Kun kansanedustaja kaipaa avustajaa, hän soittaa nuorisojärjestön puheenjohtajille – "Broilerihautomoiksi" pilkatuissa pumpuissa kasvaa edelleen seuraava poliitikkosukupolvi

Ylen hankkimien tietojen mukaan poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät ovat kymmenessä vuodessa romahtaneet. Joka neljännellä kansanedustajalla on kuitenkin tausta puolueen nuoriso- tai opiskelijatoiminnassa.

nuorisojärjestöt
Äänestys kokoomusnuorten liittokokouksessa marraskuussa 2017.
Äänestys kokoomusnuorten liittokokouksessa marraskuussa 2017.Kokoomuksen Nuorten Liitto

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön muotokuva kököttää kokoomusnuorten puheenjohtajan työhuoneen ikkunalaudalla.

Seinillä roikkuu iltapäivälehtien lööppejä, joihin kokoomuksen nuorisosiipi on vuosien varrella päätynyt. Yksi niistä muistuttaa reilun kymmenen vuoden takaisesta tempauksesta, jossa joukko nuorisoaktiiveja päätti poseerata alasti järjestön teettämässä seinäkalenterissa.

Poliittisissa nuorisojärjestöissä on aina osattu kohauttaa, mutta kohuja lukuun ottamatta puolueiden nuoriso- ja opiskelijatoiminta on monelle suomalaiselle tuntematonta ja näkymätöntä. Näin pohtii kokoomusnuorten puheenjohtaja Henrik Vuornos.

Yle teki syksyllä poliittisille nuoriso- ja opiskelijajärjestöille sähköpostikyselyn, jossa pyydettiin muun muassa kehumaan jonkin toisen puolueen järjestön toimintaa. Vuornoksen johtama kokoomusnuoret sai eniten kehuja, ja siksi olemme saapuneet heidän toimistolleen.

Harva tuntuu pitävän nuorisojärjestöissä toimivaa porukkaa kovin miellyttävänä sakkina. Puhutaan broilerikasvattamoista, joissa kasvaa tavallisesta elämästä vieraantuneita sliipattuja nuorisopoliitikkoja – siis niin kutsuttuja poliittisia broilereita.

Kansalaispalautetta annetaan reippaasti sähköpostitse ja sosiaalisessa mediassa.

– Siellä kaivetaan esiin kaikki rötökset viimeisen 20 vuoden ajalta ja ruoditaan niitä. Tai sanotaan, että "menkää oikeisiin töihin", vaikka suurin osa meidän jäsenistä käy ihan oikeissa töissä, Vuornos sanoo ja naurahtaa.

Puolueille omat nuorisojärjestöt ovat kuitenkin elintärkeitä.

Henrik Vuornos laskeskelee, että ylivoimaisesti suurin osa nuorista kokoomuslaisista ehdokkaista ensi kevään vaaleissa tulee nuorisojärjestön riveistä. Vain muutamalla yksittäisellä ehdokkaalla ei ole lainkaan taustaa puolueen nuoriso- tai opiskelijajärjestössä.

Haukku broilerikasvattamoista ei sinänsä osu kauas totuudesta. Järjestöjen tehtävänä on nimenomaan kasvattaa uusia poliitikkoja puolueille.

Henrik Vuornos laskeskelee, että ylivoimaisesti suurin osa nuorista kokoomuslaisista ehdokkaista ensi kevään vaaleissa tulee nuorisojärjestön riveistä. Vain muutamalla yksittäisellä ehdokkaalla ei ole lainkaan taustaa puolueen nuoriso- tai opiskelijajärjestössä.

Tämän tietää myös Turun yliopiston tohtorikoulutettava Annu Perälä. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaansa poliittisista nuoriso- ja opiskelijajärjestöistä.

Muutama viikko sitten ilmestyneessä artikkelissaan (siirryt toiseen palveluun) Perälä kirjoittaa puolueiden sukupolvenvaihdoksista ja siitä, millainen rooli nuoriso- ja opiskelijajärjestöillä on ollut uusien kansanedustajien synnyttämisessä suurimmissa puolueissa eli keskustassa, kokoomuksessa ja SDP:ssä vuosina 1970–2015.

Lyhyt vastaus on yksinkertainen: iso.

– Joka neljännellä tuona aikana eduskuntaan nousseella kansanedustajalla on puolueen nuoriso- tai opiskelijajärjestötaustaa, Perälä kertoo.

Poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt
Yle Uutisgrafiikka

Nuorisojärjestöistä on noustu eduskuntaan noin kolmekymppisinä, ja voidaankin ajatella, että ne ovat yksi merkittävimmistä teistä poliitikon uralle. Koska poliitikoksi ei voi kouluttautua missään, nuorisojärjestö toimii epävirallisena poliitikkokouluna.

