. Ympäri asuntoa on ripoteltu erilaisia instrumentteja: ruokapöydän vieressä on rumpu, seinällä kitara ja tv:n vieressä tasolla marakassi.

Hetken päästä ovesta astuu sisään Länsmanin miesystävä, näyttelijä Tatu Sinisalo. Hänellä on mukanaan kuppikakkuja, joista Länsman ilahtuu. Länsmanilla on ollut edellisiltana konsertti ja he alkavat puolenpäivän aikoihin tekemään aamupalaa. Asunnon täyttää kardemumman tuoksu, Sinisalo on lisännyt kahviin ripauksen kardemummaa.

– Voidaanko juoda niistä söpöistä kupeista, kysyy Länsman ja lähteekin jo hakemaan kuppeja. Kupit ovat kämppäkaverin tuomisia Turkista.

Kahvikuppi.
Söpöt kupit, jotka kämppäkaveri on tuonut Turkista.Inger-Elle Suoninen / Yle

Työskentely äidin kanssa ei ole aina helppoa

Musiikki on suuri osa Länsmanin elämää. Hän on mukana neljässä eri musiikkiryhmässä, joista varmaan tunnetuin on Solju–yhtye. Solju-yhtyeen kanssa Länsman kilpaili vuonna 2015 Uuden musiikin kilpailussa ”Hold Your Colours” -kappalella. Kilpailussa he sijoittuivat neljänneksi.

Solju-yhtyeessä toisena solistina on Länsmanin äiti, Ulla Pirttijärvi-Länsman. Äiti asuu Utsjoella ja tytär Helsingissä. Länsman on tyytyväinen, kun yhtye tuo äidin ja tyttären yhteen tietyn väliajoin, nyt kun välimatka on pitkä. Äidin kanssa työskentely ei aina ole kuitenkaan ruusuilla tanssimista.

– Siinä on tietenkin haasteensa, mutta me olemme aina keskustelleet asioista ja joskus käännämme pienet erimielisyydet huumoriksi, Länsman naurahtaa.

Ijahis Idja 2018
Hildá Länsmanin ja hänen äitinsä Ulla Pirttijärvi-Läsman esiintyivät Solju-yhtyeen kanssa Ijahis idja -alkuperäiskansamusiikkifestivaalissa elokuussa 2018.Vesa Toppari / Yle

Isä ei ehtinyt kuulla hänelle tehtyä joikua

Länsman muutti pääkaupunkiseudulle pari vuotta sitten opiskelujen takia. Hän kertoo asettuneensa hyvin, mutta ensimmäinen vuosi oli rankka. Joiku on kuitenkin auttanut, jos koti-ikävä on iskenyt.

– Joikatessa voi saada taas yhteyden pohjoiseen ja saada tukea, kertoo Länsman.

Joiku ei ole pelkästään musiikkia. Saamelaiset voivat kertoa tarinoita joiun muodossa. Ihmiset voivat joikata toisiaan, eläimiä ja asioita, joita on nähty luonnossa.

Länsman kuvailee joikua niin, että se tuo paljon lämpöä ja rakkautta. Jos äiti tai isä joikaa lapsensa tai joku joikaa sinut vaikka puhelimessa, kun olet matkoilla, niin silloin tulee muistettu olo.

Soljju Hildá Länsman UMK-finálas 2015
Vuonna 2015 Solju-yhtye kilpaili Uuden musiikin kilpailussa ja sijoittui neljänneksi.Tiia Santavirta

Teemme haastattelua isänpäivänä. Länsmanin ääni hiljenee, kun hän puhuu omasta isästään, joka menehtyi yli vuosi sitten. Ennen isän kuolemaa Länsman oli laittanut isälleen joiun. Isä ei kuitenkaan ehtinyt kuulemaan sitä, kun tytär joikaa hänet.

– Minä tein hänelle joiun ennen kun hän meni, mutta en ehtinyt antaa sitä hänelle silloin, kun hän vielä oli, kertoo Länsman.

Joiku tuo niin paljon lämpöä ja rakkautta.

Joikaaminen on Länsmanille tapa muistaa ja kunnioittaa. Hiljattain Länsman oli matkustamassa Chilessä ja siellä hän joikasi isänsä.

– Hei, minä olen täällä maailman toisella puolella ja minä joikaan sinut, kuvailee Länsman.

Länsmanin isän hautajaisissa joiku kuului. Se saattoikin olla ensimmäinen kerta, kun Utsjoen kirkossa joiku kaikui. Länsman toivoo, että joiku kuuluisi monissa eri tilanteissa vielä enemmän, kuten häissä ja hautajaisissa.

– Minun mielestäni joiku kuuluu siihen ympäristöön ja tilanteeseen. Minulle oli todella luonnollista, että se siellä hautajaisissa kuului, kertoo Länsman.

Koulussa kuultu pilkka hiljensi joiun

Länsmanin aloitti joikaamisen jo lapsena. Vaikka hän on lavalla kuin kotonaan, on sen eteen töitä jouduttu tekemään.

Koulussa hän joutui kuulemaan ”nunnuka nunnuka lailaa” -pilkkaamista, joka aiheutti sen, että Länsman ei enää uskaltanut koulussa joikata. Ylä-asteen musiikinopettajaa Länsman kehuu. Opettaja innosti nuoria tekemään omaa musiikkia ja perustamaan bändin. Aluksi Länsman oli kuitenkin niin ujo, ettei uskaltanut päästää minkäänlaista lauluääntä suustaan. Opettaja kuitenkin keksi laittaa hänet toisen oppilaan kanssa erilliseen huoneeseen harjoittelemaan ja keräämään rohkeutta yhdessä.

– Ei mennyt kauaakaan, kun uskalsimme esiintyä. Siitä tuli iloa ja itsetunto parani.

Hildá Länsman ja Tatu Sinisalo
Pariskunnan makuuhuoneessa on suuret ikkunat joista asuntoon tulvii valoa. Länsman opettelee soittamaan myös bassoa.Inger-Elle Suoninen / Yle

Laulamisen ja joikaamisen lisäksi Länsman soittaa eri instrumenttejä. Lavalla känen kädessään voi nähdä muun muassa: poron nahasta tehdyn rummun, poron sarvesta tehdyn kanteleen tai pukin sarvesta tehdyn puhallinsoittimen. Monet näistä instrumenteistä hän on itse tehnyt.

Länsman tekee myös monet omat korunsa käsityönä. Hänen korviaan koristaa poron nahasta eli sisnasta ja silkkilangasta tehdyt korvakorut. Hetkeen hän ei kuitenkaan tee koruja itselleen. Vildá-duo järjesti kampanjan jossa ihmiset voivat tukea Vildán debyytti-albumia ostamalla levyn ennakkoon, tilaamalla artistien tekemiä korvakoruja tai käsikoruja.

–Onneksi ystävät ovat tarjoutuneet auttamaan, Länsman sanoo.

Hildá Länsman tekee käsityönä koruja joita hän käyttää esiintyessään.
Hildá Länsman tekee käsityönä koruja joita hän käyttää esiintyessään.Inger-Elle Suoninen / Yle