Viljasiilot olivat aikansa muotiluomuksia, ja niiden ulkonäköä ihailtiin – Mikkelin murskatessa betonijättiäisensä palasiksi, monet kaupungit miettivät, mitä niille pitäisi tehdä

43 metriä korkea siilo seisoi vielä viikko sitten muita rakennuksia korkeampana tuoden terveisiä menneisyydestä. Aikanaan pyöreät betonisiilot edustivat uutta tekniikkaa, nyt ne väistyvät uuden tieltä.

viljavarastot
Kuva Mikkelin kaupungista satamasta päin 1960-luvulla. Etualalla varastomakasiinit ja taustalla kohoavat viljasiilot.
Mikkelin kaupunki kuvattuna satamasta päin 1960-luvulla. Veden äärellä sijaitsivat varastomakasiinit ja taustalla kohoavat viljasiilot.Mikkelin kaupungin museot

Maailman ensimmäinen sylinterimäinen betonisiilo valmistettiin Amerikassa 1911. Eurooppalaiset arkkitehdit vaikuttuivat historiallisista tyyleistä vapaista, koruttomista rakennuksista.

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) rakennutti ensimmäisen betonitekniikalla valetun siilon Viipuriin 1932. Viipurin siilot kumosivat ulkomaalaisten asiantuntijoiden epäilykset siitä, ettei Suomen ilmastossa voisi rakentaa siiloja rautabetonirakenteella.

Nykyihmiselle paljas laaja betonipinta voi tuntua karkottavalta ja ankealta, mutta Museoviraston intendentti Timo Kantosen mukaan siilot edustivat aikanaan muodissa ollutta funktionalismia.

– Siilot yhdistettiin virtaviivaisuuteen ja sellaiseen rakentamiseen, jossa toiminnan tarkoitus näkyy yhdellä vilkaisulla. Sitä ei pyritty millään tavoin peittämään, vaan katsoja voi oivaltaa siiloja katsoessaan funktionalismin idean.

Näkymä Mannerheimintieltä 1960-1970-luvulta. Etualalla vasemmalla on SOK:n konttori- ja varastorakennus, jonka vieressä valssimylly. taustalla kohoavat viljasiilot.
Kuva hieman ränsistyneestä Suomen Osuuskauppojen entisestä virastotalosta. Taustalla pilkistävät osittain puretut viljasiilot.
Mikkelin Mannerheimintie 1960-1970-luvulla ja nykypäivänä. Etualalla vasemmalla on nykyään tyhjäksi jäänyt SOK:n konttori- ja varastorakennus, ja sen vieressä on jo purettu valssimylly. Taustalla nousevat aikanaan valkoisina hohtaneet viljasiilot. Nykyään Mannerheimin tien ylitse kulkee Vilhonkadun silta. Mustavalkoinen kuva: Mikkelin kaupungin museot, nykyajan kuva: Emilia Korpela / Yle

1950- ja 1960-luku olivat Kantosen mukaan vilkasta rakentamisen aikaa, kuten sotien jälkeinen aika muutenkin. Rakentamisinto kesti aina 1980-luvulle saakka.

1960-luvun alussa SOK:n viljakauppoja haittasi varastotilojen puute . SOK päätyi rakentamaan viljasiilot Mikkeliin, josta oli hyvät yhteydet muihin kaupunkeihin. Mikkelin kaupunginhallitus myönsi rakennusluvan viljasiiloille. Luvan mukaan siilot tuli rakentaa siten, että ne sopivat kaupunkikuvaan. Siilojen rakentamisessa käytettiin samaa tekniikkaa kuin Viipurin siiloissa oli käytetty.

Vuonna 1963 viljasiilot nousivat hallitsemaan Mikkelin kaupunkikuvaa satamasta päin katsottuna.

Teknoreivit myllyssä ja köysillä laskeutumista siilosta

Viljasiilot olivat käytössä vain hieman yli kaksikymmentä vuotta. Jo ennen SOK:n toiminnan lopettamista Mannerheimintien varrella olevissa rakennuksissa, niihin alettiin suunnitella rehutehdasta. Rehuviljan vaikea saanti kuitenkin ajoi kaupungin rakennuslautakunnan hylkäämään rakennushankkeen.

Alkoi lukemattomien ideoiden esittäminen ja kokeileminen. Mitä vanhalle myllylle ja siiloille pitäisi tehdä?

