“Teen kaikkeni, ettei kaivos tule Heinävedelle” – Näin pieni ihminen voi sanoa sanansa kaivoksen perustamiseen

Kuka tahansa saa antaa neuvoja viranomaisille, kun kaivokselle myönnetään lupia. Viranomaisten täytyy huomioida oikeudellisesti merkittävät asiat, kertoipa ne suuryhtiö tai mökin mummo.

kaivokset
Grafiikka ihmisestä pysäyttämässä suurta työkonetta .
Asmo Raimoaho / Yle

Jukka Leppänen asuu Heinävedellä Saimaan rannalla. Kun miehen viime aikaisia toimia katsoo, voisi luulla, että hänen kotinsa olisi juuri siellä päin Heinävettä, mihin brittiyhtiö haaveilee laittavansa grafiittikaivoksen. Mutta Leppänen asuu 25 kilometrin päässä Aitolammen korpimaisemista.

Mies vastustaa kotikuntaansa suunniteltua grafiittikaivosta henkeen ja vereen. Vaikka louhoksen äänet eivät kantautuisi omaan kotirantaan saakka, Saimaan kohtalo huolestuttaa.

Leppäsen edellinen ilta meni pitkäksi. Hän oli Helsingissä puhumassa Saimaan puhtauden puolesta eduskunnassa.

– Välillä tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Mutta kaivoksen torjuminen on niin tärkeä asia, että haluan nyt panostaa siihen.

Suunnitelmat kaivoksesta paljastuivat vajaat neljä kuukautta sitten. Siitä asti Leppänen on vetänyt tuhansien ihmisten kansanliikettä, Pro Heinävettä, joka yrittää estää kaivoksen perustamisen Heinävedelle.

Vielä neljä kuukautta sitten Leppäsen arki koostui opettamisesta, omien lasten kasvattamisesta ja vanhojen autojen rassailusta. Leppänen on aina ollut vaikuttamishaluinen. Se on johtanut hänet järjestämään tapahtumia ja osallistumaan järjestötoimintaan. Leppänen on ollut yli kymmenen vuotta Heinäveden luonnonystävien sihteeri ja rahastonhoitaja.

Se johti hänet myös Pro Heinäveden vetäjäksi.

– Kaivos ei suoraan uhkaa elinympäristöäni. Jos voin tehdä jotain sen eteen, että luonto säilyy tulevillekin sukupolville, teen sen, Leppänen sanoo.

Pro Heinäveden puheenjohtaja Jukka Leppänen
Jukka Leppänen vetää tuhansien ihmisten kansanliikettä Pro Heinävettä.Riina Kasurinen / Yle

Vielä hetki sitten Leppänen ei tiennyt juuri mitään kaivoksen perustamista koskevista laeista. Eikä siitä, mitä voi tehdä, jos haluaa estää kaivoksen perustamisen.

Nyt Leppänen kertoilee sujuvasti yksityiskohtaisia piirteitä grafiitin ominaisuuksista ja siitä, missä päin maailmaa tuotanto on suurimmillaan. Hän puhuu puhelimessa, tapaa ihmisiä, kirjoittaa sähköposteja ja ottaa selvää kaivostoimintaan liittyvistä asioista pari-kolme tuntia joka päivä.

Ja ajattelee. Miettii kaivoksia, lakeja, ympäristövaikutusten arviointia ja kaavoitusta.

Leppänen kuulostaa poikkeustapaukselta. Harva uskoo, että omat, pienet voimanponnistukset ovat minkään arvoisia, kun vastassa ovat kansainväliset markkinavoimat.

Paitsi Heinävedellä. Siellä niin uskoo aika moni.

maisemataulu
Meeri Torvisen öljyväriteos Maisema Kermajärveltä vuodelta 1982 koristaa Heinäveden kunnan valtuustosalia.Yle

Heinäveden kunnan valtuustosalin seinällä on taulu, jossa kasvaa korpimetsä. Kuusikon takaa avautuu järvien ja lampien rikkoma Saimaan maisema. Melkein kuin näkymä Aitolammelle, kaivoksen maisemiin.

Valtuustosali on täynnä. On arki-ilta, mutta kunnanjohtajan järjestämä tilaisuus on vetänyt paikalle neljättäkymmentä heinäveteläistä. Salin edessä Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen luennoi, miten tavallinen kuntalainen voi vaikuttaa kaivoshankkeiden toteutumiseen.

Pölösellä on tiivistetysti kaksi ohjenuoraa.

Yksi: Äänestä.

Kaksi: Kerro perusteltu mielipiteesi aina kun mahdollista.

Ensimmäinen kohta on suhteellisen helppo. Demokratiassa kuntalaisten asioista päättävät kansalaisten valitsemat valtuutetut. Kun kuntavaalit koittavat, etsi itsellesi ehdokas, jolla on samanlainen arvomaailma kuin itselläsi, ja äänestä häntä, neuvoo Pölönen. Äänestäminen kannattaa, sillä kunnanvaltuustolla on oma osansa, kun päätetään, tuleeko kunnan alueelle kaivos vai ei.

