Ankara soitto-ope on enää muisto – nyt konserteissa soitetaan Cheekiä eikä kaikista yritetä leipoa ammattimuusikkoa

Aiemmin musiikinopetuksessa vain parhaat päästettiin esiintymään. Nyt lavalla nousevat kaikki, sillä se motivoi harrastamaan.

Musiikkikoulutus
Kuvan etualalla viulu lepää pianon päällä, taustalla Joensuun konservatorion jousiorkesteri.
Pauliina Tolvanen / Yle

Joensuun konservatorion salissa soi Cheek.

Juhlakonsertti on loppusuoralla, ja nuoret puhallinsoittajat tulkitsevat bändin kanssa yhtä räppärin hittikappaleista.

– Todennäköisesti ensimmäinen kerta, kun tässä salissa soitetaan Cheekiä, Joensuun konservatorion va. rehtori Otto Korhonen hymyilee.

On tultu kauas ajoista, jolloin konservatoriossa oli tilaa vain klassiselle musiikille.

Musiikinopetuksessa perusasiat ovat pysyneet samoina vuosikymmeniä. Tunneilla opetellaan teoriaa, laulamista tai soittotaitoa sekä yhdessä musisoimista. Muutos on tapahtunut ajatusmaailmassa.

Otto Korhonen muistaa ajan, jolloin esiintymään pääsivät vain lahjakkaimmat ja taitavimmat. Käytännössä oppilaan tuli saada vuositutkinnosta tietyt pisteet ja näin todistaa olevansa konservatorion maineen veroinen.

Nyt lavalle kannustetaan kaikkia konservatorion oppilaita pienistä musiikkileikkikoululaisista ammattimuusikoiksi tähtääviin opiskelijoihin.

– Jokaisen oppilaan esitys on yhtä arvokas. Toki huiput ja ammattilaiset ansaitsevat edelleen oman arvonsa, mutta meille harrastaminen on yhtä tärkeää, Otto Korhonen vahvistaa.

Enää ei odoteta, että kaikki tähtäävät huipulle. Tämä näkyy opetuksessa.

Joensuun konservatorion kuoro ja jousiorkesteri esiintyvät.
Joensuun konservatoriossa eri tasoiset musiikin harrastajat esiintyvät säännöllisesti yhdessä.Pauliina Tolvanen / Yle

Esiintyminen on osa opetusta ja tärkeä kannustin

Vielä pari vuosikymmentä sitten musiikinopetus eteni tarkasti tiettyjen askelmien ja aikataulun mukaan. Nyt opetusta voidaan räätälöidä harrastajan omien tavoitteiden ja mielenkiinnon mukaan.

Se ei tarkoita, että tavoitteellisuudesta olisi luovuttu. Konservatorioiden ja musiikkiopistojen tehtävänä on antaa taiteen perusopetusta (siirryt toiseen palveluun) (Opetushallitus), johon tavoitteellisuus ja tasolta toiselle eteneminen on sisäänrakennettuna.

Esimerkiksi tasokonsertit kuuluvat edelleen opetussuunnitelmaan.

– Olemme vapautuneet hyvinkin tarkoista vaatimuksista, mitä missäkin konsertissa kuuluu soittaa. Tavoitteellisuus on siis edelleen tärkeää, mutta kaikki eivät etene samaa raidetta, Otto Korhonen tiivistää.

Soitinta saatetaan kokeilla kuukausi tai pari, kun aiemmin jaksettiin yrittää jopa kaksi tai kolme vuotta.

Jarmo Kähkönen

Hänen mukaansa tasokonsertit ovat tarpeen jo siitä syystä, että ne pitävät yllä motivaatiota. Opitut taidot tulevat konserteissa huomioiduiksi ja näkyviksi.

Esiintyminen on itsessään tehokas kannustin. Se on yksi syy, minkä takia esiintymisestä on tullut erottamaton osa musiikinopetusta tasosta riippumatta.

– Jos ilmoittaisimme, että sinä et lavalle pääse, niin harjoittelu kävisi äkkiä tylsäksi, Otto Korhonen toteaa.

Soittotaitoa ei voi saavuttaa ilman ahkeraa harjoittelua. Pitkäjänteinen työskentely on kuitenkin käynyt entistä työläämmäksi, sillä ympäröivä yhteiskunta ruokkii lyhytjänteisyyttä.

12-vuotias Mitro Zitting on soittanut kontrabassoa puolet elämästään. Aina soittoläksyt eivät innostaisi, mutta vanhemmat muistuttavat ja soittavat itse kaverina.

– Haluan vain soittaa ja pysyä orkesterissa, Zitting kertoo tavoitteekseen.

Musiikki kilpailee lasten ja nuorten ajasta

Joensuun konservatorion viulunsoiton opettaja Jarmo Kähkönen kertoo huomanneensa, ettei oppimisen eteen jakseta ponnistella entiseen tapaan. Moni lopettaa soittamisen ennen kuin oikein ehtii edes aloittaa.

– Soitinta saatetaan kokeilla kuukausi tai pari ja sitten luovuttaa, kun aiemmin jaksettiin yrittää jopa kaksi tai kolme vuotta, Kähkönen sanoo.

Aina kyse ei ole lyhytjänteisyydestä. Jarmo Kähkönen kertoo, että monella hänen oppilaistaan on musiikin rinnalla urheiluharrastus tai kaksi. Harjoituksia voi olla kuudesti viikossa ja soittotunnit siihen päälle.

Aikaa itsenäiselle soittoharjoittelulle ei yksinkertaisesti ole.

– Lapset ovat erilaisia. Jotkut jaksavat rumban, mutta kyllä me tunnistamme myös väsyneitä lapsia ja nuoria, Kähkönen toteaa.

Joensuun konservatorion jousiorkesteri esiityy konservatorion salissa.
Esiintymiset kannustavat treenaamaan ja pitävät yllä innostusta. Siksi musiikinopetuksessa pidetään tärkeänä, että kaikki pääsevät lavalle.Pauliina Tolvanen / Yle

Lyhytjänteisessä maailmassa musiikkiharrastuksen merkitys kasvaa.

13-vuotias Malviina Tarnanen on soittanut oboeta kaksi vuotta. Uuden oppiminen on ollut kivaa, mutta parasta soittamisessa on sen tuoma rauha.

– Muut ajatukset häviää ja voi vain soittaa, Tarnanen kuvaa.

Joensuun konservatorion va. rehtori Otto Korhonen uskoo, että keskittymiskyky on tulevaisuudessa valttikortti.

Jos soitto- tai lauluharrastuksen ansiosta oppii työskentelemään pitkäjänteisesti, on siitä iloa muualla elämässä, kuten työelämässä tai vaikka parisuhteessa.