Kouluilla hankaluuksia saada opetuselimiä oppilaiden leikeltäviksi – ”Ihan eri asia kuin nähdä vain kirjasta”

Biologian opettajilla on vaikeuksia saada opetuskäyttöön soveltuvia elimiä tiukkojen säädösten takia. Oppilaiden oma havainnointi on tärkeässä osassa opetussuunnitelmassa.

biologia
Hanna Mononen ja muut 9A-luokan oppilaat tutustuvat munuaisen anatomiaan turkulaisessa Luostarivuoren koulussa.
Hanna Mononen ja muut 9A-luokan oppilaat tutustuvat munuaisen anatomiaan turkulaisessa Luostarivuoren koulussa.Jouni Koutonen / Yle

Keuhkoja, munuaisia, sydämiä… Turkulaisen Luostarivuoren koulun ysiluokkalaiset ovat syksyn aikana päässeet tutustumaan elinten toimintaan. Leikeltäväkseen, tai paremminkin preparoitaviksi oppilaat saivat lampaan sisuskaluja.

– Siihen oli valmistauduttu henkisesti. Opettaja aluksi näytti keuhkojen toimintaa, ja sen jälkeen me saatiin tökkiä niitä, kuvailee Hanna Mononen.

Ennakkoon oli varoiteltu, että elimet saattavat hieman haiskahtaa, ja niin ne Hannan mielestä vähän haisivatkin – mädältä kalalta.

– Ensimmäisellä kerralla kun oli keuhkot, oli hiukan arveluttava olo, mutta kyllä se siitä meni. Ja sitten kun leikeltiin sydäntä, ei siinä enää mitään, toteaa Jussi Palonen.

Hän aikoo opiskella lääkäriksi, joten yläasteella saatu ensituntuma elimiin on arvokas. Ainakin kokemus oli kestettävissä, eikä hän usko pyörtyvänsä ensimmäisenä leikkaussalissa.

Myös Olivia Vilén miettii lääkärin ammattia.

– Se on ihan eri asia nähdä se kirjasta kuin ihan fyysisesti koskea ja haistaa se edessä.

Ensimmäisellä kerralla kun oli keuhkot, oli hiukan arveluttava olo, mutta kyllä se siitä meni. Ja sitten kun leikeltiin sydäntä, ei siinä enää mitään.

Jussi Palonen

Veera Sellgren ei halunnut osallistua tunnille, sillä ajatus eläinten elinten leikkelystä tuntui ahdistavalta.

– Eettiset arvot tulivat siinä kohtaa vastaan. Kasvissyöjänä eläimet ovat minulle samanarvoisia kuin ihmiset. Veri ei ole oikein minun juttuni, niin en halunnut leikellä toisten elävien olentojen sisuskaluja.

Ällötyskin Veeralle olisi voinut tulla, mutta opettaja salli hänen rauhassa nauttia nuudeleita käytävällä luokan ulkopuolella muiden käydessä käsiksi elimiin.

Viiltämättömiä elimiä vaikea saada

Biologiaa opettava Pasi Uusinarkaus turkulaisesta Puolalan koulusta kertoo elinten preparoinnin olevan monelle oppilaalle yksi lukuvuoden kohokohdista. Toisille se toki on kauhun paikka, mutta ketään ei pakoteta tarttumaan skalpelliin.

Suurin osa oppilaista tuntuu opettajan mukaan nauttivan, että elimiä leikatessa pääsee oikeasti katsomaan ja koskemaan.

– Välillä täytyy innokkaimpia hillitä. Esimerkiksi sinä vuonna kun Lordi voitti Euroviisut, eräs nuori mies olisi halunnut tehdä aortasta itselleen sormuksen. Piti sanoa, että se aortan pätkä ei lähde tästä luokasta minnekään, naurahtaa Uusinarkaus.

Noista ajoista opetuskäyttöön sopivien elinten saanti on Pasi Uusinarkauksen mukaan koko ajan vaikeutunut. Lihamestareiden puheista hän on ymmärtänyt syynä olevan EU-lainsäädännön tiukentumisen.

Biologian, maantiedon ja terveystiedon opettaja Pasi Uusinarkaus, Turun Puolalan koulu.
Biologiaa opettava Pasi Uusinarkaus tuskailee opetuselinten huonon saatavuuden kanssa.Jouni Koutonen / Yle

– Hygienia ja kylmäketju on tiukentunut niin paljon, että leikkaamattomia, viiltämättömiä elimiä ei haluta tai saisi myydä. Se on meille ongelma, koska eihän se ole oppilaalle sama elämys, jos sydän on jo valmiiksi puolitettu.

Johtaja Marjatta Rahkio Eviran lihantarkastuksesta vahvistaa, että vaatimukset ovat tiukkoja kuluttajien turvallisuuden suojaamiseksi. Toisinaan ne voivat johtaa tällaisiin tilanteisiin.

