Tekeekö pimeys sinusta mörököllin ja löytyykö lääke lomamatkasta? Selvitimme, miksi talven synkkyys jakaa ihmiset kahteen eri leiriin

Vaikka pimeää vuodenaikaa ei kestäisi, siihen voi pyrkiä tottumaan. Toiset katsovat parhaaksi painua aurinkolomalle marraskuussa, toiset voitelevat suksensa, mutta mikä erottaa kesän lapsen ja talven ystävän toisistaan?

Elämäntapa ja vapaa-aika
Kävelijöitä lumisessa puistossa lumisateella.
Ahdistaako hämärä vai pakahdutko rakkaudesta talvea kohtaan? Ihmisten sisäisissä kelloissa on eroja pimeyteen suhtautumisen kannalta.Nella Nuora / Yle

Jälleen se on käynnissä: vuotuinen keskustelu siitä, miten selviämme pimeästä vuodenajasta hengissä.

Kun Helsingin Sanomien kolumnisti Ronja Salmi kirjoitti (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat), miten marraskuisessa Suomessa ei pysy järjissään, repesi monelta pelihousut. Lehdissä on jo listattu vinkkejä (siirryt toiseen palveluun) (Ilta-Sanomat), joiden avulla pimeän vuodenajan voi pelata läpi mahdollisimman vähäisillä ahdistusoireilla.

Hiljaisessa harmaudessa kulkee kuitenkin niitäkin, jotka suorastaan syttyvät eloon juuri tähän vuodenaikaan. He eivät haikaile etelän aurinkoon, eivätkä välttämättä tarvitse edes kirkasvalohoitoa, vaan viihtyvät mainiosti hämärän rajamailla.

Heikki Varis jouluvalojen edessä.
Heikki Varis ei aurinkomatkoja kaipaile, sillä hän on talvi-ihminen. Tosin tilauksessa olisi niin sanottu kunnon talvi, eli runsaasti lunta.Nadja Mikkonen / Yle

Yksi heistä on Heikki Varis, 32, Sodankylästä Jyväskylään kaksi vuotta sitten muuttanut opiskelija. Hän viihtyy loistavasti juuri tässä vuodenajassa.

– Olen nykyään ihan reilusti talvi-ihminen. On ollut kesiä, jolloin on kovia helleviikkoja, ja se on ollut melko tuskaista, Varis kertoo aamupäivän harmaudessa keskellä Jyväskylän kävelykatua.

Lämpötila on yksi tekijä Variksen talviviihtymisen takana. Kunnon luminen talvi olisi kuitenkin tarpeen, sillä vetinen nollakeli ei aivan sytytä talven ystävän sielua. Kirkasvaloa Varis ei silti tarvitse, vaan herätysvalo kellon soidessa on riittävä apu aamuisin.

– Se auttaa heräämään ehkä helpommin kuin pelkästään herätyskellon soitto, ja tykkään melko kirkkaista valoista kotona. Mutta kesällä auringonpaiste ei aina miellytä, Varis huomauttaa.

Valtaosa meistä reagoi vuodenaikojen vaihteluun

Jokaisen kaverikuplasta löytynee ainakin pari innokasta kesäihmistä ja yhtä monta vannoutunutta talvi-ihmistä. Kysymys kuuluukin: mikä näitä kahta ryhmää erottaa?

Otetaan hätiin tutkija. Sekä Ilmatieteen laitokselta että Helsingin yliopistosta kiinni saadut yhteyshenkilöt ilmoittavat, että paras henkilö kertomaan asiasta on Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen. Hän on tutkinut muun muassa kaamosmasennusta ja kirkasvalohoitoa (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin yliopisto) jo 1980-luvulla.

Mäntymetsä kevättalvella auringonlaskun aikaan.
Talvinen valo ei kaikille riitä, mutta toiset eivät kestä suoraa auringonpaistettakaan.Esko Jämsä / AOP

Mikä siis on homman nimi – miksi jotkut oireilevat pimeään vuodenaikaan ja toiset voitelevat sukset innoissaan?

– Tiedämme, että 85 prosenttia suomalaisista aikuisista huomaa vuodenaikojen vaihtumisen vaikuttavan mielialaan jollain lailla. Vuodenajat vaikuttavat myös käyttäytymiseen: syömiseen, nukkumiseen, liikkumiseen ja sosiaalisuuden asteeseen, Partonen listaa.

Useimmat, jotka reagoivat vuoden kiertokulkuun, pitävät talvea vaikeimpana aikana. Silloin myös oireilu puskee esiin: ruokahalu kasvaa ja erityisesti makeannälkä iskee iltaisin, toimintatarmo ja liikunnallinen aktiivisuus vähenevät, nukkuminen huononee ja sosiaalinen vetäytyminen alkaa. Samat ihmiset pitävät usein kesää parhaimpana aikana.

Vähemmistössä ovat siis ne, jotka huomaavat myönteisiä muutoksia syksyisin ja talvisin, ja joiden vointi suorastaan paranee pakkasten ja pimeyden edetessä. Mutta auttaako etelänloma tilannetta?

