Älä pidä matkalaukkuasi sängyn vieressä ja 4 muuta vinkkiä lutikoiden varalle

Kansainvälisen matkailun suosio on lisännyt myös lutikoiden leviämistä. Suomessa tehdään vuosittain jopa 20 000 lutikkatarkastusta.

Lutikka
Lude
Helsingin kaupungin aineistopankki, kuvaaja Marjut Räsänen

Lutikkaongelma yleistyi Suomessa yli kymmenen vuotta sitten. Vaikka maahamme on tässä ajassa kehittynyt jo oma lutikkakanta, kulkeutuu verta imeviä hyönteisiä paljon myös matkatuliaisina.

Toisin kuin usein kuvitellaan, huonon hygienian kanssa lutikoilla ei ole mitään tekemistä, vaan ne pystyvät elämään yhtä hyvin viiden tähden hotelleissa kuin murjuisemmissa majataloissakin. Ruoka, eli ihmisen tai eläimen veri, on se mikä lutikkaa kiinnostaa.

Näillä vinkeillä torjut sitkeät lutikat jo matkalla ollessasi

1. Tarkista majoituspaikka aina lutikoiden varalta. Lutikat piileskelevät pääasiassa vuoteessa ja sängyn lähistöllä. Jos pystyt, nosta sänky kyljelleen, sillä lutikat viihtyvät useimmiten sängyn pohjarakenteissa. Pohjasäleikön laudan ja rungon väliin jää yleensä pieniä koloja, johon lutikka tykkää tyypillisesti pesiä. Tarkista sängynalusta valon avulla. Etsi lutikoita ja pieniä mustia pilkkuja saumoista ja koloista.

Muista katsoa myös sijauspatjan sekä tyynyn alta. Pidä matkatavarat kylpyhuoneessa huoneen tarkistamisen ajan.

2. Vaikka et olisi löytänyt jälkiä lutikoista, pidä matkalaukku ja tavarasi mahdollisimman kaukana sängystä sekä poissa lattialta. Lutikka harvemmin lähtee 1 – 2 metriä kauemmaksi sängystä, jos vain ruokaa on tarjolla.

Hotellihuoneissa on usein matkalaukkuteline, jota on hyvä käyttää. Tarkista kuitenkin ensin, ettei sen päällä tai läheisyydessä ole lutikoita. Jos matkalaukkutelinettä ei ole, yritä löytää joku kova ja vaaleapintainen paikka, jossa voit pitää matkalaukkuasi mahdollisimman kaukana sängyn läheisyydestä.

3. Jos havaitset lutikoita, vaihda huonetta. Tarkista uusi huone heti. Yöeläiminä lutikat voivat olla hyvinkin huomaamattomia. Usein ne paljastuvat vasta parin päivän jälkeen, kun ihoon ilmestyy yön aikana punaisia kutiavia patteja (siirryt toiseen palveluun) (Terveyskirjasto).

4. Voit pyytää majapaikan henkilökuntaa pesemään vaatteesi 60 asteessa. Lutikka kuolee joko lämpimässä (noin 60 astetta tai yli) tai pakkasessa (alle -18 astetta). Joissain hotelleissa on varattuna lämpöteltta, joissa tavarat ja matkalaukut voi kuumakäsitellä.

5. Älä levitä vaatteita ja tavaroitasi huoneeseen. Ennen kuin lähdet kotimatkalle, tarkista tavarasi vielä kerran. Käy huolellisesti läpi saumat ja taitokset. Tarkista myös huone uudelleen. Jos jälkiä lutikoista löytyy tässä vaiheessa, on matkatavaroiden kanssa oltava erityisen huolellinen.

Loman loputtua pakkaa käytetyt vaatteet takaisin matkalaukkuun jätesäkeissä tai muovipusseissa. Koska lutikalla ei ole leukoja eikä hampaita, se ei pääse muovin läpi.

Entä jos niitä tuli sittenkin mukaan?

Aikuinen lutikka on kooltaan 5 – 6 millimetriä pitkä, joten sitä voi olla hyvin vaikea huomata vaatteista tai matkatavaroista.

Jos epäilet lutikoiden, tai muiden öttiäisten, salamatkustaneen kaikista turvatoimista huolimatta laukussasi, jätä laukut ulos. Matkatavaroille tulee tehdä kylmä- tai lämpökäsittely, jos on epäilys lutikoiden olemassaolosta. Helpoin tapa lämpökäsitellä vaatteet, on pestä ne 60 asteessa, sanoo Petri Metsälä tuholaistorjuntaan erikoistuneesta Nopest Oy:stä.

– Kotona kannattaa muovipussi kerrallaan tuoda sisälle ja tyhjentää sisältö suoraan pesukoneeseen. 60 astetta on lämpötila, joka tappaa kaikkien hyönteislajien kaikki kehitysvaiheet.

Matkalaukun voi kuumakäsitellä höyrypesurilla. Vaihtoehtona on myös tavaroiden pakastaminen, sillä lutikat kuolevat -18 -asteessa parissa päivässä.

Matkatavaroiden käsittelyä ei kannata jättää väliin, jos yhtään epäilee lutikoita salamatkustaneen reissusta mukana. Yksi ludenaaras voi munia jopa 200 munaa, joten ongelma voi paisua hyvin äkkiä isoksi.

– Voi mennä viikkoja ennen kuin ongelma huomataan pistosjäljistä iholla. Siinä ajassa lutikoita on syntynyt asuntoon lukuisia ja niistä voi olla omin voimin hankala päästä eroon, Petri Metsälä kertoo.