Oikea teknologia tukee muistisairaan arvokkuutta ja läheisten jaksamista – tutkimus selvitti muistisairaiden omia kokemuksia apuvälineistä

Tuoreen väitöksen mukaan teknologiset apuvälineet voivat lisätä muistisairaan itsenäisyyttä. Tutkija Merja Riikonen korvaisi esimerkiksi kaikki muistisairaiden liikkumista rajoittavat lukitut ovet gps-rannekkeilla.

muistisairaudet
Rollaattori
Väitöstutkimuksen mukaan teknologia oikein käytettynä tukee muistisairaan ihmisen arkea ja samalla parantaa läheisten jaksamista,Jouni Immonen / Yle

Turvapuhelin, ovivahti, liesivahti ja erilaiset paikannuslaitteet sekä hälyttimet ovat tavallisia apuvälineitä perheessä, jossa on muistisairas.

Apuvälineillä pyritään tukemaan muistisairaan turvallista kotona asumista. Samalla välineet tuovat turvaa läheisille.

Apuvälinekirjo ja niiden ympärillä käytävä keskustelu on tuttua Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistyksen Minna Huhtamäki-Kuoppalalle. Yhdistyksen tapaamisissa keskustellaan eri välineistä ja vertaillaan niiden hintoja ja toimivuutta.

– Sairauden alkuvaiheessa ei apuvälineistä juuri keskustella, vaan enemmän murehduttaa esimerkiksi autolla ajaminen, mutta kun sairaus etenee, otetaan herkästi yhteyttä ja kysellään, Huhtamäki-Kuoppala sanoo.

"Kaikkien etu, jos omaishoitaja jaksaa paremmin"

Useimmiten yhteydenotto muistiammattilaisille tulee sairastuneen omaisilta, joille läheisen vahtiminen ja huolehtiminen käy raskaaksi.

Tavanomainen tilanne on esimerkiksi se, että muistisairas erehtyy yöllisellä vessareissulla ovesta ja lähteekin ulos. Tekniikan avulla voidaan saada hälytys, kun ovi aukeaa tai paikannus pihalle vaeltelemaan lähteneen sairastuneen olinpaikasta.

– Ei apuvälineitä tarvitse pelätä. Mielestäni tarve kannattaa huomioida jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Eikö se ole kaikkien etu, jos omaishoitaja jaksaa paremmin eikä tarvitse joka niksausta ja naksausta murehtia, Huhtamäki-Kuoppala sanoo.

Turvatekniikan käyttöönottoon pitää kuitenkin olla hyväksyntä ja lupa myös sairastuneelta. Moni huomioikin mahdollisen muistisairauden nykyään jo hoitotahdossaan.

– Laitteiden käyttöä olisi hyvä opetella jo silloin, kun vielä oppii ja tiedostaa sen. Moni laittaa hoitotahtoon, että jos tarvitsee, minua saa seurata seurantalaitteella.

Oikea tuki oikeaan aikaan – ja seuranta

Filosofian tohtori Merja Riikonen tutki väitöstutkimuksessaan (siirryt toiseen palveluun) teknologisten apuvälineiden merkitystä muistisairaan arjelle.

Riikosen mukaan teknologia ei koskaan voi korvata ihmistä ja sairastuneen sosiaalisia verkostoja, mutta oikein käytettynä apuvälineillä voidaan vahvistaa muistisairaan ihmisen arvokkuutta ja tukea läheisten jaksamista.

– Se edellyttää oikeanlaista sosiaalista verkostoa, ohjausta ja motivointia laitteiden käyttöön sekä prosessin jatkuvaa hoitamista niin, että se toimii, Riikonen sanoo.

Riikosen mukaan on tärkeä seurata, miten apuvälineet vaikuttavat sairastuneeseen. Jos muistisairaalle tulee tunne, että teknologia kahlitsee häntä tai häiritsee, pitäisi apuvälineiden tarpeellisuutta ja mielekkyyttä miettiä uudelleen.

Esimerkiksi liiketunnistinvalaisimet ovat osoittautuneet muistisairaiden kannalta häiritseviksi. Muistisairas ihminen ei muista, että valo sammuu, kun sen luota menee pois ja syttyy, kun sen luokse tulee.

– Muistisairas ajattelee, että valot sammutetaan, kun mennään huoneesta pois. Vanhat tavat pysyvät muistisairaalla kauan. He saavat tukea minuuteensa siitä, että osaavat tehdä asioita ja hallitsevat niitä, Riikonen sanoo.

Ei lukittuja ovia

Seurantalaitteista ja -sovelluksista muistisairaiden kokemukset ovat Riikosen mukaan pääosin positiivisia, vaikka julkisuudessa välillä keskustellaankin siitä ketä saa seurata ja milloin.

