Serbiassa tehdään hip hoppia, jossa kuuluu Balkanin sotien kaiku – "Jos Serbia haluaa muuttua, sen pitää kohdata menneisyytensä"

Serbialaisen hip hopin iso nimi Marčelo vieraili äskettäin Suomessa. Entisen Jugoslavian alueen hip hopista tehdään myös väitöskirjaa.

Hip hop & rap
Marko Šelić, Marčelo
Marčelo eli Marko ŠelićJussi Mankkinen / Yle

Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva Tiedekulma on täyttynyt uteliaista ihmisistä, ja syystäkin. Nyt on tarjolla Suomessa hyvin harvoin kuultua musiikkia, serbialaista hip hoppia.

Entisen Jugoslavian alueen tunnetuimpin räppäreihin kuuluva Marčelo astuu lavalle bändinsä kanssa ja musiikki voi alkaa. Marčelon julistava rap nivoutuu melankolisiin soundeihin, ja yhtyeen soitinarsenaaliin kuuluu myös viulu.

– Uusimmalla levyllämme on paljon jazz-vaikutteita, ja siellä on tietenkin myös rokkia, swingiä ja hip hoppia. Luulisin, että tämä vuosisata ei tule olemaan eriytyneiden ja erilaisten genrejen vuosisata, vaan kollektiivista tekemistä. Genret ovat minulle pikemminkin menneisyyttä kuin nykyaikaa, Marčelo kertoo.

Marčelo
Marčelo esiintymässäJussi Mankkinen / Yle

Serbialaisia ongelmia

Serbian kieltä ja kirjallisuutta opiskellut Marčelo eli Marko Šelić (s. 1983) ryhtyi tekemään hip hoppia vuosituhannen taitteessa, ja hänen vuonna 2003 ilmestyneestä De Facto -debyyttialbumistaan tuli sekä kaupallinen että arvostelumenestys. Hänet tunnetaan sanataiturina, jota voisi verrata vaikkapa kotimaiseen Asaan.

Marčelo sai nopeasti maineen taiteilijana, joka uskalsi sanoa mitä ajatteli ja joka kritisoi armottomasti serbialaisen yhteiskunnan kipupisteitä. Viidentoista vuoden ja viiden albumin aikana kantaaottavuus ei ole kaikonnut minnekään, kuten eivät Serbian ongelmatkaan. Marčelon mielestä Serbia on edelleen transitio- eli siirtymätalousmaa, ja juuri tästä asetelmasta – rimpuilusta kohti uusia horisontteja – maan ongelmat pääosin kumpuavat.

– Jos Serbia haluaa muuttua tai mennä johonkin suuntaan, sen pitäisi ensin kohdata oma menneisyytensä ja nykypäivänsä. Ja jotta se saavuttaisi tulevaisuutensa, sen pitäisi päästä eroon vanhoista tavoistaan, kuten korruptiosta, sensuurista ja diktatuurista. Nämä ovat myös tavallisia oireita maalle, joka kärsii köyhyydestä. Käsittelemme Serbiassa köyhyyttä ikään kuin se olisi poliittinen aihe, mutta se on pikemminkin sosiaalinen ongelma, josta on kasvanut poliittinen ongelma – köyhiä ihmisiä kun on helpompi manipuloida.

Hyvänä esimerkkinä politiikan ja köyhyyden kohtaamisesta Marčelo mainitsee Serbian pääkaupunkiin Belgradiin äskettäin avatun upouuden Lidlin.

– Ihmisiä oli usean päivän ajan leiriytyneenä kaupan eteen, jotta he saisivat kanaa halvimpaan mahdolliseen hintaan. Sitten kuvioihin astui presidenttimme joka ilmoitti, että hän on mahdollistanut tämän uuden Lidl-kaupan toiminnan ja että elämä on nyt hienoa ja hyvää.

Marčelo
Marčelo esiintymässäJussi Mankkinen / Yle

Sensuurin kourissa

Serbian kaltaisten valtioiden toimintamalleihin kuuluvat myös valtaapitäville epämiellyttävien mielipiteiden kyseenalaistaminen ja vaimentaminen. Marčelokin on saanut sensuurista oman osansa.

