Tällainen oli naisen käsilaukun sisältö vuonna 1946 – tansseissa kadonnut laukku löytyi 72 vuotta katoamisensa jälkeen: ”Tämä on meille sukulaisille todellinen aarreaitta”

Sukulaiset saivat harvinaisen tilaisuuden tutustua nuoren naisen elämään sodanjälkeisessä Suomessa.

sukulaiset
Kadonnut käsilaukku vuodelta 1946 löytyi yllättäen
Kadonnut käsilaukku vuodelta 1946 löytyi yllättäen

Kaksikymmenvuotias Eevi Jäppinen on onnellinen. On uudenvuodenaatto vuonna 1946 ja nuori nainen on saanut kutsun Vahdon pojilta tansseihin. Sota-aikana ja sen jälkeen tanssiminen ei ole ollut suotavaa. Tansseihin on tarvinnut kutsukirjeen järjestäjältä.

Tällä kertaa järjestäjinä ovat Vahdon pojat. Illan aikana vietetään iltamat ja vasta niiden jälkeen tanssitaan. Nämä uudenvuodentanssijaiset järjestetään Vahdon seurojentalolla, ja sinne Eevi aikoo mennä.

Mukaan pitää ottaa jälleen lähes koko omaisuus, sillä Eevi asuu alivuokralaisena. Valokuvat, ostokupongit ja hääkutsut voisivat kiinnostaa ulkopuolisia. Kaikkialle mukana kulkevassa laukussa ovat myös meikit eli huulipunia ja puuteria. Niitäkin Eevi luonnollisesti tarvitsee. Marraskuinen veikkauskuponkikin on yhä laukun pohjalla. Olkoon – ehkä siitä voi katsoa mallia uusia rivejä varten.

Henkilöllisyystodistus on tallessa laukun pohjalla. Hyvä niin, sillä sitä voi joku kysyä. Kyselijöihin Eevi on sodan aikana tottunut. Evakkomatkalle lähdettiin vuonna 1940 Nuijamaalta. Muu perhe olisi halunnut lähteä takaisin kotiin talvisodan jälkeen, mutta Eevi vastusti. Hän oli saanut Turun seudulta ystäviä ja halusi jäädä tänne. Ystäviään hän tapaisi tänäänkin. Yöllä alkaisi vuosi 1947.

Eevi Jäppinen käsilaukkunsa kanssa.
Eevi Jäppinen käsilaukkunsa kanssa.Kalle Mäkelä / Yle

Vuonna 2018 sisaren elämä löytyi kissaluukusta

Turkulaisrouvat Aira Hellström ja Marja-Leena Suvitie avaavat jännittyneinä harmaata paperinarusta tehtyä naisten käsilaukkua. Se löytyi yllättäen vuoden 2018 syksyllä eli 72 vuotta katoamisensa jälkeen Vahdon seurojentalon kissaluukusta. On ihme, että laukun omistajan sukulaiset löytyivät.

Hän asui ilmeisesti alivuokralaisena, joten hänellä ei ehkä ollut tavaroille säilytyspaikkaa. Näin niitä ei varastettu.

Aira Hellström
Eevi Jäppisen käsilaukun sisältöä.
Eevi Jäppisen käsilaukun sisältöä.Kalle Mäkelä / Yle

Hellström sai syksyllä puhelinsoiton Vahdolta, jossa häneltä kysyttiin sukulaisuussuhdetta Eevi Jäppiseen.

– Soittaja oli katsonut laukussa olleista hääkutsuista henkilöiden nimiä. Ensin hän soitti serkulleni. Tämä laukku on kummitätini Eevi Jäppisen. Hän oli Marja-Leenan sisar. Eevi kuoli kolme vuotta sitten, joten emme voi kertoa hänelle tästä. Yllättävää on, että hän ei koskaan kertonut kadottaneensa laukkuaan, kertoo Hellström.

Marja-Leena Suvitie pyyhkii välillä silmäkulmiaan. Lapsuudesta tärkeä isosisko katsoo häntä nuoruuden valokuvista. Nuori nainen nojaa pyöräänsä ja tai on kaulakkain Lemmikki-ystävättären kanssa.

– Silmät pyöreinä tässä hämmästelemme, että siskostani on näin paljon muistoja jäljellä, kertoo Suvitie liikuttuneena.

Eevi Jäppisen käsilaukusta löytyneitä valokuvia.
Eevi Jäppisen käsilaukusta löytyneitä valokuvia.Kalle Mäkelä / Yle

Tanssi- ja hääkutsuja

Eevi Jäppisen sukulaiset kertovat, että laukun omistaja oli syntynyt Nuijamaalla vuonna 1926. Vuonna 1940 hän oli muuttanut perheensä kanssa evakkona Turun seudulle. Siellä hän asui kuolemaansa saakka.

