Yliopistojen harjoittelutuissa suuria eroja: Laura Kaltiainen joutui luopumaan unelmaharjoittelusta New Yorkissa, koska ei saanut harjoittelutukea – tukipäätös tuli yliopistoa vaihtamalla

Eri alojen ja yliopistojen opiskelijoilla on erilaiset mahdollisuudet saada harjoittelutukea, jota monet työnantajat edellyttävät. Voit keskustella aiheesta jutun lopussa.

opiskelijat
Laura Kaltiainen luentosalissa.
Laura Kaltiainen.Petri Aaltonen / Yle

Tuli itkupotkuraivarit. Tuntui, että maailma romahtaa.

Niin Laura Kaltiainen kuvailee tilannetta, jossa oli muutama vuosi sitten opiskellessaan Jyväskylän yliopistossa. Hän oli juuri valmistunut kandiksi pääaineenaan valtio-oppi.

Maisteriopinnot olivat aluillaan, ja Kaltiaisen pitkäaikainen haave oli muuttumassa todeksi.

Hän oli saanut harjoittelupaikan New Yorkista Suomen YK-edustustosta. Edessä olisi kolmen kuukauden intensiivinen työputki rauhan ja turvallisuuden tiimissä, jossa Kaltiainen seuraisi YK:n turvallisuusneuvoston toimintaa ja raportoisi tapahtumista Suomen ulkoministeriöön Helsinkiin.

Sitten maailma romahti. Jyväskylän yliopisto ei voinut myöntää Kaltiaiselle tukea harjoitteluun.

Matka-apurahan eli niin sanotun rehtorin apurahan hakuaika oli päättynyt kaksi päivää ennen kuin Kaltiainen sai tiedon harjoittelupaikasta. Apurahaa ei voi hakea (siirryt toiseen palveluun) (Jyväskylän yliopisto) ennen kuin opiskelija on saanut paikan.

Laitoksen harjoittelutukea Kaltiainen ei saanut, sillä maisteriseminaari oli vielä kesken. Laitos oli linjannut, että harjoittelutukea saadakseen opiskelijalla täytyi olla kyseisen kurssin opintopisteet rekisterissä.

Suomen YK-edustusto ei voinut ottaa harjoittelijaa ilman tukea.

Haaveet New Yorkista valuivat viemäriin. Edustusto otti Kaltiaisen tilalle toisen harjoittelijan, joka oli saanut tuen yliopistoltaan.

Yliopistoilla käytössä kirjavia tapoja

Harjoittelu on yksi tekijä opiskelijan työllistymisessä valmistumisen jälkeen. Kuitenkaan kaikkien yliopistojen ja alojen opiskelijoilla ei ole samanlaista mahdollisuutta saada tukea harjoitteluunsa. Sen osoittavat sekä Laura Kaltiaisen omakohtainen kokemus että kurkistus yliopistojen tapoihin myöntää tukea opiskelijoilleen.

Esimerkiksi Helsingin yliopistossa kaikki opiskelijat ovat oikeutettuja saamaan tuen kerran opintojensa aikana. Ylen saamien tietojen mukaan myös Vaasan ja Oulun yliopistoissa kaikki harjoittelutukea hakeneet hakukelpoiset hakijat ovat saaneet tuen työharjoitteluunsa.

Niin ei kuitenkaan ole kaikissa tukia myöntävissä yliopistoissa. Esimerkiksi Turun yliopistossa huomattava määrä tuen hakijoista jäi ilman tukea. Esimerkiksi vuonna 2017 humanistisen tiedekunnan opiskelijoista 187 sai tuen, ja miltei sata jäi ilman. Puolestaan vain 24 oikeustieteellisen opiskelijaa sai tuen, vaikka hakijoita oli yli kaksisataa.

Åbo Akademissa tukea haki vuoden hauissa 423 opiskelijaa, tuki myönnettiin 272 opiskelijalle. Myös Lapin yliopistossa moni hakija jäi ilman tukea.

Jyväskylän yliopistossa esimerkiksi historian ja etnologian laitoksessa tukia ei myönnetty vuonna 2017 lainkaan. Laitos on linjannut, että vain arkistonhallinnan maisteriohjelman opiskelijat ovat oikeutettuja tukeen, sillä heillä harjoittelu on pakollinen osa opintoja. Vuonna 2017 yksikään alan hakija ei tarvinnut tukea, vaikka sitä oli varauduttu myöntämään viidelle. Toisaalla Itä-Suomen yliopisto myönsi vuonna 2017 yhteensä 39 historia- ja maantieteiden laitoksen opiskelijalle tuen.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Hanken Svenska Handelshögskolan eivät tarjoa lainkaan tukea kotimaassa tapahtuviin harjoitteluihin.

