Analyysi: Ranskan verokapinaliike haluaa vallata Pariisin kadut ja herättää "rikkaiden presidentin"

Keltaisin huomioliivein varustautuneet autoilijat uhkaavat tukkia lauantaina pääkaupungin tiet. Viime viikonloppuna kaduille lähti satojatuhansia ihmisiä ympäri Ranskan.

Ranska
Ranskalaiset osoittavat mieltään korkeita polttoainehintoja vastaan.
Liekit roihusivat keltaliivien barrikadilla Port-La-Nouvellessa itäisessä Ranskassa tiistaina.Raymond Roig / AFP

PariisiKeltaliiviset mielenosoittajat ovat hallinneet kuluneena viikkona Ranskan maanteitä ja uutisia. Vihaiset protestoijat ovat jatkaneet teiden, tietullien ja liikenneympyröiden tukkimista. He uhkaavat "vallata Pariisin" tänään lauantaina.

Viranomaiset valmistautuvat pääkaupungin teiden tukkimisaikeisiin hermostuneina. Viime viikonloppuna alkaneet protestit kokosivat Ranskan kaduille satojatuhansia vihaisia keltaliivisiä ja äityivät paikoin hallitsemattomiksi. Kaikkiaan protesteissa on kuollut jo kaksi ihmistä ja lähes 600 on loukkaantunut.

Keltaliiviliike herättää huomiota, koska se on Ranskassa ennennäkemätön.

Sosiaalisessa mediassa levinneellä protestiliikkeellä ei ole johtajaa eikä yhtä järjestäjätahoa. Liike on sanoutunut irti poliittisista puolueista ja perinteisestä ammattiyhdistystoiminnasta.

Keltaliiviliike syntyi protestina dieselveron korotuksille, jotka Ranskan hallitus teki ympäristösyistä, mutta liike viestii paljon laajemmasta ja pidempään kyteneestä tyytymättömyydestä.

Mielenosoituksissa on kyse ennen kaikkea pieni- ja keskituloisten ranskalaisten verokapinasta. He kokevat, osin oikeutetusti, että palkoista ja etuuksista koko ajan isompi osa menee veroihin ja muihin maksuihin.

Samalla ranskalaisten ostovoima junnaa paikallaan ja työttömyys on pysytellyt korkealla presidentti Emmanuel Macronin tekemistä talous- ja työmarkkinauudistuksista huolimatta.

Presidentti Macronille keltaliiviliike on hankala haaste, sillä se osoittaa hänen vaikutusmahdollisuuksiensa rajallisuuden. Ranskan kokonaisveroaste on ollut Euroopan huippua jo ennen nykyisen presidentin astumista puikkoihin. Macron on pyrkinyt keventämään etenkin ansiotyön verotusta, mutta kovin nopeasti tuloksia ei ole syntynyt. Kun Ranskan talous ei kasva, ei ole mitä jakaa.

Protestoijat vaativat hallitusta laskemaan verotusta, mutta takaamaan samalla haja-asutusalueiden ja pikkukaupunkien palvelut. Se on hankala yhtälö – etenkin, kun samalla pitäisi vielä kannustaa kansalaisia siirtymään vähäpäästöisempiin autoihin.

Virheliikkeitä vahtivat sekä vasemman ja oikean laidan populistipuolueet että kannatustaan lisännyt Ranskan vihreä puolue.

Keltaliivejä on Ranskassa verrattu Italian Viiden tähden liikkeeseen. Yhtymäkohtia kieltämättä riittää: Kyseessä on kaksi populistista liikettä, joiden kannat kumpuavat nettikeskustelusta, eivät poliittisesta ideologiasta. Samoin yhteistä on poliittista eliittiä kohtaan tunnettu syvä epäluottamus.

Italian Viiden tähden liike eteni lopulta hallitukseen asti. Ranskan keltaliiveille ei ole välttämättä tiedossa yhtä pitkää ikää, mutta heijastusvaikutuksia protesteilla taatusti on.

Tiesulkuja on hankalaa pitää kuukausitolkulla pystyssä, mutta kevään eurovaaleissa voidaan sen sijaan nähdä presidentin puolueen kannalta epämiellyttävä yllätys.

Etenkin pikkupaikkakuntien asukkaat ja pienituloiset ranskalaiset tuntevat, että heidät on sivuutettu, jopa unohdettu Macronin politiikassa. Tämä tyytymättömyys kertoo Ranskan syvästä jakautumisesta menestyjiin ja väliinputoajiin. Macronia syytetään rikkaiden presidentiksi, ja mielikuva on polttoaineverokiistan myötä entisestään vahvistunut.

Presidentin kannalta viesti on vakava ja tuo mieleen kaikuja viime presidentinvaaleista. Tuolloin oikeistopopulistinen Kansallinen liittouma pääsi toiselle kierrokselle, kun puolueen puheenjohtaja Marine Le Pen onnistui puhuttelemaan maaseudun ja pikkukaupunkien unohdettua keskiluokkaa.