Eevi Jäppinen meni naimisiin vuonna 1952. Omia lapsia hänellä ei ollut. Kummityttö Aira Hellström muistelee kummitätiään lämmöllä.

Käsilaukusta löytyneitä valokuvia.
Käsilaukusta löytyneitä valokuvia.Kalle Mäkelä / Yle

– Hän hoiti minua pienenä. Olin hänen ensimmäinen kummilapsensa. Eevi oli ompelija ja taitava tekemään käsitöitä. Hän ompeli meille vaatteita. Niitä ei ollut kaupoissa niin paljon 1950-luvulla tai ne olivat kalliita, kertoo Hellström ja laittelee pöydälle Eevin virkkaamia liinoja, joita sukulaisilla on paljon jäljellä.

Marja-Leena Suvitie ja Aira Hellström penkovat käsilaukun sisältöä.
Marja-Leena Suvitie ja Aira Hellström penkovat käsilaukun sisältöä.Kalle Mäkelä / Yle

Eevi Jäppinen oli innokas tansseissa kävijä. Se tulee ilmi käsilaukusta löytyvistä tanssikutsuista. Aira Hellström kertoo, että yksi kutsuista on runomuotoinen. Sen perusteella naiset arvioivat laukun katoamisajankohdan.

– Tämä on kutsu uudenvuoden iltamiin Vahdon seurojentalolle. Laukku on silloin hävinnyt sieltä. Ilmeisesti varastettu, pohtivat rouvat yhteen ääneen.

Ehkä raskasta laukkua oli ollut hankala pitää kädessä tanssin pyörteissä.

Aira Hellströmillä on kädessään kokonainen pakka pahvisia kutsukortteja. Hän avaa enojensa hääkutsun.

Laukusta löytyi hääkutsuja.
Laukusta löytyi hääkutsuja.Kalle Mäkelä / Yle

– Tässä lukee, että häät vietetään Turun tuomikirkossa syyskuussa 1946. On liikuttavaa, että enojeni kaksoishäiden kutsu on ollut Eevillä tallessa, Hellström sanoo.

Meikkejä voisi käyttää vieläkin

Eevi Jäppisen laukussa olevat meikit ovat yllättävän hyvässä kunnossa. Rouvat avaavat pahvisen puuterirasian ja toisen puuterirasian, jossa on enää vähän puuteria.

Puuterirasia 1940-luvulta.
Puuterirasia 1940-luvulta.Kalle Mäkelä / Yle

– Tässä puuterirasiassa on edelleen puuteria. Se pöllyää aivan sormille. Aivan käyttökelpoista, nauraa Aira Hellström ja pyyhkii käsiinsä hennon vaaleanpunaista irtopuuteria.

Seuraavaksi naiset vertailevat kahta huulipuikkoa. Molemmissa on vahva punaisen sävy. Naiset kokeilevat huulipunaa kämmenensyrjiin.

– Hyvin tämä levittyy, mutta on vähän kuivaa. Tätä voisi laittaa huuliin. Haluatko, tarjoaa Marja-Leena Suvitie huulipunaa Aira Hellströmille.

Huulipunien testausta.
Huulipunien testausta.Kalle Mäkelä / Yle

Naiset katsovat välillä Eevistä otettuja valokuvia. Mukana on muun muassa studiossa otettuja valokuvia, joissa hiukset ja meikki ovat kuin elokuvatähdillä.

– Eevillä oli aina tuolla tavalla kaikki kiharat ojennuksessa, kertoo Marja-Leena Suvitie.

Miksi laukku oli pullollaan tavaraa?

Pöytä täyttyy tavaroista, kun naiset tyhjentävät laukkua. Miksi tavallisessa käsilaukussa oli niin paljon tavaraa? Aira Hellström arvioi, että sotien jälkeisenä aikana oli tavallista ja pakollistakin pitää tärkeimmät asiakirjat mukana.

– Hän asui ilmeisesti alivuokralaisena, joten hänellä ei ehkä ollut tavaroille säilytyspaikkaa. Näin niitä ei varastettu. Tässä on henkilökortti vuodelta 1941. Hän on siinä 15-vuotias. Kortti oli pidettävä siihen aikaan mukana. Myös verokortti ja vaatetustyöläisten liiton jäsenkirja ovat laukussa, kertoo Hellström.

Rouvilla riittää vielä selvitettävää. Vaikka monissa valokuvissa on nimi, heille tuntemattomia henkilöitä on paljon mukana. Suvun kesken täytyy järjestää kuvien tunnistustalkoot.

