Lukemattomuus ja kertakäyttökulttuuri näkyvät divariyrittäjien arjessa – "Pelkillä kirjoilla ja elokuvilla ei enää pärjää"

Antikvariaatit alkavat olla harvinaisuus. Jäljellä olevat liikkeet joutuvat laajentamaan tarjontaansa selvitäkseen hengissä.

antikvariaatit
Yrittäjä Merja Hukkanen kirjojen keskellä divarissaan.
Sotkamolainen divariyrittäjä Merja Hukkanen ei halua lukea kirjaa tietokoneelta tai puhelimelta.Tiia Korhonen / Yle

SotkamoHyllyt ovat täynnä luettavaa. Yhdellä seinustalla on siistissä rivissä lasten ja nuorten kirjoja, toisella dekkareita.

Nurkan takana on oma hyllynsä suomalaiselle kaunokirjallisuudelle ja elämäkerroille. Kaiken keskellä on sarjakuvia, LP-levyjä ja elokuvia.

Yrittäjä Merja Hukkanen laittaa kirjoja aakkosjärjestykseen. Hän muutti antikvariaattinsa viime viikolla uusiin, aikaisempaa valoisampiin tiloihin.

– Olen luullakseni Kainuun ainoa divarin pitäjä. Eikä tämäkään ole enää pelkkä divari, vaan tässä on lisäksi tavarapuoli. Ne tukevat hyvin toisiaan, sillä pelkillä kirjoilla, lehdillä, levyillä ja elokuvilla ei enää pärjää, Hukkanen kertoo.

Hukkanen on pitänyt antikvariaattia Sotkamossa yli 20 vuoden ajan. Ensimmäiset 17 vuotta liike oli pienessä, 25 neliön tilassa. Sisälle mahtui kerralla pari, kolme asiakasta. Seuraavat viisi vuotta kuluivat hulppean suurissa tiloissa, mutta ne olivat yksin työskentelevälle hankalasti kahdessa kerroksessa.

Uusissa tiloissa ovi käy jo tiuhaan. Sotkamon Divari pyörii pitkälti turistien varassa, mutta antikvariaatilla on myös paljon vakiokävijöitä Sotkamosta ja lähikunnista.

– Ovesta tulee asiakkaita laidasta laitaan, lapsia ja aikuisia. Sellaisiakin, jotka olivat hommia aloittaessani pikkutaaperoita, mutta nyt he käyvät täällä omien lastensa kanssa. Asiakassuhteet ovat säilyneet jopa vuosikymmenten halki, Hukkanen kertoo hymyillen.

Kilpailu on kiristynyt

Antikvariaattien määrä on vähentynyt rajusti. Oulun Ale-Kirjan yrittäjä Suvi Viitasaari kertoo, että parhaimpina päivinä esimerkiksi Oulussa oli 15 antikvariaattia, mutta tänä päivänä liikkeitä on jäljellä enää kaksi.

– Lukeminen on vähentynyt huomattavasti. Olen surrut sitä ihan oikeasti, etteivät ihmiset enää lue. En ymmärrä, mitä he oikein tekevät, kertoo lokakuussa ovensa sulkeneen Divari Lehtitoukan entinen yrittäjä Irja Räsänen.

Suvi Viitasaari on huomannut saman ilmiön. Lukeminen on vähentynyt ja esimerkiksi nuorten lukemisto on huomattavasti suppeampi kuin aikaisemmin.

– Kaikki on mennyt verkkoon. Myös kilpailuasetelma on muuttunut, koska marketit ja kirpputorit myyvät kirjoja edullisesti ja laajalla skaalalla, Viitasaari sanoo.

Divarin hyllyissä on paljon kirjoja.
80-90-luvuilla antikvariaattien määritelmä oli löyhempi. Silloin divareiksi laskettiin kaikki liikkeet, jotka myivät sarjakuvalehtiä, miestenlehtiä, kioskipokkareita ja savukkeita.Tiia Korhonen / Yle

Määrällisesti eniten antikvariaatteja oli 1970-luvulta 1980-luvun alkuun. Silloin monessa pienemmässä kaupungissa oli useita antikvariaatteja. Helsingissä liikkeitä oli jokaisessa kaupunginosassa kolme tai neljä.

Tosin siihen aikaan antikvariaattien määritelmä oli löyhempi, sanoo Suomen Antikvariaattiyhdistys ry:n puheenjohtaja Timo Surojegin. Antikvariaateiksi laskettiin kaikki liikkeet, jotka myivät sarjakuvalehtiä, miestenlehtiä, kioskipokkareita ja savukkeita. Myös kirjoja oli kaupan, mutta niillä tehtävä liikevaihto oli pientä verrattuna muuhun valikoimaan.

– Kulta-aika ajoittui myynnillisessä mielessä 80-90-luvuille, jolloin asiakkaita oli paljon. Suuret sukupolvet ostivat kirjoja, ja niitä ostettiin nimenomaan keräilymielessä. Nykyisin kirjojen keräily on vähentynyt, mikä on heijastunut alan toimintatapoihin, Surojegin kertoo.

