Rankoilla pääsykokeilla voidaan pelotella hyviä naisia pois sankarihommista – moottoripyöräpoliisi Sari Hukkanen: "Treenaamalla siitä selviää"

Suomessa työmarkkinat ovat jakautuneet vahvasti mies- ja naisenemmistöisiin aloihin.

työelämä
Moottoripyöräpoliisi.
Sari Hukkanen on Itä-Suomen ensimmäinen naispuolinen moottoripyöräpoliisi.Toni Pitkänen / Yle

Naapurit saattoivat katsella kummissaan, kun Sari Hukkanen pujotteli moottoripyörällä keilojen lomitse päivästä toiseen kotinsa lähellä olevalla tiellä. Autotallikäännöstä hän harjoitteli tekemällä keiloista neliön, jonka sisällä pyörä oli saatava kääntymään kokonaan ympäri. Hiljaisella sivutiellä hän juoksi hiki valuen moottoripyörää työntäen.

Kun Hukkanen kevättalvella 2016 oli saanut moottoripyöräkortin, alkoi treeni, johon kuului edellä mainittujen lisäksi saliharjoittelua, juoksua ja hiihtoa.

Päämäärä siinsi liikennepoliisina työskentelevän Hukkasen silmissä: päästä moottoripyöräpoliisiksi.

Kolme naista läpäissyt kokeen

Sari Hukkanen on harvinaisuus. Moottoripyöräpoliisin pääsykokeisiin on vuosien varrella osallistunut vain kymmenen naista. Kolme heistä on läpäissyt kokeen. Suurimmalla osalla naisista yritys on kariutunut kokeen fyysiseen osioon.

Ensimmäinen pääsykokeen läpäissyt oli Taru Niemelä, joka valmistui moottoripyöräpoliisiksi vuonna 2013. Toisena naisena seulan läpäisi Minna Kastren, joka valmistui vuonna 2017.

Naisten vähäisyys alalla sai myös Hukkasen epäröimään. Hän päätti soittaa Kastrenille.

– Hän sanoi, että treenaamalla siitä selviää. Itse ajattelin, että jos ekalla kerralla menee pipariksi, niin yritetään seuraavana vuonna entistä raivokkaammin.

Jännitys olikin pilata kokeen moottoripyörän käsittelyosion.

Ennen fyysisiä kokeita syötiin lihakeittoa. Kai siksi, että sitä olisi helppo oksentaa

Sari Hukkanen

Suomessa työmarkkinat ovat jakautuneet vahvasti mies- ja naisenemmistöisiin aloihin.

Poliiseista yli 80 prosenttia on miehiä. Naisten ja miesten ammateista puhutaan, jos ammatin edustajista yli 90 prosenttia on naisia tai miehiä.

Tällainen ammatti on esimerkiksi palomies. Heistä noin 96 prosenttia on miehiä. Kerttu Ylimartimo on yksi kymmenestä pelastajatutkinnon (siirryt toiseen palveluun) suorittaneesta naisesta.

Kerttu Ylimartimo
Kerttu Ylimartimo sai palomiehen sijaisuuden Pohjois-Savon pelastuslaitokselta viime toukokuussa.Toni Pitkänen / Yle

Jo pienenä Ylimartimolla oli kaksi toiveammattia: ensihoitaja tai palomies. Hän valitsi ensihoitajan. Hänellä oli yhteisillä työkeikoilla palomiesten kanssa ja työ alkoi kiehtoa entistä enemmän.

Hän kuitenkin epäröi, olisiko hänestä työhön. Vasta kun työkaverit olivat pitkään kannustaneet ja lähes painostaneet Ylimartimoa seuraamaan unelmaansa, hän päätti hakea pelastajakoulutukseen.

Yleensä penkkipunnerrukset ovat naisten kompastuskivi pääsykokeissa. Ylimartimoa huoletti kuitenkin enemmän eräs toinen osio kokeessa.

Suomi kuuluu tässä asiassa Itä-Euroopan kanssa samaan joukkoon.

Tuija Koivunen

Hakeutuminen omalle sukupuolelle epätyypilliselle alalle ei ole helppoa. Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa työskentelevän tutkijatohtori Tuija Koivusen mukaan ihmisten valintoja rajoittaa se, mikä on kulttuurisesti hyväksyttyä.

Koivusen mukaan Suomessa työmarkkinat ovat eriytyneet poikkeuksellisen voimakkaasti mies- tai naisvoittoisiin aloihin.