– Näillä kansanedustajilla on iästään huolimatta hyvin paljon valtakunnallisen tason poliittista kokemusta. He ovat istuneet puolueen keskeisissä luottamustoimissa ja yli puolet on työskennellyt esimerkiksi puoluetoimistossa tai avustajina kansanedustajille ja ministereille.

Nuorisojärjestöt ovatkin portti puolueen sisäpiiriin, Perälä kirjoittaa. Ne tarjoavat osaamista ja verkostoja, aivan puolueen ylintä johtoa myöten. Samalle ne tuottavat puolueille uusia poliitikkoja ja myös politiikan taustakaartia.

– Kun joku kansanedustaja etsii avustajaa, niin hän saattaa laittaa esimerkiksi minulle viestiä, että olisiko sulla vinkata sopivaa tyyppiä, Henrik Vuornos kertoo.

Puolueet tekevät nuorisojärjestöjen avulla hallittuja sukupolvenvaihdoksia. Kun edellisen kaartin on aika lähteä, nuoret nostetaan järjestöstä esille vanhempien sukupolvien tukemina.

Kevään eduskuntavaaleissa moni vaalipiiri menettää näkyviä ja tunnettuja kansanedustajia.

Ylen A-studio arvioi aiemmin syksyllä erityisesti keskustan tilannetta. Jutussa pohdittiin, onko nuorten haastajien mahdollista saavuttaa konkariedustajien äänipottia.

Markku Rossi (kesk.) laskeskeli Ylelle, että Pohjois-Savon alueella keskustan äänistä menee jakoon yli 60 prosenttia.

Annu Perälä havaitsi tutkimuksessaan, että puolueet tekevät nuorisojärjestöjen avulla hallittuja sukupolvenvaihdoksia. Kun edellisen kaartin on aika lähteä, nuoret nostetaan järjestöstä esille vanhempien sukupolvien tukemina.

Esimerkkejä löytyy useita: Demarinuorten entinen puheenjohtaja Joona Räsänen sai tukea lohjalaiselta Matti Saariselta, kun tämä jätti eduskunnan. Kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja, nykyinen oikeusministeri Antti Häkkänen taas sai vetoapua Kari Häkämieheltä.

– Myös Katri Kulmuni (kesk.) tunnettiin lapissa Paavo Väyrysen "kummilapsena". Hän sai toki paljon torniolaisten ääniä, mutta oli työskennellyt esimerkiksi Väyrysen avustajana, Perälä kertoo.

Perälän mukaan vanhemmat poliitikot saattavat ajatella, että jatkumoa tarvitaan. Ja jatkumo taas voidaan varmistaa nuorisojärjestön avulla.

Tuoreet kasvot eivät ilmesty tyhjästä puolueiden listoille.

Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät ovat olleet usein suurennuslasin alla.

Vaikka nuorisojärjestöillä on selvästi iso rooli puolueen uudistumisessa, ei järjestöjä ole Suomessa tutkittu kovin paljon.

Suurin mielenkiinto on yleensä kohdistunut järjestöjen jäsenmäärään tai pikemminkin siihen, kuinka niitä liioitellaan. Sen huomasi myös Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen, joka teki vuonna 1989 lisensiaatintutkielmansa nuorisojärjestötoiminnasta.

– Siihen aikaan puhuttiin paljon poliitikkojen korruptiosta ja väärinkäytöksistä. Esillä oli sotkuja, joissa omat ja muiden rahat olivat niin sanotusti menneet sekaisin, Puuronen kertaa.

Hän perehtyi siihen, millaiseen toimintaan tai moraaliin nuorisojärjestötoiminnassa sosiaalistutaan eli miten järjestön kulttuuria siirretään seuraaville sukupolville.

– Huomasin, että valtionavustusjärjestelmä houkutteli tilastojen ja toiminnan kaunisteluun, jotta järjestöjen saamat avustukset olisivat isompia.

Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät ovat olleet usein suurennuslasin alla.

Esimerkiksi toukokuussa 2012 demariopiskelijoiden entinen pääsihteeri Mikko Sauli kertoi Helsingin Sanomille (siirryt toiseen palveluun), että nuorisojärjestöjen jäsenmäärissä "on kyse petoksesta, ja kaikki tietävät sen". Hänen mukaansa jäsenmääriä oli jo pitkään liioiteltu merkittävästi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysikin aiheesta pian lisäselvityksiä (siirryt toiseen palveluun).

Osa järjestöistä on mennyt myös toiseen suuntaan. Perussuomalaisten nuorisojärjestö on noussut vajaan 200 jäsenen järjestöstä yli 2 000 jäsenen järjestöksi.

Yle pyysi alkusyksystä opetus- ja kulttuuriministeriöltä haltuunsa nuorisojärjestöjen avustushakemuksia sekä -raportteja, joiden avulla pystyttiin koostamaan tiedot järjestöjen ilmoittamista jäsenmääristä vuonna 2007 ja 2017.

Jäsenmäärissä on tapahtunut merkittävä muutos kymmenen viime vuoden aikana. On kuitenkin vaikea arvioida, kuinka iso osa muutoksesta johtuu rekistereiden putsauksesta ja kuinka iso osa yleisestä jäsenkadosta.