– Minulla on sensuurin kanssa ongelmia jatkuvasti, kuten monella muullakin taiteilijalla ja kulttuurin parissa toimivalla ihmisellä. Taiteen määritelmiin kuuluu vapaus ja maassa jossa ei ole vapautta on vaikeaa toimia taiteilijana – avomieliset ihmiset ovat valtion vihollisia. Olemme vaarallisia, koska kommunikoimme ihmisten kanssa ja ehkä saamme heidät ajattelemaan omilla aivoillaan, Marčelo toteaa.

Marčelo ei ole koskaan kokenut fyysistä uhkaa, mutta vaiennuskeinoja on monenlaisia.

– Viranomaisilla on selvästi käytössään jonkinlainen musta lista: ei ole suositeltavaa, että tämä ihminen saa esiintyä jollakin tietyllä festivaalilla tai radiossa, tai televisiossa. Ja jos et näy tai kuulu missään, fyysistä uhkaa ei edes tarvita, koska työ on tehty ja sinut on hiljennetty.

Itse hän harmittelee sitä, että yhteiskunnallinen kantaaottavuus musiikissa on viime vuosina vähentynyt niin Serbiassa kuin muuallakin maailmassa.

David Bowie ei ole enää täällä, mutta sanomaa löytyy vielä esimerkiksi Bruce Springsteenin, Radioheadin ja Kendrick Lamarin musiikista. Sanomalla ei tarvitse olla mitään tekemistä sosiaalisten asioiden kanssa, vaan se voi olla myös emotionaalinen. Pitäisi olla tahtoa sanoa asioita, jotka yhdistävät ihmisiä, eikä tehdä pelkkää bilemusiikkia, joka ei enää seuraavana aamuna merkitse kenellekään yhtään mitään.

Dragana Cvetanovic
Dragana CvetanovicJussi Mankkinen / Yle

Rajoja ylittävää hip hoppia

Ensi vuonna Suomen ja entisen Jugoslavian alueen hip hopista julkaistaan myös Dragana Cvetanovicin väitöskirja, jonka teemana on kieli ja identiteetti. Cvetanovicin mielestä entisen Jugoslavian alueen hip hop eroaa muusta Euroopasta etenkin transnationalistisuutensa takia.

– Maiden rajoja ylitetään entisen Jugoslavian alueella hyvin kevyesti ja ongelmattomasti. Räppärit ja muusikot menevät maasta toiseen ja samoin tekee yleisö. Itse asiassa rap-artistit olivat ensimmäisiä muusikoita, jotka 2000-luvun alussa ylittivät rajoja ja järjestivät keikkoja toisilleen naapurimaissa. Samaan aikaan paikallisen populaarimusiikin isommat nimet pysyttelivät kotimaissaan. Näiden rajanylitysten ansiosta entisen Jugoslavian alueella on ryhdytty käsittelemään kipeitä asioita, jotka virallinen taho on ohittanut, Aleksanteri-instituutissa tutkijana työskentelevä Cvetanovic toteaa.

Rajoja on ylittänyt muun muassa Marčelo, joka on esiintynyt esimerkiksi Bosnia-Herzegovinassa, Serbian entisessä vihollismaassa. Marčelo kuuluu myös alle nelikymppisten sukupolveen, joka on tuonut alueen rap-musiikkiin yhteiskunnallista kantaaottavuutta.

– Kyseinen sukupolvi on elänyt sotien aikana lapsuuttaan tai nuoruuttaan. Konfliktin jälkeiset traumat ovat liittyneet vahvasti omaan elämään ja kasvutarinaan. Marčelon tapauksessa kyse on myös siitä, että hän verbalisoi yhteiskunnallisiakin asioita erittäin kauniisti ja monitasoisesti, Cvetanovic sanoo.

Marčelo, Dragana Cvetanovic
Marčelo ja Dragana CvetanovicJussi Mankkinen / Yle

Nationalismista homofobiaan

Balkan on tunnetusti ollut sekä etnisesti että uskonnollisesti pirstaleista aluetta, joten paikallisesta rap-musiikista löytyy myös paljon nationalismia.