Jos perusteet ovat riittävän vankat, kunta voi kaavoittaa kaivostoimintaan soveltuvan alueen vaikkapa matkailukäyttöön. Valtuustosalissa käytetyissä puheenvuoroissa nouseekin esiin monta kertaa, voisiko Heinävesi nyt kiireen vilkkaa kaavoittaa vaikkapa virkistysalueen sinne, mistä grafiittia on löydetty. Ihan niin yksinkertaista se ei ole.

– Kunta ei voi asettaa mitään yleiskieltoa sinne. Ensin täytyy saada riittävästi tietoa kaivoksesta, jotta voidaan nähdä, ovatko esimerkiksi alueen muut elinkeinot yhteensovitettavissa kaivostoimintaan, Pölönen sanoo.

Keinotekoinen kaavoittaminen kaivostoiminnan estämiseksi voisi johtaa kaavapäätöksen kumoutumiseen lainvastaisena. Kuusamossa hallinto-oikeus katsoi, ettei kunta ollut tehnyt riittäviä selvityksiä ennen kaavoitusta. Kaavapäätös kumottiin, ja tapaus on nyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen
Ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen Itä-Suomen yliopistosta.Yle

Tiedon levittyä mahdollisesta grafiittikaivoksesta Heinävedellä päättäjien ikuinen toive aidosti vuorovaikutteisesta päätöksenteosta on tullut todeksi. Kunnan virkamiehet, kunnanjohtaja ja valtuutetut saavat päivittäin yhteydenottoja kuntalaisilta. Puheluita ja sähköposteja tulee niin paljon, että kunnassa pohditaan nyt, miten kansan ääni saataisiin järkevimmin kuuluville.

Kaivosasia on kuumentanut tunteita Heinävedellä toden teolla. Vaikka tilanne on kestänyt vasta muutaman kuukauden jotkut valtuutetut kertovat kokeneensa painostusta. Moni kuntalainen odottaa, että valtuusto tekisi jo kaivoksen suhteen jotakin.

– Jos päättäjät tulisivat rohkeasti ulos omine mielipiteineen, se rauhoittaisi varmasti myös päättäjiin kohdistuvaa painetta, sanoo Pro Heinäveden puheenjohtaja Jukka Leppänen.

Leppänen kertoo käyvänsä aktiivisesti vuoropuhelua kuntansa valtuutettujen kanssa.

– Minun roolini on etsiä heille tietoa, ja sillä tavalla tukea heitä työssään. Toivottavasti voin auttaa päätöksenteossa.

Kuka hyvänsä voi tuottaa arvokasta tietoa suunnittelua ja päätöksentekoa varten.

Ympäristöoikeuden professori Ismo Leppänen

Leppänen on hyvin perillä kunnan ja muiden tahojen mahdollisuuksista toimia tilanteessa. Pro Heinävedellä on takanaan iso joukko eri alojen asiantuntijoita. Kaikki eivät syystä tai toisesta halua kertoa julkisesti olevansa mukana, mutta taustalla työ on käynnissä.

– Meillä on tosi mahtava tiimi. Nojaamme paljon tutkimustietoon ja kyselemme asioita eri alojen professoreilta. Tietoa on helppo saada, Leppänen sanoo.

Toiminta on myös hyvin organisoitua. Ei ole sattumaa, että joukko julkkiksia on antanut kasvonsa kaivoksen vastustamiselle. Pro Heinävesi kartoitti, kellä julkisuuden ihmisillä on yhteys Saimaaseen, otti yhteyttä heihin ja pyysi heitä mukaan vastustamaan kaivosta.

Professori Ismo Pölönen uskoo, että Heinävedellä heränneellä poikkeuksellisella kansalaisaktiivisuudella voi olla vaikutusta kaivoshankkeen suunnitteluun ja toteutumiseen.

– Laaja kansanliike voi vaikuttaa käytännössä siihen, miten kunta käyttää kaavoitusmonopolia.

Yleisöä Heinäveden kaivostilaisuudessa
Professori Ismo Leppänen luennoi Heinävedellä vaikutusmahdollisuuksista kaivosasioihin marraskuun alussa.Yle

Heinäveden valtuustosalissa puheenvuoroissa on kuultavissa pinnan alla kytevät tunteet. Rivien välistä voi kuulla syytöksiä päättäjiä kohtaan: ettekö te tajua, mitä on tapahtumassa? Vaikka tunteet kuohuvat, Pölönen näkee aktiivisen kuntalaiset voimavarana.

Siitä päästäänkin Pölösen vaikuttamiskeinoon numero kaksi: Kerro perusteltu mielipiteesi aina kun mahdollista.

Tuuleen huutamisesta ei ole hyötyä, mutta kaivoksen perustamista edeltävät lukuisat eri arviointi- ja lupamenettelyt. Niissä kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi antaa neuvoja siitä, miten asiassa pitäisi toimia. Oma mielipide tai huolenaihe kannattaa tuoda julki.