– Teurastamot eivät periaatteessa voi luovuttaa yksityishenkilöille muuta kuin lihantarkastuksen läpi menneitä elimiä elintarvikkeena. Lihantarkastuskäytäntö teurastamoissa on, että tarkastamisen lisäksi sydämet viilletään.

Yritämme oppilaille havainnollistaa, minkä näköinen elin ihan oikeasti on. Sian elimet ovat olleet hyviä, koska ne rakenteellisesti vastaavat lähes täysin ihmiselimiä.

Pasi Uusinarkaus

Rahkion mukaan muuhun kuin elintarvikekäyttöön luovutettavat sydämet ja elimet katsotaan sivutuotteeksi. Niiden luovuttaminen taas muuhun käyttöön edellyttää erillisen luvan, ellei kyseessä ole rekisteröity tai hyväksytty sivutuotetoimija.

Forssassa sikoja teurastavalta ja leikkaavalta HKScanilta kerrotaan, että kyseinen yksikkö on saanut vientihyväksynnän useisiin eri maihin, ja sen prosessit on suunniteltu aina tiukimpien vaatimusten mukaan. Sydämet halkaistaan, jotta niistä saadaan puhdistettua veri kokonaan pois ja sydämet tarkastettua. Sydämiä myydään myös elintarvikekäyttöön, mutta ainoastaan halkaistuna edellä mainitusta syystä. Forssan yksikössä teurastettujen sikojen keuhkot eivät päädy elintarvikekäyttöön.

Elimiä tarvitaan piuhoineen päivineen

Toistakymmentä vuotta opettajana työskennellyt Pasi Uusinarkaus muistelee, että alkuaikoina elimiä haettiin suoraan teurastamoilta. Turun seudulla teurastustoiminta on käynyt vähiin, joten elinkauppoja on koetettu hieroa lihaliikkeiden kanssa.

– Sydämiä sentään saadaan, koska ne otetaan aina talteen. Jos ei muuhun, niin ne menevät koiran ja kissan ruokaan. Munuaisia myös saadaan, koska niitä ihmiset jonkun verran syövät. Muuten alkaa olla aika heikkoa.

Ei sitä tiedä, koska itse on siinä leikkauspöydällä, kun joku niistä oppilaista leikkaa sydäntä.

Jari Heinonen

Pasi Uusinarkaus kertoo välillä kakoneensa valmistellessaan elimiä oppilaille sopivaan kuntoon, mutta toiveena on saada ne kouluun mahdollisimman vähän käsiteltyinä.

– Mielellään saisi olla piuhat kiinni, että näkisi millainen on aortta ja ala- ja yläonttolaskimo. Näkisi koko rakenteen. Yritämme oppilaille havainnollistaa, minkä näköinen elin ihan oikeasti on. Sian elimet ovat olleet hyviä, koska ne rakenteellisesti vastaavat lähes täysin ihmiselimiä, sanoo Pasi Uusinarkaus.

Lihaliike Jokinen Turun Kauppahallissa on ollut yksi paikka, josta opettaja Uusinarkaus on hakenut elimiä opetustarkoituksiin. Sielläkin on pantu merkille huonontunut saatavuus.

Kauppias Jari Heinonen, Lihalike Jokinen, Turun kauppahalli.
Kauppias Jari Heinosen mielestä opettajat tekevät tärkeää työtä perehdyttäessään oppilaat elinten toimintaan.Jouni Koutonen / Yle

– Aina elimiä saadaan, mutta se on vähän haasteellisempaa, että olisi hienosti putkia paikallaan, sanoo kauppias Jari Heinonen.

Heinonen arvioi, että teurastustoiminnan keskittyessä suurempiin yksiköihin opetuselinten irrottaminen linjastolla aiheuttaisi lisää niin käytännön ongelmia kuin kustannuksiakin. Eikä suomalaiskoulujen opetuselinkaupassa ole kyse kovinkaan kummoisesta bisneksestä.

– Sitä tehdään, koska on hieno panostus biologian opettajilta hakea elimiä, jotta oppilaat saavat konkreettisen näkemyksen vaikka sydämestä ja keuhkoista. Ei sitä tiedä koska itse on siinä leikkauspöydällä, kun joku niistä oppilaista leikkaa sydäntä, sanoo kauppias Jari Heinonen.

Vertaistukea Facebookissa opettajille

Opetuselinten saatavuus vaihtelee eri puolilla maata. Hyvät suhteet lähistöllä sijaitsevaan teurastamoon voivat auttaa asiaa. Jotkut opettajat onnistuvat saamaan esimerkiksi hirven elimiä paikallisten metsästysseurojen kautta.

Lampaan munuainen preperoitavana koulussa.
Luostarivuoren koulussa Turussa on saatu lampaan elimiä, kuten munuaisia preparoitavaksi.Jouni Koutonen / Yle

Biologian ja maantiedon opettajien liiton puheenjohtaja Minttu Kalmi kertoo, että elinten hankinta puhuttaa ammattikunnan kesken. Opettajat jakavat toisilleen Facebookissa vinkkejä hyvistä elinten ostopaikoista.