– Suomi kuuluu tässä asiassa Itä-Euroopan kanssa samaan joukkoon, muissa Pohjoismaissa eriytyminen ei ole näin voimakasta. EU:kin on tästä Suomea huomautellut.

Hänen mielestään julkisessa keskustelussa asiaa on kuitenkin vaikea ottaa esille. Hänen mukaansa Suomessa on juututtu ajatukseen, että täällä vallitsee jo sukupuolten välinen tasa-arvo ja keskustelu asiasta päättyy siihen.

– Esimerkiksi Ruotsissa keskustellaan paljon ja avoimesti sukupuoleen liittyvistä asioista. Siellä on myös paljon pitkäjänteisiä hankkeita työelämän segregaation ehkäisemiseksi. Suomessa hankkeet ovat olleet lähinnä projektiluonteisia eikä kukaan muista niiden lopputulemia.

Sari Hukkanen on Itä-Suomen ensimmäinen naispuolinen moottoripyöräpoliisi.
Sari Hukkanen ajoi moottoripyöräkortin vasta kevättalvella 2016, ja alkoi sitten treenata moottoripyöräpoliisin pääsykoetta varten.Toni Pitkänen / Yle

Huomionarvoista on Koivusen mukaan sekin, että ajan saatossa miesvaltaiset ammatit, kuten lääkäri tai opettaja, ovat naisistuneet, mutta toisinpäin tällaista muutosta ei ole tapahtunut.

– Siinä voi olla syynä se, että naisten alat ja ammatit ovat vähemmän arvostettuja ja samalla huonommin palkattuja.

Naisten uralla etenemistä estää tunnettu termi: lasikatto. Lasiliukuportaat on ehkä huonommin tunnettu ilmaisu. Se tarkoittaa sitä, että naisvaltaisen alan ainokaiset, kuten esimerkiksi lastentarhanopettajana toimiva mies ylennetään lastentarhan johtajaksi ennen kuin hän huomaakaan.

Koivusen mukaan miehisillä työpaikoilla työskentelevät naiset raportoivat enemmän syrjintäkokemuksista kuin miehet, jotka ovat töissä naisenemmistöisellä alalla.

Naiset myös joutuvat todistelemaan omaa osaamistaan, mutta miesten kompetenssia ei yhtä helposti epäillä. Tai mikä vielä parempaa: miehen tietämättömyys voi olla jopa sympaattista.

– Puhelinmyyjänä toimiva mies kertoi, että oli lehtimyyjänä myynyt naistenlehteä, josta hän ei tiennyt mitään. Puhelimessa asiakkaat alkoivat auttaa häntä, kertoivat tuotteesta ja tekivät myyntityötä hänen puolestaan. Hänen tietämättömyytensä koettiin herttaiseksi.

Naisenemmistöisellä alalla miehuudesta voi olla hyötyä. Koivusen mukaan naiseudesta puolestaan on harvoin etua miesenemmistöisellä työpaikalla. Eivätkä Sari Hukkanen ja Kerttu Ylimartimo sitä kaivanneetkaan. He eivät ole halunneet eivätkä saaneet erityiskohtelua naiseutensa vuoksi.

Salit ovat täynnä kovakuntoisia ja voimakkaita naisia.

Kerttu Ylimartimo

Sekä Sari Hukkanen että Kerttu Ylimartimo olivat kuulleet, kuinka vaikeaa naisten on päästä moottoripyöräpoliisiksi ja palomieheksi. Ylimartimon mukaan voikin olla niin, että pääsykokeiden vaikeuden korostaminen pelottaa potentiaalisia hakijoita.

– Salit ovat täynnä kovakuntoisia ja voimakkaita naisia. Ei kokeen fyysistä osuutta pidä aliarvioida, mutta ei myöskään yliarvioida. Eikä sen läpäiseminen vaadi naiselta kilpaurheilu-uraa.

Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa naisia lannistetaan liikaa ennen kuin he ovat edes yrittäneet.

– Usein julkisuudessa sanotaan, että niin ja niin moni nainen ei läpäise testiä. Mutta ei sitä läpäise moni mieskään. Testi on rankka, jos ei ole treenannut, mutta turha sitä on mystifioida.