– Minun kuvani on tässä. Olen valkea myssy päässä. Hän oli muuttanut pois kotoa, kun synnyin. On hämmästyttävää, miten hyvässä kunnossa kuvat ovat. Ne ovat aivan kirkkaita. Kissaluukussa ei ole ollut kosteutta, pohtii Marja-Leena Suvitie.

Marja-Leena Suvitie on siskon laukussa löytyneessä valokuvassa valkoinen myssy päässä.
Marja-Leena Suvitie on siskon laukussa löytyneessä valokuvassa valkoinen myssy päässä.Kalle Mäkelä / Yle

Valtion ostokortteja on kahdenlaisia, luonnonvalkoisia ja vaaleanpunaisia. Irtirevityistä kupongeista saa selville, mitä Eevi Jäppinen on ostanut.

– Näitä oli käytössä vielä 1950-luvullakin. Minulle oli uutta, että tässä on omat kupongit joka kuukaudelle. Eevi oli ostanut yhden takin tai takin liiveineen, housut tai vastaavat kankaat. Tästä puuttuu myös kuponki, jossa on ostolupa yhdelle paidalle, puserolle tai verryttely- tai villapaidalle. Eevi on hankkinut myös sukat tai 100 grammaa lankaa – ei kuitenkaan ompelu- eikä kalalankaa, kertoo Hellström.

Ostokuponkeja
OstokuponkejaKalle Mäkelä / Yle

Ostokorttien tarkoitus oli taata, että ostettavaa riitti kaikille. (siirryt toiseen palveluun) Kahvin ostamiseen tarvittiin kuponki vuoteen 1953 saakka. Ylen elävän arkiston koostesivulla kerrotaan sotienjälkeisen ajan säännöstelystä. Se päättyi vasta 1953. Silloin kauppoihin alkoi ilmestyä jopa appelsiineja ja banaaneja.

Rahaa ei ollut, mutta veikkauskuponki löytyy

Rahaa Eevi Jäppisen käsilaukussa ei ollut. Kukkarosta oli osa jäljellä. Ilmeisesti varas oli saanut haluamansa eikä tehnyt mitään Jäppisen muulla omaisuudella.

Veikkauskuponkiin Eevi Jäppinen oli kirjannut neljä riviä. Onneaan nuori nainen oli koettanut 2.–3. marraskuuta 1946. Joukkueet ovat tuttuja nykyisillekin penkkiurheilijoille. Eevi oli veikannut kerran tasapeliä Blackburn-Liverpool-otteluun ja Blackburnin voittoa kolme kertaa. Merkinnät on tehty hennolla lyijykynällä. Veikkauskuponki on muiden paperisten esineiden tavoin täysin kuiva ja luettavissa.

Käsilaukusta löytynyt vuoden 1946 veikkauskuponki.
Käsilaukusta löytynyt vuoden 1946 veikkauskuponki.Kalle Mäkelä / Yle

Mihin laukun sisältö päätyy?

Vielä kurkistus Nivea-merkkiseen pahvirasiaan. Aira Hellström ja Marja-Leena Suvitie yllättyvät, kun sieltä paljastuu ranneketju. Se on tummunut, mutta kuviot näkyvät.

– Tässä on maakuntien vaakunoita rivissä, ihmettelevät rouvat.

Ranneketjussa on vaakunoiden kuvia.
Ranneketjussa on vaakunoiden kuvia.Kalle Mäkelä / Yle

Mitään aarteista ei aiota heittää pois, vaan ehkä niitä jaetaan suvun kesken. Samalla rouvat aikovat kertoa lapsille ja lapsenlapsille entisaikojen elämästä. Siitä, miten kaupassa ostettiin kupongeilla ja miten nuori nainen kantoi mukanaan tärkeintä omaisuuttaan.

Turun maakuntamuseosta kerrotaan, että tämänkaltaisia käsilaukkuja on yhä olemassa museon kokoelmissakin. Eniten arvoa käsilaukulla on luonnollisesti laukun omistajan omaisille. Eevin sukulaiset aikovat vaalia tämän laukun avulla sisaren ja tädin muistoa.

– Tämä on meille sukulaisille todellinen aarreaitta, sanoo Marja-Leena Suvitie. Aira Hellström nyökyttelee vieressä.

Vielä kerran katsomme kauniin nuoren naisen kuvaa. Yhden tanssireissun seurauksena meillä on käsissämme tietoa arkielämästä 72 vuoden takaa. Vaikka hetki on iloinen, kaikkien silmissä kiiltelevät liikutuksen kyyneleet.