Viime toukokuun helatorstai on syöpynyt syvälle siilinjärveläisen Jyrki Proskinin mieleen. Värtinahon tilan isäntä oli navetassa lypsyllä, kun hän haistoi yhtäkkiä savua ja palaneen käryä. Samassa soi palohälytin.
– Varasto, jossa oli pienkuormaaja, oli ilmiliekeissä.
Proskin ja hänen puolisonsa Satu Hyvärinen yrittivät turhaan taltuttaa tulta vaahtosammuttimilla. Liekkien lähelle ei ollut menemistä, sillä ne olivat jo useita metrejä korkeita ja tavoittelivat kattoa.
Navetassa olleen tilan emännän Satu Hyvärisen mukaan ratkaisu oli tehtävä äkkiä.
– Ovi pantiin kiinni ja Jyrki löi minulle puhelimen kouraan, hän muistelee aamua, jollaista ei koskaan etukäteen uskonut joutuvansa kokemaan.
Proskin jäi navettaan pelastamaan lehmiä. Hän kiteyttää kyseisen päivän yhteen sanaan: surkea.
– Navetta ja vuosikymmenien työ menivät kahdessakymmenessä minuutissa hukkaan.
Tavoitteena paloturvallinen navetta
Satu Hyvärisen mukaan ajatuksena oli heti tulipalon jälkeen se, että tilalle tehdään mahdollisimman nopeasti uusi navetta.
Tulipalossa menehtyi yli kolmekymmentä lehmää. Hengissä säilyi runsaat viisikymmentä eläintä, jotka ovat tähän saakka olleet väistötiloissa kolmessa eri navetassa, teltassa ja ulkoaitauksissa.
Nyt eläimillä on edessä muutto, sillä Siilinjärven Hamulaan on valmistunut uusi navetta.
Tilalla on pyritty tekemään kaikki, jotta pikavauhtia pystyyn noussut 1 500 neliön navetta ei koskaan palaisi. Tuotantorakennuksessa on käytetty palamattomia rakenteita eli betonia, massiivisia liimapuurakenteita ja palamattomia villaeristeitä.
Vakuutusyhtiö LähiTapiolan riskipäällikkö Juhani Savolainen on näkemästään innostunut.
– Tämän rakennuksen yhteyteen ei ole rakennettu lämpökeskuksia, ei moottoriajoneuvosuojia, eikä rehu- ja kuivikevarastoja, joissa on suuri palokuorma, hän iloitsee.
Palokuormaaja pois navetasta
Värtinahon tilan uudessa navetassa on pyritty tekemään moni asia toisella tavalla. Pienkuormaaja oli syynä vanhan navetan tulipaloon, ja se on myös suomalaisten maatilojen yleisimpiä tulipalon aiheuttajia.
– Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että pienkuormaajat ovat melkoisia riskejä, Proskin sanoo.
Hän on ryhtynyt omalla tilallaan sanoista tekoihin. Kuormaajaa varten on hankittu erillinen säilytyskontti, ja ajoneuvoon on asennettu automaattisesti laukeava palon sammutuslaitteisto.
Vastaavanlainen, 170 asteen kuumuudessa laukeava sammutuslaitteisto löytyy navetan sähköpääkeskuksesta. Eläintiloihin on puolestaan asennettu savuun reagoiva palovaroitin, jonka pitäisi mahdollistaa alkusammutuksen aloittaminen ja eläinten pelastaminen.
Ratkaisu löytyy viljelijän korvien välistä?
LähiTapiolan riskipäällikön Juhani Savolaisen mukaan suurimmat ongelmat ovat vanhoissa navetoissa. Monissa 1970–1990-luvuilla rakennetuissa navetoissa on palo-osastoimattomia rakenteita, ja esimerkiksi lämpökeskus ja sosiaalitilat on usein rakennettu navetan yhteyteen.
– Aikaisemmin oli tapana tehdä eläinsuojan päätyyn rehu- ja kuiviketilat, jolloin siellä on suuri palokuorma, pommi, odottamassa. Noin 80 prosenttia navettapaloista lähtee liikkeelle rehutiloista, hän muistuttaa.
Värtinahon tilalla paloturvallisuuteen on panostettu rahallisesti, mutta apua tulipalojen ehkäisemiseen uskotaan löytyvän myös viljelijän korvien välistä.
– Jokainen ajattelee, että ei meille satu. Niin minäkin ajattelin, Proskin toteaa.