Sotkamolainen divariyrittäjä kokee, että kirjat ovat muuttuneet kertakäyttötavaraksi. Ne nakataan vaikka roskiin lukemisen jälkeen.

– En tiedä, ovatko e-kirjat ja sähköiset lukulaitteet syöneet asiakaskuntaa, mutta itse en osaisi lukea kirjaa tietokoneelta. Kirjan pitää olla käsissä, sanoo yrittäjä Merja Hukkanen.

"Aallon pohja on ohitettu"

Suomen Antikvariaattiyhdistys ry:n puheenjohtaja Timo Surojeginin mukaan tänä päivänä toimiville liikkeille kuuluu kuitenkin pääosin hyvää. Jäljellä olevat liikkeet ovat elinvoimaisimpia.

– Aallon pohja on ohitettu. Liikkeillä on painotuseroja valikoimissa riippuen sijainnista tai pitäjän omista kiinnostuksen kohteista. Se antaa asiakkaille valinnan varaa, Surojegin kertoo.

Surojegin pitää nykyistä tilannetta vakaana. Osa jäljellä olevista liikkeistä tulee todennäköisesti sulkemaan ovensa lähiaikoina, koska yrittäjät eläköityvät eikä jatkajaa välttämättä löydy.

Toinen laajeneva tai ainakin keskittyvä trendi on, että myös antikvariaatit myyvät valikoimaansa verkossa.

– Pidän sitä hyvänä asiana, koska etäisyydet ovat Suomessa pitkiä. Asiakas voi tehdä kirjaostoksia olohuoneessa eikä hänen tarvitse jalkautua lähimpään kaupunkiin.

Yrittäjä Merja Hukkanen järjestelee kirjoja divarin hyllyyn.
Sotkamon Divarin yrittäjä Merja Hukkasen mukaan on tärkeää, että lapsille luetaan satuja jo pienestä pitäen, koska lukemisharrastus lähtee vanhemmista.Tiia Korhonen / Yle

Oululaiselle Ale-Kirjalle verkko on pieni lisuke kaupankäyntiin. Pääosa kirjoista myydään edelleen kivijalkaliikkeestä. Yrittäjä Suvi Viitasaaren mukaan verkkokauppa vaatii paljon työtä ja tietojen päivittämistä, joten ainakaan hänen liikkeessään se ei ole ajanut vielä kasvokkain tehtävän kaupan ohi.

– Jos kaikki divarit loppuisivat, olisi se yhden aikakauden totaalinen loppuminen. Se riippuu pitkälti asiakkaista. Mielestäni lapsille olisi hyvä opettaa, ettei kirjan tarvitse olla aina tuliterä, vaan kerran luettu lastenkirja voi olla yhtä hyvä kuin uusi, Viitasaari sanoo.

Divarin pitäjällä harva kirja jää kesken

Sotkamon Divarissa yrittäjä Merja Hukkanen nostaa kuppeja ja maljakoita muuttolaatikoista hyllyille. Vaikka liikkeessä on myynnissä myös vanhoja tavaroita, ovat kirjat edelleen myydyin artikkeli ja päätuote.

– Ne ovat ykkösasia, ja tulevat säilymään sellaisena myös tulevaisuudessa, Hukkanen sanoo.

Hukkanen tietää kokemuksesta, millainen kirja myy Sotkamossa ja mitä ei kannata ottaa hyllyyn seisomaan. Asiakkaat tulevat usein hakemaan jotain tiettyä kirjaa tai tekevät heräteostoksia. Hukkanen lukee itse paljon, joten hänen on helppo suositella kirjoja asiakkailleen.

– Siitä into tähän hommaan lähtikin, olen lukenut lapsesta asti hirveän paljon. Luen kirjoja laidasta laitaan, ja hyvin harva kirja on jäänyt kesken. Usein asiakkaat tuovat tänne kirjoja vaihdossa ja sanovat, että lue sinäkin tämä, tämä oli hyvä. Se on vuorovaikutusta, Hukkanen kertoo.

Divarin hyllyrivistö näkyy valvontapeilistä.
Suomen antikvariaattiyhdistys ry:n puheenjohtajan mukaan laajeneva trendi on se, että myös antikvariaatit myyvät valikoimaansa verkossa.Tiia Korhonen / Yle

Antikvariaatin lehtihyllyllä salolainen Olavi Rönkkö on etsimässä lomalukemista. Rönkkö kiertää antikvariaatteja aina, kun se on mahdollista muun muassa Kuopiossa, Iisalmessa, Turussa ja Helsingissä. Sotkamon Divarissa hän on jo tuttu vieras.

– Olen käynyt täällä lähes 20 vuoden ajan pari kertaa vuodessa, kun olemme lomailemassa täällä. Tämä on niitä ensimmäisiä paikkoja, joissa käyn Sotkamon kirkonkylällä.

Rönkkö etsii antikvariaateista etenkin tiedelehtiä, jotka käsittelevät historiallisia tai poliittisia aiheita.

– Useimmiten löydän täältä sitä, mitä haen, Rönkkö kertoo.