1980-luvulla tontille kaavailtiin linja-autoasemaa. Suunnitelmia varten järjestettiin arkkitehtikilpailu. Suosituimman ehdotuksen mukaan aseman lisäksi tontille olisi rakennettu taidetalo, jossa olisi ollut nuoriso- ja koulutustiloja sekä liikehuoneistoja.

Aseman rakentaminen nytkähti eteenpäin, kun vuosikymmenen lopulla Mikkelin kaupunki ja Matkahuolto oy perustivat Mikkelin Liikennetalo oy:n hanketta varten. Vuoden 1991 asemakaava mahdollisti myllyn ja siilojen paikalle rakentamisen.

Ilmakuva Mikkelin kaupungista juna-radalta päin. Etualalla näkyvät viljasiilot.
Ilmakuva Mikkelin kaupungista 1960-luvulta. Etualalla näkyvät korkeat viljasiilot.Kansallisarkisto, Mikkelin maakunta-arkisto

Linja-autoasemahanke kuitenkin hyytyi alkaneeseen lamaan. 1990-luvun lopulla yritettiin vielä herättää henkiin ajatusta aseman rakentamisesta niin, että myllyä ja siiloja olisi hyödynnetty purkamatta niitä.

Kuitenkin suunnitelmat linja-autoasemasta unohtuivat, ja vuonna 2007 siilotonttia vastapäätä rakennettiinkin matkakeskus.

Entisen SOK:n rakennusten ei tarvinnut olla tyhjillään odotellessaan uutta linja-autoasemaa. Tiloja vuokrattiin 1990-luvun alkuun esimerkiksi lasiliikkeelle, autokorjaamolle, puusepänverstaalle ja varastotiloiksi.

Valssimylly ja viljasiilot jäivät seisomaan tontille kahdestaan, kun varastorakennus viljasiilojen vierestä tuhoutui tulipalossa ja loput rakennukset purettiin.

1990-luvun lopulla hurjapäät pääsivät laskeutumaan köysien avulla siilosta alas, kun siiloissa ja myllyssä toimi matkailualan yritys. Siilot ja mylly joutuivat kuitenkin purkamisuhan alle.

Pro Siilo -kansalaisliike yritti löytää vaihtoehtoja rakennusten käytölle. Myllyn seinien sisällä järjestettiin performanssia, teknoreivit, taidetyöpajoja ja musiikkiesityksiä, kun liike järjesti Kulttuurimylly-tapahtuman.

Mikkelin valssimyllyrakennus kuvattuna Mannerheimintieltä 19320-1930-luvulla.
Mikkelin valssimyllyrakennus kuvattuna Mannerheimintieltä 1920-1930-luvulla.Kansallisarkisto, Mikkelin maakunta-arkisto

Vuonna 2007 viljasiilojen seinää peitti ensimmäinen mainosbanderolli. Siilojen seinään maalattiin myös yhdeksäsluokkalaisten suunnittelema maalaus,. Teoksen tarkoituksena oli lisätä viihtyvyyttä ja antaa koululaisille mahdollisuus vaikuttaa kaupungin kehittämiseen. Ensimmäisen banderollin jälkeen viljasiilojen seinät ovat olleet mukana monenlaisessa mainonnassa.

Vuonna 2010 uutisoitiin, että kaupunki oli tekemässä tontista miljoonakaupat. Joensuulainen Movera oy suunnitteli rakentavansa tontille hotellin. Hotellin rakentamisessa olisi hyödynnetty siiloja esimerkiksi aulatilana tai kahvilana.

Kaupunki ehti järjestää vielä yhden kilpailun, jossa etsittiin ideoita tontin käytölle. Museovirasto olisi halunnut säilyttää rakennukset, mutta niiden todettiin olevan kelvottomia uusiokäyttöön. Tyhjillään olo säiden armoilla oli tehnyt tehtävänsä.

Viimeisenä mainoksena siilojen kupeessa roikkui purkufirman mainos.

Museovirasto jää kaipaamaan historiallisia siiloja

Kuulaassa ilmassa kaikuvat rytmikkäät pamaukset, kun purkukone moukaroi siilon betonipintaa. Välillä kuuluu rytkettä, kun korkeuksista maahan putoaa irrotettuja metalliputkia tai raskaita betonilohkareita.

Purkutyö on paljastanut siilojen seinältä hävyttömän graffitin. Tarkka voi huomata erikoisia yksityiskohtia, jotka purettu seinä on paljastanut, kuten portaat, jotka eivät johda mihinkään.

Siilojen juurella ahkeroi lumitykki, joka on tuotu paikalle suihkuttamaan vesisumua, jotta ilma ei täyttyisi betonipölystä.

