Joulu tuo muovilelujen vyöryn monen lapsiperheen kotiin – kerro, miten teidän perheessä pidetään lelujen määrä kurissa

Lelututkijan mielestä aikuisten tuska lelukrääsästä on ymmärrettävää, mutta kovin ankarasti hän ei vanhempana asiaan puuttuisi.

leikkikalut
Tyttö pitää Frozen-nukkeja kädessä.
Frozen-teemaiset lelut ovat olleet suosittuja jo vuosia.Toni Pitkänen / Yle

Lapsi avaa paketin, ja toisen. Toivelahjan kohdalla kuuluu riemastunut kiljaisu. Äidin ja isän katseissa viivähtää häivähdys harmia. Taas lisää tavaraa: Frozen-krääsää, Ryhmä Hau -leluja tai Pipsa possun possuja, jopa sukat ja pikkaritkin ovat samaa teemaa.

Lähestyvä joulu on krääsän kulta-aikaa. Muovileluvuori saattaa kasvaa valtavaksi ja tämä saattaa aiheuttaa vanhemmissa myös harmia ja ahdistusta. Vaatteetkin ovat hahmoteemaisia kertakäyttötuotteita. Lapsille nämä tuotteet ovat kuitenkin mieluisia ja tärkeitä.

Kerro, onko teidän perheessä jouduttu rajoittamaan kotiin kasautuvaa lelumäärää! Missä mielestäsi menee raja lelujen sopivassa määrässä? Voit laittaa sähköpostia osoitteeseen anna.ronkainen@yle.fi.

Teemalelut ovat tulleet merkittäväksi osaksi lelukauppaa

Merkittäväksi osaksi lelukauppaa ovat tulleet elokuva- ja animaatiohahmoista luodut hahmot. Se, mitä kaikkea hahmosta on otettavissa irti, on mietitty tarkkaan jo hahmojen luomisvaiheessa.

– Animaation tai leffan julkaisun yhteydessä tulevat heti saataville myös lelut ja muut lisensoidut tuotteet, kertoo lelututkija Katriina Heljakka Turun yliopistosta.

Kaksi toimittajaa avaavat lahjapakettia.
Jokainen vanhempi on joskus törmännyt lasten lelupakettiin, jonka avaaminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Toimittajat Anna Ronkainen ja Joonas Nieminen ratkaisivat asian... no, vähän eri tavalla.

Elokuvien ja animaatiohahmojen tuotteistaminen leluiksi ja muiksi oheistuotteiksi ei ole uutta. Jo 1800-luvun loppupuolella valmistettiin Yhdysvalloissa ensimmäiset lisenssituotteet The Yellow Kid -hahmosta.

Suuren kansan tietoisuuteen erilaiset hahmot levisivät 1930-luvulla, jolloin Walt Disney ryhtyi antamaan lisenssejä tuotteistamiselle.

Lelusytykkeiden kirjo on valtava

Vanhemmille samojen teemojen toistuminen voi aiheuttaa vastareaktion ja halun rajoittaa lelujen rantautumista kotiin. Nettikulttuurit tekevät kaiken näkyväksi ja lasten hurahtamista voi olla vaikea rajoittaa.

Lelututkija Katriina Heljakka pitää YouTubea maailman suurimpana lelukatalogina.

– Siellä lapset näkevät kaikki lelut myös toisten lasten leikkiminä. Mikä onkaan sen koukuttavampaa tapa kiinnostua erilaisista leluista, naurahtaa Heljakka, pienen lapsen äiti itsekin.

Visuaalisten ärsykkeiden tulva ja televisio-ohjelmien yhteyteen ujutetut tarinalliset mainokset lisäävät sytykkeiden kirjoa. Lapset myös juttelevat paljon keskenään sarjoista, leluista ja hahmoista.

– Jos lapsi ei pysty osallistumaan niihin keskusteluihin, hän jää ulkopuolelle. Tätä voi ajatella positiivisen kautta, että leikkijöillä on jotain yhteistä tarttumapintaa, perustelee Heljakka.

Katriina Heljakka.
Lelututkija Katriina Heljakka muistuttaa, että lelukrääsä voi olla lapselle hyvin merkityksellistä.Petra Laurila

Kukaan ei vaadi vanhempia tilille heidän omistamistaan tavaroista

Katriina Heljakka uskoo, että vanhempien osittain kielteinen suhtautuminen teemaleluihin voi liittyä pelkoon kontrollin menetyksestä. Lelujen suuri määrä koetaan uhkana.

On hyvä muistaa, että lelut ovat lapsen omaisuutta, vaikka vanhemmat lopulta määrittelevät rajat lelujen määrälle.

– Aikuiset tekevät tätä samaa omistamallaan esineistöllä. Kukaan ei kuitenkaan vaadi heitä siitä tilille, että minkä takia he hankkivat tai käyttävät niitä, muistuttaa Heljakka.

Vanhempien olisikin hyvä itse perehtyä lapsen kiinnostuksen kohteisiin.

– Niitä maailmoja ei voi ymmärtää ellei itse käytä aikaa esimerkiksi tarinoihin niiden lelujen taustalla.

Yksi keino ymmärtää lapsen suhdetta esineisiin on yrittää muistaa oma leikkivä minä.

Katriina Heljakka

Heljakka ymmärtää vanhempien ahdistuksen tuotteistettua lelumaailmaa kohtaan, mutta kehottaa heitä hyppäämään lapsen saappaisiin.

– Yksi keino ymmärtää lapsen suhdetta esineisiin on yrittää muistaa oma leikkivä minä ja se, millaisia merkityksiä on itse antanut esineille lapsena. Kaikenlainen krääsä voi näyttäytyä lapselle hyvin merkittävänä, toteaa Heljakka.