Monet harjoittelupaikat vaativat tukea

Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden verkosto Aarresaari kokoaa yhteen harjoittelupaikkailmoituksia.

Jo pikainen selailu paljastaa, että monet harjoittelupaikat vaativat tukea tai pitävät sitä etuna haussa. Näin ollen eri yliopistojen ja alojen opiskelijat ovat jo hakuvaiheessa epätasa-arvoisessa asemassa.

Joillakin aloilla harjoittelijalle maksetaan palkkaa, joka on usein Kelan vähimmäispalkkaa (1 189 euroa) vastaava summa. Yliopistot pitävät vähimmäispalkkaa tuen myöntämisen edellytyksenä.

Opiskelijat eivät kuitenkaan aina tarvitse tukea harjoitteluunsa.

Joskus työnantaja voi maksaa harjoittelijalle vähimmäispalkkaa parempaa palkkaa ilman harjoittelutukeakin. Esimerkiksi Teollisuusliitto haki marraskuussa sosiaalitieteiden opiskelijaa harjoittelijaksi ja tarjosi miltei 2 000 euron kuukausipalkkaa.

Myönnettävän tuen määrä vaihtelee yliopistoittain

Harjoittelu on yleensä 2–3 kuukauden mittainen. Niissä yliopistoissa ja niillä aloilla, joilla tukia myönnetään, harjoittelutuen suuruus per kuukausi on monissa yliopistoissa 600 euroa. Tuki maksetaan usein työnantajalle, joka maksaa harjoittelijan palkan.

Poikkeuksiakin on. Helsingin yliopiston opiskelijat saavat 1 800 euron harjoittelutuen jo kahden kuukauden harjoitteluun. Oulussa opiskelijalle myönnetään vähintään kahden kuukauden kotimaan harjoitteluun 1 600 euroa.

Åbo Akademissa yleisin summa kolmen kuukauden harjoittelusta on 1 300 euroa. Valtion virastossa tehtävään samanmittaiseen harjoitteluun saa 1 800 euroa.

Taideyliopiston kuvataideakatemiassa tuen suuruus oli 1 187 euroa kuukaudessa ja tukiaika vaihteli yhdestä kolmeen kuukauteen. Tuki maksettiin palkkana.

Oulussa kaikki hakijat saavat tuen

Pääsääntöisesti harjoitteluja rahoitetaan joko yliopiston yhteisestä budjetista tai tiedekunnittain. Esimerkiksi Oulun yliopistossa on jo kaksi vuotta jaettu tukia yliopiston yhteisestä budjetista tiedekuntien sijaan. Kaikki hakukelpoiset hakijat ovat saaneet tuen.

– Halusimme, etteivät minkään alan opiskelijat jäisi katveeseen eivätkä tiedekunnat pulaan. Harjoittelu on niin tärkeä juttu, että siihen on lohkaistu yliopiston budjetista hyvä siivu. Tukia myönnetään nyt sitä mukaa, kun opiskelijat saavat harjoittelupaikkoja, Oulun yliopiston koulutuspalvelujen suunnittelija Tiina Kemppainen kertoo.

Oulun hyvää tilannetta selittävät paitsi yliopiston linjaukset, myös se, että suuri osa tekniikan opiskelijoista työllistyy ilman tukea ja lääkäriksi ja opettajaksi opiskelevat opiskelijat tekevät harjoittelunsa tietyissä harjoittelupaikoissa. Oulussa tukia käyttävät eniten humanististen ja luonnontieteellisten alojen opiskelijat.

Jyväskylässä ei ole yhtenäistä linjausta tuista

Tuen määrät vaihtelevat Jyväskylän yliopistossa aloittain enemmän kuin muissa suomalaisissa yliopistoissa. Jyväskylän yliopistossa tuista päättävät edelleen tiedekunnat tai niiden sisällä toimivat laitokset. Yliopiston koulutuspalvelujohtaja Mari Ikonen perustelee käytäntöä sillä, että harjoittelulla on erilainen rooli eri koulutusaloilla.

Vuonna 2017 terveystieteiden opiskelija sai tukea 1 382–1 452 euroa kuukaudessa, bio- ja ympäristötieteiden opiskelija puolestaan 1 190 euroa ja kauppakorkeakoulun opiskelija 500–800 euroa.

Yllä mainituissa esimerkeissä opiskelijat saivat tukea vaihtelevasti 1–3 harjoittelukuukaudeksi. Kaikissa esimerkeissä myös huomattava määrä hakijoita jäi lopulta ilman tukea. Toisaalta esimerkiksi kaikki tukea hakeneet kemian opiskelijat saivat tuen, joka oli 1 300 euroa kuukaudessa.

