Vihjailusta räävittömiin riimeihin – ennen vanhaan seksistä laulettiin niin työmailla kuin kehdon ääressä ja sanat olivat sen mukaiset

Kokkolalaismuusikko kokosi kirjaksi entisaikojen eroottisia kansanlauluja ja löysi niistä melkoisen kirjavan kattauksen seksuaalisuutta.

Suomalainen kansanmusiikki
YLE Keski-Suomi

Rouvan miäs oli juu-juu-jussi,
hän tahtoi rouvaa nuu-nuu-
nukutella keinutualis,
ettei rouva muista hualis.
Se rouvan onnea,
se rouvan onnea.

Muusikko, pedagogi ja Kansanmusiikki-instituurin julkaisupäällikkö Jimmy Träskelin kolusi kaksi vuotta arkistoja ja kasasi yksiin kansiin 1800–1900-lukujen taiteen jälkeen kerättyjä suomalaisia, eroottisia kansanlauluja. Syntyi teos Eikä tätä laulua laulaa saa – suomalaiset eroottiset kansanlaulut, jossa on yli 130 laulua useampina toisintoina nuotteineen.

Ennen laulettiin paljon, ja laulujen aiheet liikkuivat kaikilla elämän alueilla. Eroottisia aiheita oli yllättävänkin paljon.

– Sellainen käsitys syntyi, että hirveästi ei ole kainosteltu aroistakaan aiheista vanhoina aikoina Suomessa laulaa. Se tuli ilmi myös monista arkistohaastatteluista: laulujen taitajat muistelivat, kuinka häpeilemättä laulettiin kaikki, mitä lauluissa oli.

Träskelin sanookin, että kansanperinteestä on toistaiseksi opittu puhtoinen käsitys, kun todellisuudessa ronskejakin aiheita ollut paljon.

Työmaalla laulusta saatiin rytmi ja viihdyke

Tekstien kirjo on suuri: joukossa on hyvin ronskeja ja suorasukaisia sanoituksia, mutta myös vihjailevia, piilotellen eroottisia lauluja. Näiden väliin mahtuu lauluja, jotka kuvaavat aihettaan suorasanaisesti, mutta mässäilemättä.

Kieli on vaihdellut esimerkiksi sen mukaan, missä lauluja on laulettu.

Eroottiset laulut olivat aikanaan yleisiä työmailla, missä niitä käytettiin työn rytmittämiseen. Näissä niin sanotuissa junttalauissa tai poralauluissa laulunjohtajana toimi junttalukkari, ja arkistolähteet kertovat suurinta arvostusta kokeneen sen, joka osasi ruokottomimmat laulut.

– Niissä oli usein todella roiseja sanoja, sanoo Träskelin.

Junttalaulut paitsi rytmittivät ruumiillista työtä, myös pitivät mielialaa korkealla. Sellaistakin tietoa on, että kaikkein rujoimmat säkeet kajautettiin ilmoille silloin kun työmaan lähellä oli hienompaa väkeä tai naisia.

Vittu se vihelteli viitakossa
vittu se vihelteli viitakossa
äänellä kimiällä.
Kun sen täytyy kyrpää niellä
kun sen täytyy kyrpää niellä
illalla pimiällä.

Seksistä lauloivat myös naiset

Eroottiset laulut soivat myös tansseissa ja viihdytyslauluina, mutta erityisesti naisten tekstejä kuultiin yleensä intiimimmissä oloissa, ja silloin sävykin oli toinen.

– Kotona lauletuissa tuutulauluissakin oli niissäkin eroottisia aiheita, ja ne saattoivat olla enemmän piiloteltuja tai muuten sävyltään erilaisia.

Näitä lauluja on myös taltioitu vähemmän, ja siksi Träskelinin mukaan on voinut syntyä kuva siitä, että seksistä lauloivat vain miehet.

Jimmy Träskelin pohti aineistoa kootessaan paljon sitä, minkälaisiin tarkoituksiin eroottisia kansanlauluja lopulta käytettiin.

– Vaikea sanoa, kun ei pääse ihmisten mieleen kurkkaamaan. Onko se ollut eroottista viihdettä, onko sillä pyritty luomaan eroottista latausta vai onko kyse ollut huumorista?

Toisaalta teksteistä löytyy myös seksuaalivalistusta: raskauden ja sukupuolitautien vaarakin on niissä esillä.

Aitta.
1800-luvun maalaistytöt nukkuivat kesäyöt aitoissa, joiden ovia nuorukaiset kävivät kolkuttelemassa. Yksi sai jäädä yökylään. Yöjalassa sai riisua vain saappaat. Heli Venho / Yle

Osa asenteista epäsopivia, osasta voisi ottaa oppia nykyäänkin

Sanoitukset avaavat Träskelinin mukaan myös kuvan entisajan kansan mielenmaisemiin. Sanallinen anti on välillä ronskia, ja se voi naurattaa, punastuttaa ja hirvittääkin.

Jätkäporukoissa lauletuista lauluista löytyy sukupuoliasenteita, jotka nykyään tuntuvat vanhanaikaisilta ja epäsopivilta.

Toisaalta osa yllättää tasa-arvoisuudellaan ja asenteilla vaikkapa naisen seksuaalisuutta kohtaan. Jotkut värssyt tuntuvat hyvinkin moderneilta.

– Ja esimerkiksi kehonkuva lauluissa on täysin vapaa nykyisistä epäterveistäkin asenteista. Siellä ollaan hyvin vapautuneita, ja lauluissa edustettuna on hyvin luonnollinen ihmiskeho, pohtii Träskelin.

Träskelin on ennen kirjan julkaisemista jo tehnyt lauluihin pohjaavaa materiaalia, jota esittää esittänyt Sampo Korvan kanssa varta vasten perustetulla Turvalan uunilla -duolla. Kansanlaulut toimivat ja sopivat esityskuosiin nykyään, kuten ennenkin – kunhan tilanne on oikea.