Tärkeimmät vaiheet, joissa tavallinen ihminen voi tulla kuulluksi kaivosasiassa, ovat ympäristövaikutusten arviointi, kaavoitus, kaivoslupa ja ympäristölupamenettely.

– Lähtökohtana on, että kuka hyvänsä voi tuottaa arvokasta tietoa suunnittelua ja päätöksentekoa varten, Pölönen sanoo.

Kaaviokuva kaivokseen vaikuttavista menettelyistä
Asmo Raimoaho / Yle

Etenkin ympäristövaikutusten arviointi eli YVA-menettely on kaivosasioissa keskeinen. YVA toimii niin, että ensin päätetään, mitä selvitetään ja sitten tehdään itse selvitys.

YVAssa on siis mahdollista kertoa, mitä kaikkea pitäisi tutkia. Paikallisilla on menettelyssä aitiopaikka, sillä he tietävät hyvin vaikkapa sen, millaisten lintujen, eläinten tai kasvien olemassaoloa kaivos voi uhata.

Pölösen mukaan niin YVAssa, kuin kaikissa muissakin kaivoksen arviointi- ja lupamenettelyissä voi kertoa myös pieniä asioita.

– Kuvaile ihan suoraan, mikä asiassa huolestuttaa.

Ympäristövaikutusten arviointi -yhdistys YVA ry on julkaissut helppotajuisen oppaan (siirryt toiseen palveluun), jossa kerrotaan askel askeleelta, miten menettelyyn voi osallistua.

Monessa kunnassa kaivos on ilouutinen

Heinäveden valtuustosalissa moni huokaa tuskastuneena. Miten paljon tavallisen matti meikäläisen sana muka painaa, kun vastassa on kansainvälinen yritys, jonka resursseja tavalliseen ihmiseen ei voi edes verrata? Pölönen uskoo, että kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat hyvät.

– Perustelut ratkaisevat. Viranomaisilla on velvollisuus ottaa hyvin perustellut, oikeudellisesti merkitykselliset kannat huomioon riippumatta siitä, kuka ne esittää.

Pölönen muistuttaa, että mielipiteitä voi jättää kaivosta vastaan, mutta yhtä hyvin kaivoksen puolesta.

Valtuustosalissa vallitsevassa tunnelmassa tuskin kukaan rohkenisi kertoa puolustavansa kaivosta. Joku yleisöstä kysyykin Pölöseltä, tietääkö tämä yhtään tapausta, jossa kaivoksesta olisi riemuittu.

Pölönen tietää monta. Perinteisesti kunnat ovat toivottaneet kaiken elinkeinotoiminnan tervetulleeksi.

– Esimerkiksi Sodankylässä on hyvin myönteinen kaivosilmapiiri. Sitä on tutkittukin, ja valtaosa asukkaista suhtautuu kaivokseen hyväksyvästi. Myös esimerkiksi Ilomantsissa on hyviä kokemuksia.

Pölösen mielestä kaivoshankkeen ampuminen alas jo tässä vaiheessa, ennen kuin malminetsintäyhtiö on edes ehtinyt esitellä hankettaan, on ennenaikaista.

– Yhtiöllä on oikeus kertoa suunnitelmansa ja edetä halutessaan YVA- ja lupamenettelyihin, Pölönen sanoo.

Tässä voi tulla osallistumisväsyminen.

Ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen

Heinävedellä herännyt kansalaisten aktiivisuus on tämän ajan ilmiö: ihmiset hakevat uudenlaisia väyliä vaikuttaa. Tästä kertoo esimerkiksi kansalaisaloitelain aikaansaama aloiteryöppy eduskuntaan.

Pro Heinävesikin suunnittelee kansalaisaloitetta kaivoslain muuttamiseksi. Jukka Leppänen ei koe nykyisiä vaikuttamismahdollisuuksia riittäviksi. Kansalaisaloitteen tekeminenkin on kuin osapäivätyö.

– Kansalaisaloite lain muuttamiseksi vaatii asiaan koulutettujen ihmisten panosta. Kaikki täytyy saada kerralla kohdalleen. Muuten asiantuntijoiden on helppo kumota aloite.

Sama koskee kaikkia kaivoksen perustamisen vaiheita, joissa ihmiset voivat sanoa sanansa. On työlästä löytää riittävän vankat perustelut asialleen. On työlästä pysyä perässä edes siinä, kuka viranomainen milloinkin on vastuussa ja mistä menettelystä.

– Tässä voi tulla osallistumisväsyminen. Monimutkaisuus on koko järjestelmän haaste. Sitä yritetään korjata lainsäädännössä, Pölönen sanoo.

Jukka Leppäsellä ei ole taskussaan viisasten kiveä siihen, miten työtä vaativaan kansalaisvaikuttamiseen löytää energiaa. Hän itse on luopunut toistaiseksi esimerkiksi harrastuksestaan saadakseen aikaa Pro Heinävedelle.

– Ei minulla ollut tähän hommaan mitään pyrkimystä. Asioista pitää vaan ottaa koppi ja lähteä viemään niitä eteenpäin.