Opiskelijoita luentosalissa.
Jyväskylän yliopiston opiskelijoita kansainvälisessä harjoitteluillassa.Petri Aaltonen / Yle

Kieli- ja viestintätieteissä on tällä hetkellä käytössä linjaus, jonka mukaan vain yksi kunkin pääaineen opiskelija voi saada tuen yhdeksi harjoittelukuukaudeksi. Esimerkiksi viestinnän oppiaineessa harjoittelu on pakollinen osa opintoja.

Vuonna 2017 tukea haki vain seitsemän kieli- ja viestintätieteiden laitoksen opiskelijaa, jotka kaikki saivat tuen. Pienet hakijamäärät voivat kertoa esimerkiksi siitä, että alan opiskelijat saavat harjoittelupaikkoja ilman tukeakin. Toisaalta yhden kuukauden harjoittelutuki yhdelle opiskelijalle per vuosi ei välttämättä houkuttele hakemaan paikkoja, joissa harjoittelutukea vaaditaan.

– Yllätyin itsekin, miten pieneen osaan kieli- ja viestintätieteiden opiskelijoiden työharjoitteluista myönnetään tukea. Sääntö ei ainakaan rahallisesti kannusta opiskelijoita hakemaan harjoittelupaikkoja, arvioi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) hallituksen korkeakoulupoliittinen vastaava Katariina Saarinen.

Auttaisivatko yhtenevät käytännöt?

Opetusneuvos Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osastolta ei ole tutustunut yliopistojen harjoittelutukitietoihin tarkasti, mutta kertoo, etteivät harjoittelutuet ole viime aikoina olleet esillä haasteina. Vuorinen pitää lähtökohtana sitä, että kaikilla opiskelijoilla olisi mahdollisuus saada opintoihin kuuluva harjoittelupaikka.

– Yhdenvertaisuutta voi kuitenkin toteuttaa eri tavoilla. Yksi ratkaisu ei välttämättä ole kaikille hyvä. Uskon, että yliopistot kehittävät näitä käytäntöjä. Korkeakouluyhteisön vuorovaikutus on tärkeää, Vuorinen sanoo.

Jyväskylän yliopiston koulutuspalvelujohtajaMari Ikonen kertoo, että harjoitteluista käydään tasaisin väliajoin keskustelua laitosten ja ylioppilaskunnan kanssa, mutta tukijärjestelmän uudistamisesta ei aivan viime vuosina ole ollut puhetta. Viimeisimmäksi harjoitteluja puitiin laajemmin vuonna 2013, jolloin rehtorin päätöksellä linjattiin muun muassa harjoittelusta saatavista opintopisteistä ja harjoittelun ohjaamisesta.

– Yhteistyömme ylioppilaskunnan kanssa on ollut hyvää ja opiskelijat ovat olleet mukana tekemässä päätöksiä, Ikonen painottaa.

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) Katariina Saarinen pitää yliopistojen kirjavia harjoittelutukimenetelmiä haasteellisina. Asiasta on Saarisen mukaan jo vaihdettu muutama sana yliopiston sisällä.

Harjoittelupaikoista käydään kovaa kilpailua opiskelijoiden kesken.

Katariina Saarinen, Jyväskylän ylioppilaskunnan hallituksen jäsen

Lisäksi asiaa on puitu valtakunnallisesti Suomen ylioppilaskuntien liitossa (SYL). Vastikään pidetyssä liittokokouksessa linjattiin, että tulevaisuudessa liitto luo yhteiset harjoittelusuositukset opiskelijoille.

– Käytännöt laittavat opiskelijat jonkin verran eriarvoiseen asemaan. Harjoittelupaikoista käydään kovaa kilpailua opiskelijoiden kesken. Ylioppilaskuntana toivomme, että yliopistossa jatkossa mietitään tarkemmin, mitä asialle voi tehdä, Saarinen sanoo.

– Keskustelua aiheesta on jälleen hyvä herätellä ja uuteen opetussuunnitelmaan harjoitteluasioita on syytä miettiä uusiksi. Myös yhdenvertaisuuskysymystä täytyy pohtia, koulutuspalvelujohtaja Mari Ikonenluonnostelee.

Kaltiaisen onni kääntyi Tampereella, jossa byrokratiaa on karsittu

Kaksi vuotta sitten Laura Kaltiaisen haaveet harjoittelusta saivat kovan kolauksen, kun harjoittelupaikan saaminen jäi byrokratian jalkoihin. Katariina Saarinen JYY:stä pitää vastaavia tapauksia valitettavina.

– Niissä on suuri ristiriita. Moni työnantaja edellyttää, että opiskelijalla on sitova päätös tuesta jo hakuvaiheessa. Yliopisto taas voi vaatia, että sinulla on tarkka tieto harjoittelupaikasta jo ennen tuen myöntämistä, Saarinen luonnehtii.