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos.
Vain kymmenen naista on suorittanut pelastajatutkinnon Suomessa.Ronnie Holmberg / Yle

Palomiehen ammatilla on Parviaisen vahvat miehiset perinteet, jotka voivat olla myös kahlitsevia. Parviainen pohtii, että ehkä jo palomies-nimikkeen pääte ohjaa ajattelemaan ammattia miehille tarkoitettuna.

– Kyllähän tämä pohdinta tuntuu välillä hölmöltä, mutta kyllä puhetavalla ja asioiden nimillä on merkitystä. Tutkintonimikekin on nykyään pelastaja.

Parviaisen mukaan naisten vähyys alalla ei sinällään ole ongelma. Ongelma on siinä, jos ennakkoluulot rajaavat pois niitä naisia, jotka haaveilevat ammatista ja olisivat sille soveltuvia.

– Oman kokemukseni mukaan kaikkein parhaiten työ on sujunut sellaisessa työpaikassa, jossa on sekä miehiä että naisia, eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä.

Kerttu Ylimartimon mukaan pelastusalalla on viime aikoina puhuttu paljon siitä, kuinka alalle saataisiin enemmän naisia ja maahanmuuttajataustaisia. Ammatin näkyvyyttä voi lisätä hänen mukaansa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Sillä, miten me rivimiehet käyttäydymme töissä ja työn ulkopuolella sekä miten puhumme työstämme, on suuri merkitys alan näkyvyyden ja kiinnostavuuden kannalta.

Penkistä minuutissa 25 toistoa 45 kilolla

Pelastajakoulutuksesta nostetaan usein esiin penkkipunnerrukset, joiden nähdään estävän naisia pääsemästä koulutukseen. Testissä penkkipunnerruksia on tehtävä 45 kilolla vähintään 25 toistoa minuutissa.

Ylimartimo oli kuitenkin luonut pohjan hyvälle lihaskunnolle jo lapsuudessaan työskennellessään perheensä maatilalla ja harrastamalla monipuolisesti liikuntaa.

Hänen suurin huolensa pääsykokeen fyysisessä osiossa olikin Cooperin-juoksutesti eli 2 800 metriä rupeama kahdessatoista minuutissa.

– Juoksu vaati eniten. Yksi kaveri laati juoksutreenin, jonka avulla selvisin juoksutestistä.

Puolen kilometrin juoksu moottoripyörää työntäen

Moottoripyöräpoliisiksi hakeutuvan on puolestaan pystyttävä nostamaan kyljelleen kaadettu 250 kiloa painava moottoripyörä.

Pyörää on lisäksi työnnettävä yhteen suuntaan 230 metriä, käännyttävä ja kuljettava sama matka toiseen suuntaan. Aikaa tähän on kolme minuuttia, joten pyörän kanssa on pakko juosta.

– Se siinä oli hauskaa, että fyysiset jutut tehtiin kirjallisen kokeen ja käsittelyharjoituksen jälkeen. Ennen niitä syötiin lihakeittoa. Kai siksi, että sitä olisi helppo oksentaa, Hukkanen nauraa.

Hukkasta jännitti eniten käsittelykoe. Suurimmalla osalla moottoripyöräpoliiseiksi hakevista on taustallaan useamman vuoden moottoripyöräharrastus.

Hukkanen sen sijaan oli hankkinut kortin vasta pääsykoetta edeltävänä vuonna. Harjoituskierroksilla keilat kuitenkin pysyivät pystyssä ja pyörä viivojen sisällä.

– Siitä tuli jes-olo, että kyllä tästä selvitään. Mutta kun kello laitettiin käyntiin ja alettiin laskea virhepisteitä, niin alkoi keilatkin kaatua.

"Olimme kuin yhtä suurta perhettä"

Sekä Hukkanen että Ylimartimo kehuvat ryhmähenkeä. Muilta hakijoilta sai tukea ja tsemppausta. Kokeen läpipääsy oli molemmille naisille hieno hetki.

– Kova työ oli tuottanut tulosta ja olin onnellinen ja helpottunut, että se meni hyvin, Hukkanen kuvaa.

Ylimartimostakin tuntui hyvältä, mutta samalla Torniosta uudelle paikkakunnalle Kuopioon muutto jännitti. Hän mietti, kuinka muut kurssilaiset suhtautuisivat naiseen ja joutuisiko hän sen vuoksi todistelemaan, että pärjää siinä missä muutkin.