– Elinten hankkimisen ongelmana tänä päivänä on kuntien kilpailutukset ja niiden perusteella tehdyt hankintasopimukset. Omassa kunnassani kilpailutuksen voitti Prisma, eikä sieltä todellakaan saa esimerkiksi keuhkoja hankittua. Rehtorimme on suostunut siihen, että elimiä haetaan läheiseltä teurastamolta, kertoo Hyvinkäällä opettava Kalmi.

Aina jokunen oppilas päätyy lääketiedettä tai biologiaa opiskelemaan.

Pasi Uusinarkaus

Elimet ovat Minttu Kalmin mielestä tärkeä osa opetusta ja toimivat erinomaisesti motivoinnissa ja asian havainnollistamisessa. Samaa sanoo hänen turkulaiskollegansa.

– En tiedä, johtuuko siitä että on saatu oikeasti leikellä elimiä, mutta aina jokunen oppilas päätyy lääketiedettä tai biologiaa opiskelemaan. Mielestäni on tärkeää antaa heille ihan oikeaa näppituntumaa, eikä pelkästään digitaalista tai keinomateriaalia, sanoo Pasi Uusinarkaus.

Itsetekeminen ja kokeminen tärkeä osa opetusta

Havainnointi ja elämyksellinen opetus ovat saaneet entistäkin suurempaa jalansijaa kouluissa. Uuden opetussuunnitelman yhtenä tavoitteena on auttaa oppilaita ymmärtämään elintoimintoja ja eliöiden rakenteita biologialle ominaisin tutkimusmenetelmin.

– Ainahan sitä on Suomen kouluissa tehty, mutta nyt vielä vahvemmin. Jo vanhoissa tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi pojat ja osa tytöistäkin oppivat paremmin, kun pääsee konkreettisesti koskemaan, sanoo Pasi Uusinarkaus.

Samaa mieltä on Alina Ahlqvist Luostarivuoren 9A-luokalta.

– Konkreettinen tekeminen antaa aina paljon monipuolisemman kuvan siitä, mitä se sitten todellisuudessa on.

– Tekemällä oppiminen tekee opiskelusta paljon mielekkäämpää ja innostaa oppilaita tutustumaan aiheeseen vähän tarkemmin. Kirjasta opiskelu voi tuntua tosi kurjalta, vaikka totta kai sitäkin pitää tehdä, mutta konkreettinen tekeminen tekee oppimiskokemuksestakin mukavamman, komppaa Hanna Mononen.

Elinten malleja koululuokassa.
Jouni Koutonen / Yle

Osa opettajista tukeutuu tunneillaan mieluummin virtuaaliopetukseen, videoon tai keinomalleihin. Biologian ja maantieteen opettajien liiton toiminnanjohtaja Hanna Kaisa Hellstenin mukaan pontimena voi olla esimerkiksi opettajan omat eettiset näkemykset.

– Suomessahan opettajat ovat pitkälle koulutettuja, ja saavat aika itsenäisesti päättää oppituntien sisällöistä, kunhan se noudattelee opetussuunnitelmaa. Se on hienoa, koska voi käyttää hyvin monipuolisia opetusmenetelmiä sen mukaan, mikä toimii missäkin porukassa, sanoo Hellsten.

Luojan kiitos ei ole tarvinnut seitifileitä tai kalapuikkoja ryhtyä leikkelemään.

Pasi Uusinarkaus

Omin käsin tekemiseen uskovan Pasi Uusinarkauksen mukaan nykyoppilaat ovat niin visuaalisen materiaalin kyllästämiä, että se ei synnytä samanlaista oppimiselämystä. Oma sijansa videoillakin on.

– On tietenkin hyvä, että videolta on nähtävissä vaikkapa sammakon jalan dissektio, jossa saadaan jalka liikkumaan sähkövirralla. Ettei kaikissa Suomen kouluissa leikellä sammakoita. Meillä olisi aika paljon kuolleita sammakoita ympäriinsä, tuumaa Pasi Uusinarkaus.

Suomen peruskouluissa ja lukioissa ei preparoida eläviä selkärangallisia eläimiä. Uusinarkaus muistuttaa, ettei oppilaita voisi laittaakaan tappamaan eläimiä.

Turkulaisessa Puolalan koulussa päästään näillä näkymin jälleen joulukuussa käyttämään skalpellia. Lietolainen lihaliike on luvannut järjestää opetuskäyttöön sopivia sydämiä ja munuaisia.

Ja silloinkin kun elimiä ei ole tarjolla, päästään sentään kaloja preparoimaan.

– Luojan kiitos ei ole tarvinnut seitifileitä tai kalapuikkoja ryhtyä leikkelemään. Mutta pahoin pelkään, että joku siihenkin vielä sormensa iskee, naurahtaa Pasi Uusinarkaus.