Purkutyömaan viereisellä paikalla käy jatkuvasti ihmisiä seuraamassa siilojen katoamista. Työmaa tarjoaa näytelmän, jossa riittää katsottavaa. Suurten koneiden väsymättömässä työssä on myös jotakin rauhoittavaa. Monet tulevat paikalle uteliaisuudesta, mutta jotkut myös hyvästelemään siiloja, jotka ovat rakennettu heidän lapsuudessaan tai nuoruudessaan.

Purkukone työn touhussa. Purkukone yltää 43 metrisen siilojen huipulle, jossa se pikku hiljaa nakertaa betonia irti rakennuksesta.
Purkukone työn touhussa. Kone yltää 43 metristen siilojen huipulle, jossa se pala palalta nakertaa betonia irti rakennuksesta.Jarkko Hyttinen

Myllyn ja siilojen purkamispäätös harmitti Museovirastoa, olivathan siilot olleet jo vuosikymmeniä kaupunkia hallitseva maamerkki kertoen aikansa rakennusperinteestä. Valtakunnan tasolla hätä ei kuitenkaan ole suuri, sillä Museoviraston intendentti Timo Kantonen arvelee, että viljasiiloja rakennettiin 1950- ja 1960-luvulla noin puolisataa niin valtion kuin yksityisten yritystenkin toimesta.

Jotkin siilot jäivät tyhjilleen, kun viljan säilytyksessä siirryttiin suurempiin yksiköihin. Suurin osa tuolloin rakennetuista siiloista on kuitenkin vielä jäljellä. Vaikka siilot toisivatkin mielikuvia 1960-luvulta, varastoidaan viljaa tänäkin päivänä samoissa tai samannäköisissä pystysiiloissa.

Esimerkiksi valtion omistama Viljava oy säilöö viljaa siiloissa melkein kahdellakymmenellä paikkakunnalla.

Eri puolella Suomea jäljellä olevat viljasiilot ovat vielä tänäkin päivänä vaikuttavia rakennuksia niiden korkeuden vuoksi. Vaikka niiden ulkonäkö on peräisin vuosikymmenten takaa, on niiden habitukseen vaikutettu esimerkiksi valaisulla tai banderolleilla. Esimerkiksi Mikkelin siilot ovat loistaneet liloina keskoslasten kunniaksi ja vihreinä mielenterveyspäivänä.

Hämeenlinnassa vanhat siilot päivitettiin 2000-luvulle, kun niiden kylkeen maalattiin Pohjoismaiden suurin seinämaalaus. Raumalaiset aikovat nokittaa hämeenlinnalaiset ja seuraavana kesänä heidän siilojensa kylkeen saatetaan maalata vielä Hämeenlinnan muraaliakin isompi taideteos (siirryt toiseen palveluun) (Satakunnan kansa).

Muraaliteos Hämeenlinnan Kantolan viljasiiloissa
Hämeenlinnan seinämaalaus on toistaiseksi Pohjoismaiden suurin.Timo Leponiemi / Yle

Kantonen harmittelee, että Suomessa ei ole vielä otettu vanhoja siiloja uusiokäyttöön, vaikka esimerkiksi Oslossa ja Kööpenhaminassa niitä on muutettu asunnoiksi ja toimistorakennuksiksi.

Suomessa muutamat kaupungit ovat pohtineet betonijättien uusiokäyttöä, mutta ongelmaksi on yleensä noussut rakennusten huono kunto.

Porissa suojellut viljavarastot kunnostettiin asunnoiksi, vaikka rakennuksen yhteydessä olevat siilot jäivätkin tyhjileen. Oulussa taas siilot räjäytettin loft-asuntojen tieltä. Uusien asuntojen ulkonäköön otettiin mallia siilojen pyöriestä muodoista.

Kantonen toivoo ja uskoo, että siiloja jätettäisiin seuraavienkin sukupolvien ihailtavaksi.

– Toivotaan, että ne ymmärrettäisiin säilytettäväksi. Runsaan määrän vuoksi uskon, että osa jää maamerkeiksi ja muistuttamaan viljavarastoinnin historiasta.

Korjattu kello 8.30 Kantosen nimen kirjoitusasu.

Korjattu kello 11:24 Kuvassa sanottiin Mannerheimintien ylitse kulkevan Savilahden silta. Silta onkin Vilhonkadun silta.

Lähteet: Museoviraston intendentti Timo Kantosen haastattelu sekä Laura Vikmanin kirjoittama Mannerheimintien valssimyllyn ja viljasiilojen rakennushistoriaselvitys