Reetta Rädyn kolumni: Suomi murehtii työvoimapulaa ja pakkopalauttaa samaan aikaan työikäisiä – mitä järkeä?

Unohtakaa synnytystalkoot. Suomen syntyvyysongelman ratkaisu on osallistava, inhimillinen, nopeaan työllistymiseen tähtäävä maahanmuutto, kirjoittaa Reetta Räty.

syntyvyys
Reetta Räty
Antti Haanpää / Yle

Jo keväällä otsikot heruttelivat surkealla syntyvyydellä. Syntyvyys syöksylaskussa! Syntyvyys nälkävuosien tasolla! Tilastoista kävi ilmi, että syntyvyys on laskenut vuodesta 2010, ja nyt ollaan osuttu pohjaan. Perjantaina julkaistu väestöennuste vahvisti trendin: tulevaisuudessa maassamme on yhä vähemmän vauvoja, yhä enemmän vanhuksia.

Voihan sitä pitää synkkänä, että vauvat vähenevät.

Mutta niin voi pitää sitäkin, miten tilannetta yritetään ratkoa. On nimittäin ihan eri asia murehtia

– sitä, ettei saa lasta, vaikka haluaisi

– sitä, ettei halua lasta, vaikka ympärillä siitä vihjailtaisiin

– sitä, että suomalaisten ikärakenne on sellainen, että tarvitsemme nopeasti lisää väkeä huolehtimaan ikääntyvästä väestöstä.

Julkisessa keskustelussa asiat sekoitetaan, tuloksena on syyllistämistä ja talkoopuheita. Ketä oikeasti motivoi synnyttämään se, että demografiakäppyrä on huoltosuhteen kannalta katastrofaalinen?

Sitä on kuitenkin pakko miettiä, miten korjataan lisääntyvä työvoimapula ja hoivatarve. Pelkästään Helsingissä yli 85-vuotiaat tuplaantuvat vuoteen 2040 mennessä. Muutenkin iäkkäiden määrä ja osuus väestöstä (siirryt toiseen palveluun) kasvaa. Työ- ja elinkeinoministeriö kertoi viime viikolla, että työvoimapulasta johtuen (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2017 jäi täyttämättä tai syntymättä 60 000 työpaikkaa.

Työvoimapulan murehtimisessa jää usein varjoon ilmeinen ratkaisu: maahanmuutto. On absurdia, että sama maa, joka on olevinaan huolissaan työvoimapulasta, kiristää maahanmuuttopolitiikkaa ja pakkopalauttaa isolla rahalla ihmisiä, joilla on kielitaito, työhaluja ja pieniä lapsia.

Nyt Suomen signaali maailmalle on: jos tulette tänne, päädytte säilöihin keskelle metsää tai byrokratiaviidakkoon tehtailemaan hakemuksia.

Suomen suhde maahanmuuttoon ei ole lainkaan synkassa väestöennusteiden synnyttämän huolen kanssa. Maassa on tälläkin hetkellä tuhansia työkykyisiä ja -haluisia ihmisiä, jotka odottavat, milloin on heidän vuoronsa saada se viimeinen negatiivinen päätös, jolla heidät potkitaan joko ulos maasta tai osaksi paperittomien kasvavaa joukkoa. Miksi heihin ei suhtauduta potentiaalisina työntekijöinä, joita he ovat?

Annetaan ihmisten asettua osaksi yhteiskuntaa, kouluttautua, kokea osallisuutta ja tehdä töitä. Nyt Suomen signaali maailmalle on: jos tulette tänne, päädytte säilöihin keskelle metsää tai byrokratiaviidakkoon tehtailemaan hakemuksia. Viesti voisi olla: voisiko joku harkita elämää pimeässä pohjolassa, ihan mukavien ja reilujen ihmisten kanssa.

Kansalaiset, me emme selviä tulevaisuudesta ilman muualta tulleita.

Suomessa puhutaan innostuneesti ”työperäisestä maahanmuutosta”. Sitä taitavat kannattaa lähes kaikki. Työperäisen ja muun maahanmuuton erottelu kuitenkin johtaa harhaiseen ajatukseen siitä, että muu kuin ”työperäiseksi” tunnistettu maahanmuutto ei perustuisi haaveeseen työstä ja arjesta uudessa kotimaassa. Iso osa Helsingin uusista yrityksistä on maahanmuuttajien perustamia. Maahanmuuttajan ei tarvitse olla ”työperäinen”, vaan yhteiskunnan täytyy tarjota väyliä työllistymiseen.

Se että osa viime vuosina Suomeen tulleista ihmisistä on maannut vastaanottokeskuksissa vuosikausia, on osoitus systeemin totaalisesta toimimattomuudesta. Ei ole millään tasolla hyvä idea, että osaavat työntekijät tai potentiaaliset koulutettavat päätyökseen odottavat sitä, millä perusteella Suomi heidät häätää. Työ on parasta kotouttamista, sillä kukaan ei kotoudu yksin, ylhäältä ohjattuna viranomaistyönä.

Osa turvapaikanhakijoina tulleista on töissä ja hakee niin sanottua työperäistä oleskelulupaa. Moni puhuu jo suomea, lapset ovat kouluissa, elämä alkaa rullata, eikä tukia tarvita. Tämä ei viranomaisille riitä. Et täytä kriteereitä, tuo ammatti ei käy, negatiivinen päätös, näkemiin. Epäinhimillistä – ja järjetöntä!

Ongelmamme ei ole se, että Suomeen halutaan tulla, vaan se, että tänne ei haluta tulla.

Työvoimapula on tietenkin vähän hankala termi maassa, jossa on myös paljon työttömyyttä. Mutta näin se vain on lukujen valossa: maa kaipaa kipeästi uusia yrityksiä ja työntekijöitä. Avoin työpaikka ja uusi yritys on uusi mahdollisuus – annammeko mahdollisuuden sille, joka haluaa siihen tarttua?

Ongelmamme ei ole se, että Suomeen halutaan tulla, vaan se, että tänne ei haluta tulla.

Pitäisikö maahanmuuttajille sitten tarjota huonompaa palkkaa kuin muille? En tiedä, kuinka tarkasti asiaa esillä pitäneet ovat perehtyneet nykyisten sopimusten mahdollisuuksiin. Harjoittelijalle maksetaan harjoittelijan palkkaa, täyden työpanoksen antavalle enemmän riippumatta taustasta.

Suomen ikärakenne muuttuu. Mikään ratkaisu isoon muutokseen ei tule olemaan yksinkertainen. Maahan vasta tulleen työllistyminen ei ole helppoa, ei muurarin eikä lääkärin. Mutta se on mahdollista, varsinkin, kun työvoimapula kasvaa nykyisestä.

Täytyy toivoa, että suomalaiset saavat jatkossa suunnilleen sen verran lapsia kuin toivovat. Mutta ikärakenne ei sillä muutu. Sen ratkaisemiseksi tarvitsemme osallistavaa, inhimillistä, nopeaan työllistymiseen tähtäävää maahanmuuttoa.

Reetta Räty

Kirjoittaja on toimittaja, joka kannattaa kierukkaa ja sitä, että ollaan kivoja ihmisille.