Suomen ainoa säilynyt haulitorni katoaa näkyvistä puoleksi vuodeksi – "Hirvittävän suuri maisemallinen merkitys"

Tampereen maamerkkeihin kuuluva 110-vuotias torni vaatii peruskorjauksen, mutta se ei onnistu paikan päällä.

Pispala
Haulitorni
Marko Melto / Yle

Pispalanharjun pohjoisrinteen silhuettiin tulee suuri muutos keväällä 2019. Ikä on alkanut painaa 110 vuotta vanhaa haulitornia, joka joutuu täydelliseen kuntoremonttiin.

Tornin teräsrakenteet ovat huonossa kunnossa, mutta niiden kunnostaminen ei onnistu paikan päällä.

– Tontti on niin ahdas, ettei tornin ympärille saa rakennustelineitä. Vieressä on Porin rata ja toisella puolella Pispalan valtatie, ja lisäksi joka puolella asutusta, toteaa rakennuttajainsinööri Marko Leino Tampereen Tilapalveluista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että haulitorni katoaa maisemasta puoleksi vuodeksi. Torni pilkotaan kolmeen osaan ja viedään muualle kunnostettavaksi.

– Yksi osa kerrallaan lasketaan alas. Yön pimeydessä palaset kuljetetaan jollekin pirkanmaalaiselle korjaamolle, jossa ne sitten laitetaan kuntoon pajaolosuhteissa. Sitten ne palautetaan takaisin samalla lailla, Leino kuvailee.

Rakennuttajainsinööri Marko Leino
Rakennuttajainsinööri Marko Leino on Pispalan poikia.Marko Melto / Yle

Peruskorjauksen kustannusarvio on 1,3 miljoonaa euroa. Purkuhommiin päästään suunnitelmien mukaan huhtikuussa, ja tornin tulisi seistä takaisin paikallaan viimeistään Tampereen päivänä.

Torniton harju tulee näyttämään kummalliselta, pohtii Marko Leino, jolla on maamerkkiin omakohtainenkin suhde.

– Olen Pispalan poikia ja koko ikäni haulitornia hämmästellyt. Juuri tosin muistelin, että se tuli kunnolla huomatuksi vasta kun se maalattiin punaiseksi.

Suojelukohteen pitää pysyä entisellään

Nykyisessä arvossaan haulitornia onkin pidetty ehkä juuri maalaamisen myötä. Haulien valmistaminen päättyi Pispalassa vuonna 1972, ja sen jälkeen torni sai pitkään viettää hiljaiseloa vailla käyttötarkoitusta. 90-luvulla kotiseutuyhdistys Pispalan Moreeni otti juhlatilat pyörittääkseen, ja nyt vanha tehdas on aktiivisessa käytössä.

Pispalan maamerkin säilyminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Haulitornia, kuten monia muitakin paikallishistorian kannalta olennaisia rakennuksia on ehtinyt uhata jopa lopullinen purku.

– Ehkä se johtui juuri siitä, ettei tornille oikein keksitty käyttötarkoitusta eikä ymmärretty sen rakennusteknistä ja teollisuushistoriallista arvoa, pohtii rakennustutkija Miia Hinnerichsen Pirkanmaan maakuntamuseosta.

Rakennustutkija Miia Hinnerichsen
Haulitorni on Pispalan symboli, sanoo rakennustutkija Miia Hinnerichsen.Marko Melto / Yle

Nyt tornin puolesta ei tarvitse pelätä, vaikka se hetkeksi maisemasta häviääkin. Haulitorni on suojeltu rakennus. Se tulee palaamaan paikalleen vain ehompana versiona itsestään, sillä Pirkanmaan maakuntamuseo edellyttää, ettei tornin ilme saa muuttua remontissa.

– Mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakennusosia pitää säilyttää. Jos jotakin joudutaan vaihtamaan, pitää uuden osan olla saman näköinen kuin vanhan, Hinnerichsen sanoo.

Suomen ainoa säilynyt haulitorni

Tutkija jutustelee tornin juurella. Ylös ei tällä hetkellä olisi asiaakaan. 55-metrisen tornin portaikon askelmat notkuvat ja osa niistä on kokonaan irti.

Toista oli 110 vuotta sitten. Silloin portaita nousi joka aamu haulimestari, joka aloitti päivänsä varhain. Ylös kiivettyään hän lämmitti ison kattilan, jossa lyijy sulatettiin.

– Harkot valmistettiin alhaalla tiilitehtaassa ja sulatettiin uudestaan huipulla. Sieltä lyijy pudotettiin pieninä pisaroina alas putkea. Jäähtyessään pisarat muutuivat täydellisiksi hauliksi, jotka pakattiin tehtaalla kauniisiin rasioihin ja lähetettiin junalla maailmalle, Miia Hinnerichsen kertoo.

Haulitehdas ja haulitorni
Pispalan haulitorni on Suomen haulitorneista ainoa, joka yhä seisoo pystyssä.Marko Melto / Yle

Pispalan haulitehdas ei ollut maan ainoa, mutta sen torni on viimeinen yhä jäljelle jäänyt.

– Se on teollisuushistoriallisesti todella merkittävä. Sen lisäksi sillä on hirvittävän suuri maisemallinen merkitys. Haulitorni on Pispalan symboli ja näkyy koko Länsi-Tampereella ja jopa Pirkkalaan ja Ylöjärvelle asti.

Rakennustutkija Miia Hinnerichsen kulkee itsekin usein tornin ohi.

– Kyllä se merkitsee minulle itsellenikin paljon. On ihanaa kun ylhäällä valimon ikkunassa palaa iltaisin kotoisa valo.