– Jako patriootteihin ja pettureihin on hyvin tyypillinen ilmiö itäisessä Euroopassa. Jos ei tee tai ajattele tietyllä tavalla, on automaattisesti maanpetturi, ja tällaisia leimoja sitten lätkitään ihmisiin hyvin helposti. Lyriikoissa voidaan esimerkiksi käyttää samoja elementtejä, mutta niitä voidaan painottaa enemmän tai vähemmän nationalistisesti. Osa rap-muusikoista taas ajattelee, että on aika mennä eteenpäin kohti muuta Eurooppaa, Dragana Svetanovic kertoo.

Serbialainen, yli kymmenhenkinen rap-kollektiivi Beogradski Sindikat oli jo 1990-luvun lopussa hyvin aktiivinen ja ilmaisi itseään tuolloin opposition äänenä. Yhtye oli viemässä Serbiaa kohti avointa Eurooppaa, mutta sittemmin sen sanoma on muuttunut vaikeammin ymmärrettävämmäksi ja epämääräisemmäksi.

– Beogradski Sindikatin lyriikoissa käsitellään esimerkiksi Kosovoa ja sitä, kenelle Kosovo kuuluu – tai kenelle sen pitäisi kuulua. Kollektiivi käyttää lyriikoissaan myös sellaisia termejä kuten esimerkiksi "serbialaiset ritarit". Tällaiset ilmaisut vievät ajatukset pois nykymaailmasta myyttiseen menneisyyteen: olimme aiemmin tällaisia ja tällaisia meidän pitää olla edelleen, Dragana Cvetanovic pohtii.

Balkanin alueella esiintyy myös näkyvää homofobiaa, ja teema on ujuttautunut yhteen Marčelon lauluista. Pegla-kappale kertoo traagisen tarinan homoksi leimatusta nuoresta miehestä, joka menettää henkensä, aivan turhaan.

– Laulu on aiheuttanut keskustelua ja siihen on reagoitu voimakkaasti. On tajuttu, mistä tällainen väkivalta kumpuaa, mutta keskustelu tämän aihepiirin ympärillä on edelleen kesken sekä Balkanilla että koko itäisessä Euroopassa, Cvetanovic sanoo.

Marčelo
MarčeloJussi Mankkinen / Yle

Serbialla on potentiaalia

Mutta mihin suuntaan entisen Jugoslavian alue ja joskus hylkiövaltioksikin tituleerattu Serbia ovat menossa? Marčelon mielestä esimerkiksi Venäjällä ja Serbialla on paljon muitakin yhtäläisyyksiä kuin kyrilliset aakkoset.

– Kumpikin yhteiskunta rakastaa rautanyrkkisiä hallitsijoita. Olen sitä mieltä, että tämä on huono juttu: jos sinulla on hyviä ja toimivia instituutioita, et tarvitse mitään rautanyrkkiä päättämään asioista. Jostakin syystä jotkut ihmiset ajattelevat, että elämä muodostuu helpommaksi, jos siitä ei ole itse millään tavalla vastuussa, vaan seuraa johtajaa. Tässä on kyse jonkinlaisesta psykologisesta jutusta.

Dragana Cvetanovicin mukaan Serbialla on hyvin monimutkainen asema hyvin monimutkaisella alueella.

– Serbia on entisen Jugoslavian maista suurin, ja se tuottaa edelleen paljon kulttuuria, joka kiinnostaa alueen muitakin ihmisiä. Serbian kohdalla tulevaisuus voi viedä useampaan eri suuntaan. Esimerkiksi Venäjä näyttäytyy Serbiassa vastapainona EU:lle, ja on kiinnostavaa nähdä, mitä tapahtuu. Balkanilla on muutenkin paljon ulkoapäin tulleita vaikutteita: esimerkiksi muslimimaat ovat kiinnostuneita Bosniasta ja Kosovosta.

Cvetanovicin mukaan ristiriitaisuuksista huolimatta Serbiassa on paljon potentiaalia.

– Olen toivonut jo parinkymmenen vuoden ajan, että maan omalaatuisuus synnyttäisi uudenlaisen Serbian. Mutta ehkä tämä ei tapahdu niin nopeasti kuin toivon.