– Kaikki suhtautuvat tosi hyvän, ja olimme kuin yhtä suurta perhettä. Sain paljon hyviä ystäviä.

Miehet kävivät päivän ajot läpi saunan lauteilla ja itse kävin ne läpi puolisoni kanssa.

Sari Hukkanen

Koulutuksessa Kerttu Ylimartimosta oli mukava huomata, että mukana oli hänen lisäkseen myös toinen nainen.

– Joistakin asioista vain on helpompi puhua naisen kanssa.

Hukkasen ryhmässä muita naisia ei ollut. Hän soitti moottoripyöräpoliisina edelleen toimivalle Minna Kastrenille ja kyseli hänen kokemuksistaan.

– Miehet kävivät päivän ajot läpi saunan lauteilla ja itse kävin ne läpi puolisoni kanssa. Toki myös kurssikavereiden kanssa vaihdettiin ajatuksia, mutta onhan se vähän erilaista olla naisena joukossa.

Molemmat toivottaisivat lisää naisia tervetulleeksi omille työpaikoilleen, mutta eivät helpottaisi pääsykokeita.

– Sitten naiset varsinkin olisivat huonommassa asemassa miehiin nähden. Ja olisihan se nyt noloa, jos pyörä kaatuu työtehtävän aikana, etkä pysty sitä nostamaan, Hukkanen huomauttaa.

Ylimartimon mukaan tärkeintä on, että työturvallisuudesta ei tingitä. Palomiehen työssä yksi tärkeimmistä asioista on, että työkaverin kykyihin ja voimiin luottaa tiukassakin tilanteessa.

– Pahimmassa tapauksessa joudut raahaamaan työkaverisi ulos palavasta talosta täysissä varusteissa. Siitä pystyykö työkaverisi tuohon, ei saa työtehtävään lähtiessä olla mitään epävarmuutta.

"Päivääkään en ole valintaani katunut"

Ylimartimo on virkavapaalla työstään perustason ensihoitajana Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä. Hän valmistui Pelastusopistosta viime joulukuussa ja sai toukokuussa palomiehen sijaisuuden Kuopiosta Pohjois-Savon pelastuslaitokselta.

– Tämä työ on yllättävää, tässä saa auttaa ihmisiä ja bonuksena tulee vielä mahtava työyhteisö. Päivääkään en ole valintaani katunut.

Hukkanen puolestaan on ehtinyt työskennellä moottoripyöräpoliisina Kuopiossa vain yhden kesän, joka jäi mieleen erityisesti kuumuudestaan.

– Moottoripyöräpoliisin varusteissa oli hiestä ihan läpimärkä eivätkä mitkään juomamäärät tuntuneet riittävän. Työvuoron jälkeen ei enää salille huvittanut mennä.

Hukkasen ensimmäinen työtehtävä oli nuorten mopoilijoiden tapaamiseen, mopomiittiin osallistuminen, mikä jännitti tuoretta moottoripyöräpoliisia.

– Kaikki sujui hyvässä hengessä ja hyvällä mielellä ajeltiin.

Työkaverit ei välitä sukupuolesta, mutta muita ihmetyttää

Sekä Hukkasen että Ylimartimon työyhteisössä naisten sukupuoli ei ole aiheuttanut ihmettelyä. Se ei ole oikeastaan noussut esiin ollenkaan.

– Ja on todella hyvä, että ei ole noussut. Olen yksi muiden joukossa, Ylimartimo kuvailee.

Sen sijaan yleisön edustajia sukupuoli on kiinnostanut. Hukkasen mukaan ihmiset ovat hämmästelleet myönteiseen sävyyn sitä, että moottoripyöräpoliiseina työskentelee myös naisia.

– He ovat kysyneet, oletko ensimmäinen nainen moottoripyöräpoliisina ja minkälaiset pääsykokeet olivat. Niiden maine on kiirinyt kauas. Moni on pohtinut, että miten niistä voi selvitä.

Ylimartimon mukaan yksi vanhempi mies tokaissut pelastustehtävän aikaan, että ”nainenko sieltä tulikin”. Ylimartimo ei kuitenkaan kokenut tilannetta loukkaavaksi.

– Itsekin voisin synnytyssalissa todeta mieskätilöstä, että mieskö sieltä tulikin.

Lue lisää:

Analyysi: Palomiehiksi haluttaisiin enemmän naisia, mutta pääsykokeiden kuntotesti on ajalta, jolloin ei haluttu