– Kun muistisairaalle kertoo mikä laite on ja miksi, he usein ajattelevat, että on parempi saada liikkua, vaikka joku seuraakin, Riikonen sanoo.

Muistisairaiden toistuvaa liikkumisen rajoittamista Riikonen ei hyväksy. Hän korvaisi lukitut ovet esimerkiksi gps-paikantimilla.

– Meillä on Suomessa iso määrä ihmisiä, jotka lukitaan lukkojen taakse. Se on aika erikoista, Riikonen sanoo.

Ei muistisairaan ihmisenkään elämää voi täysin turvata. Ei meidän kenenkään, sillä aina on riskejä.

Merja Riikonen

Riikosen tutkimuksen mukaan teknologiaa hyödyntävä ympäristö rajoittaa muistisairaan autonomiaa vähemmän kuin ympäristö, jossa sitä ei käytetä. Esimerkiksi gps-rannekkeen avulla muistisairaskin voi mennä ulos, kun siltä tuntuu ja sovellluksen avulla nähdään tarvittaessa, missä hän liikkuu.

– Ei muistisairaan ihmisenkään elämää voi täysin turvata. Ei meidän kenenkään, sillä aina on riskejä.

Riikosen mukaan esimerkiksi hoivakodeissa henkilökunta ja läheisten omaiset huolehtivat muistisairasta enemmän siitä, saako seurantaa käyttää ja miten sairastunut sen kokee.

– Moni haastattelemistani sairastuneista koki, että oli enemmän kontrollin alaisena hoivakodissa, jossa ei käytetty seurantateknologiaa.

Merja Riikosen tutkimuksen mukaan teknologiset apuvälineet lisäävät parhaimmillaan muistisairaan henkilön turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta.
Filosofian tohtori Merja Riikosen mukaan teknologiset apuvälineet lisäävät parhaimmillaan muistisairaan henkilön turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta.Hanne Leiwo/Yle

Muistisairaan oma kokemus

Merja Riikosen tutkimuksessa kuullaan muistisairaiden itsensä kokemuksia teknologisista apuvälineistä.

Tutkijan mukaan muistisairaiden kuuleminen on Suomessa vielä harvinaista. Kuitenkin muistisairaan ja läheisten käsitykset teknologisten apuvälineiden tarpeellisuudesta eroavat selvästi.

– Läheisillä korostuu fyysisen turvallisuuden kokemus ja siihen liittyvät asiat. Sairaalla itsellään taas psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuuden kokemus.

Helppokäyttöisiä ja esteettisiä apuvälineitä

Tulevaisuuden teknologisilta apuvälineiltä Riikonen toivoisi nykyistä enemmän käyttäjälähtöisyyttä. Muistisairaat ovat oman sairautensa ja tarpeidensa parhaita asiantuntijoita.

– Teknologia kehittyy koko ajan. Muistisairaiden kokemusta ja tietoutta voitaisiin siinä käyttää hyödyksi, Riikonen sanoo.

Helppokäyttöisyys on asia, jota Merja Riikonen pitää tärkeänä apuvälineiden ominaisuutena.

– Helppokäyttöisyys niin, että sairaan ei itse tarvitse olla kovin pätevä laitteensa käytössä. Silloin ei myöskään tule tunnetta, että ei osaa, Riikonen sanoo.

Samaa sanoo Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistyksen Minna Huhtamäki-Kuoppala. Sekä Riikonen että Huhtamäki-Kuoppala kiinnittäisivät huomiota myös apuvälineiden ulkonäköön. Seurantaranneke saisi muistuttaa esimerkiksi modernia syke- tai aktiivisuusranneketta niin, että se ei ulkonäöllään leimaisi käyttäjäänsä sairaaksi.

– Sairastuneet itse kokevat, että esimerkiksi gps-rannekkeesta tulee heille turvaa, mutta joku puolituttu tai muu voi kommentoida siitä jotain vähän tökeröä, Huhtamäki-Kuoppala tietää.

"Kunnioitus on tärkeintä"

Merja Riikonen kehottaa harkitsemaan teknologisten apuvälineiden käyttöä ja tarvetta jokaisen sairastuneen kohdalla yksilöllisesti. Kaiken keskiössä on kunnioitus, jonka kautta teknologian käyttö voidaan nähdä eri tavalla kuin ennen.

Yhtä oikeaa tapaa tukea muistisairasta ja hänen perhettään ei ole.

– Kunnioitus on tärkeintä. Muistisairailla itsellään on tosi paljon sanomista asioihin ja heillä on esimerkiksi oikeus lopettaa jonkun laitteen käyttö koska tahansa. Vaikka siinä lopettamisessa ei olisi mitään meidän mielestämme loogista järkeä, heille se on loogista. Se on niin yksilöllinen asia, Riikonen sanoo.