Kaamos? Mikä kaamos?

Usein pimeydestä ja kaamosoireista kärsiviä helpottaa valon suuri määrä. Siksi he ovat niitä, jotka ottavat hatkat etelään näihin aikoihin vuodesta. Partonen tosin muistuttaa, että ilmastohuolien edetessä ja lentämisen muuttuessa yhä vahingollisemmaksi etelään voi kulkea myös junalla.

Kaamosoireita saavat pitävät usein parin viikon aurinkoloman ja palaavat entistä ehompana, mutta riemu ei ole pitkäaikaista.

– Vointi pysyy parempana sellaiset pari, jopa kolme viikkoa. Mutta yleensä kaamosoireet pyrkivät sitten palaamaan takaisin, Partonen sanoo.

Kaamosoireilua on eri asteista, ja kaikista vaikeimpia oireita saavat varsinaisesti kaamosmasentuneet, joilla on tavanomaisten kaamosoireiden lisäksi myös masennusoireita.

Utsjoen kirkkotuvat kylmänä talvi-iltana.
Kaamos on tarkkaan ottaen Sodankylän pohjoispuolinen ilmiö. Kuvassa hämärää utsjokilaisittain kylmänä talvi-iltana.Esko Jämsä / AOP

Tässä vaiheessa moni pohjoisessa Lapissa asuva voi kurtistaa kulmiaan. Virallinen kaamos eli ajanjakso, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle, vallitsee Sodankylästä ylöspäin ulottuvalla vyöhykkeellä (siirryt toiseen palveluun) (Ilta-Sanomat). Edes Lapin eteläosissa ei siis voida virallisen määritelmän mukaan puhua kaamoksesta.

Partonen kuitenkin toppuuttelee hieman innokkaimpia kaamosvartijoita.

– Käsite "kaamosmasennus" on vakiintunut tarkoittamaan masennussairauden jaksoa, joka ilmaantuu syksyn ja talven aikana. Täsmällisempi nimitys olisi "talvisin toistuva masennustila", mutta kaamosmasennus on yleistynyt käsite, Partonen sanoo.

Lisäksi on huomioitava, että joidenkin mukaan pimeys on yksinkertaisesti eri laatuista Suomen pohjoisimmissa ja eteläisimmissä osissa. Kaikki pohjoisessa asuvat eivät tunnista ajatusta pilkkopimeästä ja ahdistavasta vuodenajasta, sillä tähtitaivas, kuun loiste, revontulet ja lumen määrä voivat vaikuttaa tulkintaan synkkyydestä.

Mitä tähän tulkintaan sanoo sodankyläläinen talven ystävämme Heikki Varis?

– Lumikerros vaikuttaa siihen, millainen tunnelma ylipäätään on. Jos maa on paljas ja sää sateinen, tunnelma on ainakin minulle ankeampi, kuin reilusti luminen ja pimeä talvi. Lumi kuitenkin vaikuttaa valon heijastumiseen, ja tilanne on silloin ihan eri, Varis sanoo.

Suomalaiset matkaavat parhaillaan

Kun talvi-ihmisen arvio on selvillä, on puheenvuoro auringonpalvojilla. Ketkä meistä pakkaavat aurinkovoiteen laukkuunsa marraskuussa ja kirmaavat onnellisena lentoaseman lähtöselvitykseen kohti valonsäteitä?

Kysytäänpä asiaa taholta, joka nimensä mukaisesti toimittaa ihmisiä aurinkoon. Aurinkomatkojen tuotteesta vastaava johtaja Pekka Antila kertoo, että noin kolmasosa tähän aikaan vuodesta matkustavista myöntää haikailevansa juuri valoa ja lämpöä. Suurin osa matkoista tosin ostetaan netistä, joten kaikkien asiakkaiden perustelut lähdölleen eivät kantaudu asiakaspalvelijoiden korviin asti.

– Ehkä erityisen aurinkoisen kesän jälkeen pimeä talvi ja sen painolasti korostuvat. Ihmiset ovat säästäneet kesälomistaan viikon syksyä varten, että pääsevät nyt reissuun, Antila arvioi.

Lentokone
"Hajotkaa pakkaseen!", toteaa Facebookissa moni etelänlomalle lähtevä. Totuus on kuitenkin, että osa suorastaan nauttii pakkasesta.EPA/Daniel Reinhardt

Aurinkomatkojen 200 000:sta vuosittain myymästä matkasta noin puolet ostetaan loka–maaliskuun välisenä talvikautena, puolet taas huhti–syyskuun välisenä kesäkautena.

Matkalle lähtee suomalaisia käytännössä kaikista ikäluokista ja siviilisäädyistä, mutta hiukan muita todennäköisemmin uimapukuaan ja rantasandaalejaan etsivät nyt kaapin nurkasta perheelliset henkilöt.

