Vuoden parhaassa esikoiskirjassa rivit hyppivät ja kirjaimet tekevät kuvioita – "Tekstissä pitää olla pientä kapinaa"

Esikoiskirjailijalle myönnettävän Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon sai tänä vuonna Eeva Turunen novellikokoelmallaan.

kirjallisuuspalkinnot
Eeva Turunen ruusujen kanssa palkitsemistilaisuudessa  Helsingissä.
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja Eeva Turunen palkitsemistilaisuudessa Helsingissä.Markku Ulander / Lehtikuva

Mestarillista proosaa. Näin palkintoraati luonnehtii Eeva Turusen, 35, novellikokoelmaa Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (Siltala). Kuusihenkisen raadin mukaan teos uudistaa novellin.

Tuoretta voittajaa ylistävät sanat lämmittävät. Palkinto on tärkeä tunnustus aloittelevalle kirjoittajalle.

– Tässä on monenlaisia tunnetiloja. Paljon iloa ja onnea, nauraa Turunen puhelimessa.

Raadin mukaan tämän vuoden esikoiset olivat poikkeuksellisen hyviä. Loppusuoralle pääsi kymmenen hyvin erilaista teosta. Voittajaksi nousi Turusen omintakeinen novellikokoelma.

Turusen novellit eivät piittaa perinteisistä kirjallisuuden lajityypeistä. Raati toteaakin, että Turusen kokoelmasta on turha etsiä valmiin kirjallisuuskäsityksen mukaista kerrontaa. Turunen kertoo, ettei ole rikkonut rajoja erityisen tietoisesti. Niin vain kävi.

–Yritän kirjoittaa vapautuneesti. Toki kirjoittamisessa on pientä pilkettä ja kapinaa. En ajattele muotoa etukäteen. Kirjoittaminen on eräänlaista leikkiä minulle.

Hauskuus tulee osuvista yksityiskohdista

Novellien hahmot ovat vahvasti tätä päivää. Yksinäisyys ja neuroottisuus korostuvat toteavassa tekstissä. Elämä on täynnä kysymyksiä, joihin ei tunnu löytyvän vastauksia.

Turusen kokoelma elää vahvasti juuri kielen varassa. Mielleyhtymät seuraavat toistaan – välillä ilman välimerkkejä. Toisinaan rivit tihentyvät tai hakevat visuaalista muotoa, joissain novelleissa tekstiä on yli- tai alleviivattu. Kommervenkeistä ja kapulakielestä huolimatta Turusen tekstiä on helppo lukea ja se on kaiken lisäksi hauskaa.

– En lähde liikkeelle siitä, että nytpä kirjoitan joitain hauskaa. Huumori tulee joistain yksityiskohdista, usein kipeistäkin asioista.

Turunen on koulutukseltaan arkkitehti. Hän työskentelee arkkitehtitoimistossa. Kirjoittaminen hiipi hänen elämäänsä vähitellen. Hän ryhtyi jo opiskeluaikoina kirjoittelemaan ja se jäi päälle.

– Olen aina pitänyt itseäni visuaalisena ihmisenä. Kirjoittaminen tuntui aluksi aika epämukavalta, mutta jatkoin silti.

Turunen on aiemmin kirjoittanut monologinäytelmän Muutama sana Ullasta, joka voitti vuonna 2015 valtakunnallisen monologikilpailun.

Tänä vuonna Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon kärkikymmenikköön (siirryt toiseen palveluun) (HS) nousi kuusi romaania, kaksi runoteosta, yksi novellikokoelma ja yksi esseeteos.

Voittajasta päättivät Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittaja Antti Majander, toimittajat Suvi Ahola, Sanna Kangasniemi ja Juhani Karila sekä runoilija Eino Santanen ja kisan edellinen voittaja Pauli Tapio. Raati luki kaikkiaan 70 esikoisteosta. Viime vuonna palkinnon sai Pauli Tapio runokokoelmallaan Varpuset ja aika.

Palkinnon arvo on 15 000 euroa.