Lukujen valossa esimerkiksi kokoomusnuoret olisi menettänyt kymmenessä vuodessa yli 70 prosenttia jäsenistään, joiden määrä on pudonnut yli 7 300 jäsenestä reiluun 2 100:een.

Demarinuorissa taas on tultu yli 10 000 jäsenestä reiluun 3 000:een, keskustanuorissa puolestaan reilusta 14 000 reiluun 5 000:een.

Kaikkien järjestöjen yhteenlasketuista jäsenmääristä on lähtenyt jopa yli 20 000 jäsentä, mikä tarkoittaa vajaata puolta.

Osa järjestöistä on mennyt myös toiseen suuntaan. Perussuomalaisten nuorisojärjestö on noussut vajaan 200 jäsenen järjestöstä yli 2 000 jäsenen järjestöksi samaan aikaan, kun emopuoluekin on kasvanut.

Myös KD-Nuorten ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden jäsenmäärät ovat kasvaneet kymmenen vuoden tarkastelujaksolla.

Poliittisten nuoriso- ja kansalaisjärjestöjen jäsenmäärät
Yle Uutisgrafiikka

Vaikka luvut näyttävät kymmenen vuoden tarkastelujaksolla masentavilta, moni järjestöissä toimiva vakuuttaa menon olevan ihan mainio.

Moni Ylen tekemään sähköpostikyselyyn vastannut järjestö totesi, että lähivuodet ovat olleet taas hieman parempia, ja uusia jäseniä on ollut helpompi löytää.

– Meillä oli muutama hiljaisempi vuosi, mutta ehkä sen nyt taas huomaa, että tulee uusia lukio- ja ammattikouluikäisiä jäseniä, puheenjohtaja Henrik Vuornos pohtii.

– Yleensä kun saa muutaman hyvän tyypin mukaan, niin he keräävät ympärilleen isomman porukan.

Nuorisotoiminta ei sinänsä ole muuttanut muotoaan kultaisista vuosista, jolloin jäsenmäärät olivat suurempia.

– Jokaisella tapahtumallamme on poliittinen osuus, johon on melko helppo saada kovatasoisia puhujia puolueesta. Moni heistä on itsekin ollut aikanaan mukana. Mutta tietysti kun paljon nuoria kokoontuu samaan paikkaan, on hauskanpitokin olennainen osa toimintaa, Vuornos sanoo.

Hän muistelee, että joskus on ehkä keskitytty liiaksi hauskanpitoon, toisinaan liiaksi asiaan. Tasapainon löytäminen on tärkeää.

"Poliittisesti nuorisojärjestöt ovat usein radikaalimpia, tarkoittaapa se sitten oikeisto-, vasemmisto- tai keskustaradikalismia."

Vesa Puuronen

Poliittisia nuorisojärjestöjä on nähty usein uutisissa myös silloin, kun ne ovat sanoneet jotain emopuolueensa linjoista poikkeavaa.

Se on osin tarkoituskin. Vesa Puuronen muistuttaa, että poliittiset nuorisojärjestöt ovat riippumattomia ja kohtalaisen itsenäisiä suhteessa emopuolueeseensa.

– Poliittisesti ne ovat usein radikaalimpia, tarkoittaapa se sitten oikeisto-, vasemmisto- tai keskustaradikalismia.

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Henrik Vuornos näkee oman järjestönsä linjauksissa kolme eroa suhteessa niin kutsuttuun ukkopuolueeseen.

– Eroja on suhtautumisessa ulko- ja Eurooppa-politiikkaan, markkinatalouteen ja ympäristökysymyksiin, hän sanoo.

Vuornos uskoo, että esimerkiksi Euroopan unionin jäsenyys on monille nuorille itsestäänselvyys, eikä Kekkosen ajan ulkopolitiikka ole lainkaan tuttua. Toisaalta taas ympäristökysymykset ovat nousseet esimerkiksi Nuorisobarometreissa nuoria eniten puhuttavaksi poliittiseksi teemaksi.

– Tapahtumassamme Pohjanmaalla 27-vuotias insinööri tuli juttelemaan, että kyllähän tälle ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä jotain teknologian ja markkinoiden ohjaamisen kautta. Mietin, että jos tällainen espoolainen opiskelija ja pohjalainen insinööri miettivät samaa asiaa, niin se taitaa olla aika läpileikkaava teema ympäri nuoren ikäluokan.

Tässä näkyy nuorisojärjestöjen toinen keskeinen tehtävä. Sen lisäksi, että ne nostavat nuoria politiikkaan ja tarjoavat puolueelle väylän etsiä uusia kasvoja keskeisiin tehtäviin, ne myös ovat mukana uudistamassa puolueita ja tuovat nuorten äänen puolueen toimintaan.

– Moni poliittinen kysymys on kuitenkin myös sukupolvikysymys.