Analyysi: Sipilä tempaisi esiin hämmästyttävän luvun työpaikoista – jäikö kevätkesällä todella syntymättä ja täyttämättä yli 62 000 työpaikkaa?

Sipilän luku perustui työ- ja elinkeinoministeriön mokaan, kirjoittaa politiikan toimittaja Robert Sundman.

työllisyys
Kuvassa vasemmalta Sinisten Sampo Terho, vihreiden Pekka Haavisto, kristillisdemokraattien Sari Essayah, Sdp:n Antti Rinne, kokoomuksen Petteri Orpo, keskustan Juha Sipilä, vasemmistoliiton Li Andersson, perussuomalaisten Jussi Halla-aho ja Rkp:n Anna-Maja Henriksson.
Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat osallistuivat tiistaina Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puheenjohtajapaneeliin.Vesa Moilanen / Lehtikuva

Huoli osaavan työvoiman saamisesta kymmeniin tuhansiin avoinna oleviin työpaikkoihin sai puolueiden puheenjohtajat vakaviksi Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puheenjohtajatentissä keskiviikkona.

Työvoima ja työpaikat eivät tunnu löytävän toisiaan.

– Meillä jäi tämän vuoden huhti—heinäkuun välisenä aikana syntymättä tai täyttämättä työvoiman kohtaanto-ongelman vuoksi 62 500 työpaikkaa, sanoi pääministeri Juha Sipilä (kesk.)

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) nyökytteli vakavana vieressä. Tilanne todellakin on huolestuttava. Voit katsoa keskustelun EK:n Youtube-kanavalta (siirryt toiseen palveluun).

Mutta hetkinen. Jos huhti–heinäkuussa olisi jäänyt syntymättä 62 500 työpaikkaa, eikö meillä syntyisi työpaikkoja aivan maailmanennätystahtia?

Voiko luku todella pitää paikkansa?

Yle kysyi pääministerin esikunnasta, mihin laskelmiin Sipilän käyttämä luku pohjautuu.

Vastauksen perusteella Sipilä näyttää saaneen tiedot hallituksen strategiaistunnossa syyskuussa työ- ja elinkeinoministeriöltä.

– Pääministeri erikseen kysyi liitteenä olevaan kalvoon liittyen, että voiko tämä pitää paikkansa, eikä asiaa ole muulla tavalla kerrottu pääministerille missään vaiheessa. TEMin pitäisi nyt tarkentaa tietonsa, Sipilän erityisavustaja Eeva Kärkkäinen viestitti Ylelle.

TEMin kalvo hallituksen strategiaistunnossa lokakuussa 2018
Tällainen kalvo hallitukselle näytettiin strategiaistunnossa syksyllä.

Työ- ja elinkeinoministeriö myöntää, että se on antanut pääministerille virheellisesti tulkittua tietoa.

Sipilän luku 62 500 olisi 12 kuukauden työvoimapulan taso, jos koko jakson taso estimoitaisiin toisen kvartaalin eli huhti–kesäkuun tuloksesta.

Koska vuosiestimoinnit tehdään useamman kvartaalin perusteella, olisi kuluvan vuoden työvoimapulan taso todennäköisesti lähempänä 56 000. Tämä arvio on tehty ensimmäisen ja toisen kvartaalin keskiarvon perusteella. Muiden kvartaalien tietoja ei luonnollisesti ole vielä saatavissa.

Sipilän toteamus olisi siis kuulunut oikeammin näin:

Meillä jää vuodessa syntymättä tai täyttämättä työvoiman kohtaanto-ongelman vuoksi 62 500 työpaikkaa, jos huhti–kesäkuun tilanteesta estimoidaan arvio koko vuodelle.

Ministeriöstä kerrotaan, että luvun taustalla on Tilastokeskuksen toteuttamat työnantajahaastattelut, joita tehdään avointen työpaikkojen tutkimuksen yhteydessä. Näillä haastatteluilla seurataan rekrytointiongelmia ja työvoimapulaa.

Tilastokeskus haastattelee siis kvartaaleittain eli kolmen kuukauden tarkastelujaksolla edustavan otannan sellaisia toimipaikkoja, joihin on palkattu ainakin yksi henkilö. Esimerkiksi yksinyrittäjät ja työvoimaa satunnaisesti käyttävät kotitaloudet eivät ole mukana tässä otannassa.

Haastatteluissa tiedustellaan, onko yritys hakenut työvoimaa esimerkiksi vakinaisiin tai määräaikaisiin tehtäviin ja onko näissä hauissa onnistuttu.

Työnantaja ei voi puhua työvoimapulasta, jos hänellä ei ole työpaikkaa jota täyttää. Haastatteluissa siis varmistetaan, että paikan on oltava hakijoiden käytettävissä, ja että työnantaja myös yrittää löytää siihen sopivia hakijoita esimerkiksi paikasta ilmoittamalla.

Jos paikan täytössä esiintyy vaikeuksia, on kyse rekrytointiongelmista. Jos työvoimaa ei lopulta saada, on kyse työvoimapulasta.

Sipilän toteamuksen voi jakaa vielä kahteen osaan, josta toinen koskee syntymättömiä työpaikkoja ja toinen täyttämättä jääneitä työpaikkoja.

Vuosina 2016 ja 2017 uusien työpaikkojen osuus työvoiman hausta oli 44 prosenttia. Se tarkoittaa, että työvoimapula koski vajaata 18 500 uutta työpaikkaa vuonna 2017.

Jos taso pitää kutinsa vuodelle 2018, Sipilä olisi voinut sanoa myös:

Meillä jää tänä vuonna syntymättä 27 500 uutta ja täyttämättä 35 000 vapautuvaa työpaikkaa, jos huhti–kesäkuun tilanteesta estimoidaan arvio koko vuodelle.

Työ- ja elinkeinoministeriön lukujen mukaan selvää on kuitenkin se, että työvoimapulan normaalitasona voidaan pitää noin 10 prosentin toteutumattomana jäänyttä hankintaa. Tämän tason päällä ollaan selvästi oltu jo vuonna 2017, eikä tilanne näytä tänä vuonna paremmalta.