– Perheet, joissa on kouluikäisiä lapsia, korostuvat hieman asiakaskunnassa koulujen loma-aikojen ulkopuolella olevina aikoina, Antila toteaa.

Matkakohteina on muutama vanha tuttu sekä pari nousevaa tähteä: suomalaiset siemailevat parhaillaan kahvia lentokoneissa, joiden keula osoittaa Kanariansaarille tai Thaimaahan, mutta myös Arabiemiraatteihin ja Dubaihin.

Sisäinen kellosi voi erota kaverin vastaavasta

Iso osa suomalaisista siis oireilee pimeään vuodenaikaan, ja sangen moni tekee nuuskamuikkuset ja häipyy talven tullen ainakin hetkeksi etelään. Luulisi, että kehitys ja olosuhteet olisivat jo karaisseet pohjoisen asukit vuodenaikojen kiertokulkuun, mutta tutkimusprofessori Partonen valottaa, miksi näin ei ole.

– Ihmisen historia on melko lyhyt, jos evoluutiota katsotaan. Muutoksia, jotka tekisivät myös pohjoisilla leveysasteilla talvisin asuvista oireettomia, ei välttämättä ole vielä ehtinytkään ilmaantua, hän toteaa.

Playa de Americas Teneriffa.
Moni suomalainen matkustaa näihin aikoihin Kanariansaarille lataamaan valon puutteesta kärsiviä sisäisiä akkujaan.Derrick Frilund / Yle

Yksinkertaistettuna pimeään reagoimista säätelee ihmisen sisäinen kello, joka syksyn ja talven tullen alkaa Partosen mukaan jätättämään tavallista enemmän. Tuo sisäinen kello on käytännössä hermosolujoukko ja nippu siihen liittyviä hermoyhteyksiä aivojen hypotalamus-nimisen alueen etuosassa.

Ne hermosäikeet, jotka muodostavat suoran yhteyden silmästä sisäiseen kellojärjestelmään, seuraavat hyvin tarkkaan sitä, onko ulkona päivä vai yö. Ne jopa mittaavat valoisan ja pimeän ajan kestoa ja tahdittavat sen mukaan elimistömme vuorokausirytmiä ja nukkumisen aikataulua.

– Nyt, kun aamun tunneista puuttuu valoa, tilanne saa sisäisen kellon hermosolut jätättämään tavallista enemmän. Ja siihen näyttää liittyvän kaamosoireiden esilletuloa, Partonen summaa.

Koska ihmisten hermosolut ja niiden toimintatavat eivät ole identtisiä, toiset meistä reagoivat pimeään toisia herkemmin. Jos et oireile talvisin hämärän takia, sisäinen kellosi on todennäköisesti aurinkoa palvovaa kaveriasi vähemmän rasittunut siitä, että aamuisin valoa ei enää juuri näy.

Mikä neuvoksi?

Jos hiilijalanjälki ahdistaa tai haluat muista syistä oppia nauttimaan ikuiselta tuntuvasta hämärästä, sinun on mahdollista muuttaa asennettasi, niin tympeän yksinkertaiselta kuin se saattaakin kuulostaa.

Esimerkiksi Helsingissä vuosittain järjestettävä kasvuyritystapahtuma Slush onnistui tekemään jopa marraskuisesta pääkaupungistamme ulkomailla asti kiinnostaneen markkinointilauseen: "Nobody in their right mind would come to Helsinki in November. Except you, you badass. Welcome."

Slush 2016 ulkolakana
Helsingin Slush-tapahtuman kyltti herätti runsaasti huomiota marraskuuvitsailullaan.Petri Anttila /Slush Media

Partonen neuvoo pimeydestä kärsiviä hankkimaan mielekästä ja mukavaa tekemistä pimeälle vuodenajalle, sillä se muokkaa kokemusta tuosta ajasta. Jos kivoja asioita sitten toistaa vuosittain, asenne ehkä säilyykin.

Tosin riskinä on, että jos jonain vuotena jaksaminen tehdä mitään erityistä yksinkertaisesti loppuu, oireet saattavat tulla esille vielä helpommin.

Yksi keino tilanteen hallitsemiseen on vanha kunnon valohoito esimerkiksi kirkasvalo- tai sarastuslampuilla. Myös aivan perusasioista, kuten liikkumisesta, syömisestä, sosiaalisista suhteista ja unesta huolehtiminen ovat keinoja pitää marrasahdistus kurissa.

Mutta miten on: onko kaamokseen perehtynyt tutkija itse ostamassa lippuja etelään vai viihtyykö hän kotimaan hämärässä?

– En ole havainnut suurta vaikutusta vuodenaikojen vaihtelulla, Partonen sanoo.

Kirkasvaloa tai aurinkoa Partonen ei kaipaa edes näin pimeimpään aikaan, joskin aamuisin virkistäytyminen tuppaa syksyn tullen muuttumaan hiukan hankalammaksi – kunnes elimistö tottuu siihen.

– Keväällä taas helpottaa, kun on aikaisemmin aamusta valoisaa. Mutta siihenkin tietysti tottuu.