Leikkiminen ja herkuttelu voittivat älypuhelimet, kun 6-vuotiailta kysyttiin viikonlopun kohokohdista – pienetkin lapset nähdään nyt kansalaisina, joiden kokemuksia pitää kuulla

Tutkijat huomasivat, että haastattelutapa vaikuttaa selvästi siihen, ketkä lapsista saavat äänensä kuuluviin. Kasvotusten lapset vastasivat usein myönteisemmin kuin puhelimitse.

lapset (perheenjäsenet)
Lapsia Laugh & Learn-päiväkodissa.
Sasha Silvala / Yle

Leikkiminen, kotona oleminen, ruoka ja herkuttelu. Ne nousivat kärkeen, kun 6-vuotiailta lapsilta kysyttiin, mikä viikonlopuissa on parasta.

Lapsibarometri 2018 -tutkimuksen tekijät odottivat, että älypuhelimet, konsolipelit ja muut digitaaliset laitteet olisivat 6-vuotiaiden keskuudessa suosittuja, mutta vain 12 prosenttia lapsista nosti ne esiin viikonloppujen parhaana asiana. Älylaitteiden tärkeys oli siis vain aikuisten ennakko-oletus.

Pikkulastenkin omia kokemuksia ja näkemyksiä halutaan saada yhteiskunnassa entistä enemmän kuuluville. Lasten kokemustietoa kaivataan esimerkiksi siksi, että aikuiset pystyisivät tekemään parempia päätöksiä lapsia koskevissa asioissa.

– Alamme hoksata, että pienten lasten ääni ja kokemustieto ovat arvokkaita. Suomessa on valtakunnallista tutkimusta kouluikäisistä lapsista, mutta ei juurikaan alle kouluikäisten lasten elämästä, Lapsiasiavaltuutetun toimiston erikoistutkija Terhi Tuukkanen sanoo.

Tutkijat ovat uuden tehtävän edessä. Mallia pikkulasten kokemustiedon keräämiseen koko maan laajuudessa ei juuri ole.

Haastattelutapa vääristi vastaajajoukkoa

Lapsibarometri-tutkimuksessa huomattiin, että tutkimustapa vaikuttaa selvästi siihen, ketkä lapsista saavat äänensä kuuluviin.

Tutkimuksessa keskityttiin vertailemaan tutkimustapoja: puhelinhaastatteluita ja kasvokkain tehtyjä haastatteluita.

Kasvotusten tehtyihin haastatteluihin osallistui lapsia, joiden vanhemmat olivat huomattavasti koulutetumpia ja paremmin toimeentulevia kuin puhelimitse tehdyissä haastatteluissa. Puhelimitse mukaan saatiin myös enemmän lapsia, jotka asuivat harvaan asutulla seudulla.

Kasvokkain lapset myös tuntuivat vastaavan useammin niin kuin olettivat aikuisen toivovan.

– Opimme, että kasvokkaisissa tilanteissa lapsi antaa usein myönteisempiä vastauksia kuin puhelimitse, jolloin lapsi ei näe tutkijaa. Puhelimen takaa voi myös olla helpompi kertoa asioista, joista ei muuten kerro, Terhi Tuukkanen sanoo.

Toisaalta puhelimessa lapset vastasivat selvästi useammin "en osaa sanoa". Kasvokkain he juttelivat tutkijalle paljon runsassanaisemmin. Siksi ei yksiselitteisesti voida sanoa, kumpi haastattelutapa on parempi.

Jatkossa voidaan ehkä teknologian avulla saada yhdistettyä molempien tapojen hyviä puolia.

Lapsi kertoo siitä, mitä elämässä tapahtuu juuri nyt

Millä tavalla 6-vuotiaalta sitten kannattaa kysyä, että hän kertoisi aitoja kokemuksiaan ja näkemyksiään?

– Lapsi täytyy kohdata arvostavasti ja kannustaa häntä vastaamisessa. Kysymykset tulee miettiä tosi tarkkaan ja aikuisen täytyy muuttaa katseensa lapsen näkökulmaan, Terhi Tuukkanen sanoo.

Alle kouluikäiset elävät hetkessä. Suosituimmiksi liikuntamuodoiksi nousivat Lapsibarometrissa luistelu ja jääkiekko, sillä haastattelut tehtiin kevättalvella.

– Lapsi elää sitä vuodenaikaa, missä juuri nyt ollaan. Olisi voitu kysyä, miten liikut kesällä ja miten talvella, Terhi Tuukkanen sanoo.

6-vuotiaan ajatusmaailma voi myös tuottaa mielikuvituksellisempia vastauksia kuin aikuisten. Kun kysyttiin, miten haluaisit liikkua, vastaukset vaihtelivat jalkapallosta lentämiseen.

Käsitteiden pitää olla tarpeeksi yksinkertaisia tai niitä pitää selittää. Esimerkiksi sana viikonloppu oli osalle 6-vuotiaista epäselvä. Myöskään kilpaileminen ei auennut kaikille ilman kuvailua.

Lasta voi kannustaa vastaamiseen, mutta kun ollaan hakemassa hänen omaa näkemystään, se ei saa olla johdattelua. Tutkimuksessa osa vanhemmista johdatteli vastauksia varsinkin silloin, kun lapsi epäröi.

Vastaamisen pitää myös olla vapaaehtoista.

Pikkulastenkin kokemuksia halutaan kuulla entistä enemmän

Miksi lasten omaa ääntä sitten pitäisi saada valtakunnan mittakaavassa enemmän esiin?

Lasten kuulemiseen velvoittaa esimerkiksi YK:n lasten oikeuksien sopimus (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan valtiot ovat sitoutuneet kuulemaan lasta ja ottamaan lapsen näkemyksen huomioon häntä koskevissa päätöksissä.

Pienetkin lapset on alettu nähdä entistä enemmän aktiivisina osallistujina, joiden kokemuksilla ja näkemyksillä on merkitystä. Suomessa se näkyy vaikkapa päiväkodeissa, joissa lasten omia mielenkiinnon kohteita on alettu viime vuosina huomioida entistä enemmän.

Lasten kuuleminen ei tarkoita sitä, että lapset laitettaisiin päättämään, vaan sitä että heidän kokemuksensa pääsevät esiin.

– Lapset ovat yhteiskunnassamme kansalaisia siinä missä muutkin, ja myös heidän näkemyksiään pitää selvittää, Terhi Tuukkanen sanoo.

Myös hallitus on tänä vuonna käynnistänyt kansallisen lapsistrategian (siirryt toiseen palveluun) valmistelun. Sen tavoitteena on muun muassa vahvistaa lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston Lapsibarometri-tutkimukseen osallistui 150 suomalaislasta ja heidän huoltajansa. Haastattelut tehtiin talvella ja keväällä 2018. Tutkimuksessa vertailtiin kasvokkaista ja puhelinhaastattelua 6-vuotiaiden lasten vapaa-aikaa ja liikuntaa koskevan kokemustiedon keräämisen menetelminä. Lapsibarometri-tutkimus tehdään kahden vuoden välein.