Ylioppilaskunta on jo aloittanut keskustelun aiheesta yliopiston kanssa.

– Sitä tullaan nyt toivottavasti jatkossa miettimään, että miten tätä voisi kehittää. Ettei ainakaan tuommoisesta jäisi kiinni harjoittelupaikan saaminen, Saarinen sanoo.

Esimerkiksi Tampereen yliopistossa opiskelija voi hakea tukea, vaikkei olisi vielä saanutkaan harjoittelupaikkaa.

Pääsin vihdoin harjoitteluun, melkein kaksi vuotta myöhemmin.

Laura Kaltiainen, opiskelija

Myös Laura Kaltiaisen huono onni kääntyi Tampereella, kun hän aloitti yliopistossa rauhan ja konfliktin tutkimuksen maisteriopinnot. Kaltiainen haki yliopistolta tukea harjoitteluun. Kun tuki myönnettiin, hän haki ja sai uudelleen paikan Suomen YK-edustustosta New Yorkista.

– Pääsin vihdoin harjoitteluun, melkein kaksi vuotta myöhemmin, Kaltiainen huokaisee helpottuneena.

Myös kaikki Kaltiaisen opiskelijakaverit saivat tuen harjoitteluaan varten. Kaltiainen pitää yliopistojen erilaisia käytäntöjä epätasa-arvoisina.

– Osassa yliopistoja harjoittelutukea voi saada jo kandivaiheen opinnoissa, ja oman alan työkokemusta voi kerryttää jo aiemmin. On ihan eri lähtökohta lähteä työelämään, jos vasta maisterivaiheessa saa ensimmäisen kosketuksen omaan alaan. Työnantajat arvostavat työkokemusta paljon, Kaltiainen perustelee.

Harjoittelu vie eteenpäin omalla polulla

Harjoittelu on yksi avaintekijöistä opiskelijan opintojen sujuvuudessa, valmistumisessa ja myöhemmässä työllistymisessä.

Oulun yliopiston koulutuspalvelujen suunnittelija Tiina Kemppainen allekirjoittaa väitteen.

– Harjoittelu on hirveän tärkeä osa oman osaamisen tunnistamista. Lisäksi olisi hyvä, jos oppiaineissa järjestelmällisesti annettaisiin opiskelijalle mahdollisuus pohtia omaa osaamista. Niin työelämään tutustuminen ei jäisi vain muutaman kuukauden työharjoittelun varaan, Kemppainen luonnehtii.

Opiskelijatyttö viittaa luentosalissa.
Laura Kaltiainen kertoi harjoittelustaan Jyväskylän yliopistolla marraskuussa. Jyväskylän YK-yhdistyksen ja Jyväskylän Eurooppanuorten järjestämä urailta kokosi eri alojen opiskelijoita kuulemaan kansainvälisistä harjoitteluista.Petri Aaltonen / Yle

Opetusneuvos Birgitta Vuorinen muistuttaa, että harjoittelutuki on vain yksi keino rahoittaa harjoittelua. Kun harjoittelu on osa opintoja, opiskelijat ovat oikeutettuja opintotukeen. Kaikille työnantajille pelkkä opintotuki ei kuitenkaan riitä, kun he valitsevat harjoittelijoita.

Lisäksi monelle opiskelijalle harjoittelujakso ei ole vain osa opintoja. Harjoittelu voi olla kesätyö ja sitä myöten myös tärkeä, vuoden opiskelijabudjettia täydentävä tulonlähde. Lisäksi juuri tietyn harjoittelupaikan saaminen voi olla ratkaisevaa oman urakehityksen kannalta.

Kaltiainen ei New Yorkin komennuksellaan päässyt rikastumaan harjoittelijanpalkalla, mutta Suomeen hän palasi reppu kokemuksia pullollaan. Kolmen kuukauden harjoittelupestin aikana hän seurasi YK:n turvallisuusneuvoston avoimia istuntoja ja kirjoitti niistä raportteja Helsinkiin Suomen ulkoministeriöön.

Kaltiaisen ulkomaankomennus sai jatkoa syksyllä YK:n yleiskokouksen alla, kun esihenkilö pyysi Kaltiaista jäämään vielä pariksi kuukaudeksi töihin edustustoon. Yleiskokouskoordinaattorina Kaltiainen järjesti kokouksen avajaisia ja suunnitteli delegaattien, presidentin ja ministeriön ohjelmaa.

– Harjoittelu vei minua polullani hurjasti eteenpäin. Uskon, että tulen suuntautumaan samanlaisiin tehtäviin myös jatkossa, Kaltiainen hymyilee.