Mitä Venäjä tästä hyötyy? Kumpi oli väistämisvelvollinen? Kirjeenvaihtajat vastasivat 17 yleisökysymykseen Venäjän ja Ukrainan meriselkkauksesta

Kirjeenvaihtajat Marjo Näkki ja Heikki Heiskanen vastasivat muun muassa kysymyksiin Kertšinsalmen selkkauksen taustasta ja esitetyistä ratkaisuista.

Ukraina
Takavarikoitu ukrainalainen alus.
AFP

Venäjän ja Ukrainan välit ovat kiristyneet viime päivinä entisestään Kertšinsalmen meriselkkauksen takia.

Venäjä otti sunnuntaina haltuunsa kolme Ukrainan laivaston alusta Kertšinsalmessa Krimin niemimaan lähellä ja sulki liikenteen salmessa. Kertšinsalmi on Ukrainalle tärkeä merireitti.

Väylä avattiin maanantaina, mutta ukrainalaiset alukset ja niiden miehistöt ovat yhä Venäjän hallussa. EU:n, Yhdysvaltain ja Naton edustajat ovat tuominneet Venäjän toimet ja Ukraina julisti maanantaina osaan maata poikkeustilan.

Mitä tapahtumien taustalla voisi olla ja mitä selkkauksesta seuraa? Mikä Ukrainan ja Venäjän jäätyneen konfliktin tilanne on? Ylen kirjeenvaihtajat Marjo Näkki ja Heikki Heiskanen vastasivat 17 yleisökysymykseen aiheesta.

Mitä merioikeus sanoo?

1. KYSYMYS: Venäjän ja Ukrainan vesialueselkkauksessa on herännyt ajatus, että kuka omistaa tuon salmen? Kenellä on oikeus valvoa liikennettä? Voiko Venäjä esimerkiksi rahastaa käytöstä? Onko salmen käyttö vapaasti kansainvälisesti liikennöitävissä? Mitä laki sanoo? Kuinka Ukraina on loukannut liikenteessä?

MARJO NÄKIN VASTAUS: Kansainvälinen oikeus takaa vapaan merenkulun.

Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Maanpuolustuskorkeakoulun strategian pääopettaja Jaakko Jäntti sanoo, että kansainvälisen merioikeuden mukaan viaton kauttakulku on aina sallittu. Näin Venäjä ei voi sulkea Kertšinsalmen liikennettä.

Ukraina ja Venäjä solmivat joulukuussa 2003 sopimuksen Asovanmerestä Kertšinsalmesta. Siinä maat sopivat, että sekä meri että salmi ovat yhteisiä alueita. Tämä merkitsee sitä, että sekä sota- että kauppalaivoilla on täysi vapaus liikennöidä siellä.

Neljä vuotta myöhemmin maat sopivat teknisellä sopimuksella, että salmen läpi tulevien laivojen pitää ilmoittautua Kertšin satamaan, joka kuuluu nyt Venäjälle. Alusten pitää palkata luotsi satamasta, joka kuului ennen Krimin valtausta Ukrainalle.

Ukraina on kuitenkin jatkanut sataman ja luotsien käyttöä, sillä sen on pitänyt taata rahtilaivojensa kulun Asovanmeren tärkeimmistä vientisatamista Mariupolista ja Berdjanskista.

Uusimmassa selkkauksessa Venäjä väittää, että ukrainalaisalukset olisivat loukanneet sen aluevesiä Krimin niemimaan edustalla. YK:n merenkulkua koskevan yleissopimuksen mukaan rauhanomainen kauttakulku myös toisen maan aluevesien kautta on sallittu.

Lisäksi Venäjän mukaan alukset eivät olisi antaneet asianmukaista ilmoitusta siinä vaiheessa, kun ne lähestyivät Kertšinsalmea. Ukrainalaisten mukaan ilmoitus annettiin.

2. Ukrainalaisen hinaajan ja venäläisen vartioaluksen törmäys on ollut monissa uutisissa. Kumpi on väistämisvelvollinen tilanteessa merilain mukaan?

MARJO NÄKKI: Meriliikenteen periaatteet ovat samankaltaiset kuin tieliikenteessä. Yleisesti ottaen merelläkin oikealta tulevilla on oikeus ajaa ensin ja vasemmalta tuleva on väistämisvelvollinen.

Karttagrafiikka Krimin niemimaasta
Kolme ukrainalaista alusta oli sunnuntaina matkalla Odessasta Mariupoliin, kun Venäjä otti ne haltuunsa Kertšinsalmessa.Yle Uutisgrafiikka

Mitä hyötyä tästä on Venäjälle ja mitä venäläiset ajattelevat?

3. Mitä hyötyä Venäjälle on tästä selkkauksesta? Nyt kun Donbassin alueen tilanne on jo lännessä unohtumassa ja Krimiäkin pidetään käytännössä menetettynä, on tyhmää kaivaa esiin konfliktia lännen kanssa.

Mitä hyötyä tästä on Ukrainalle? Mahdollisesti lisää pakotteita Venäjälle, apua ja huomiota Ukrainalle, ja jos tästä tilanne rauhoittuu ja Venäjä palauttaa laivat ja miehistön, syntyy kuva Porošenkosta vahvana johtajana. Herää myös kysymys, olivatko Ukrainan laivat käyneet Venäjän alueella ennen kahakkaa?

HEIKKI HEISKANEN: Venäjälle selkkauksesta ei välttämättä ole suurta iloa. Sen takia Krimin niemimaan asema tosiaan nousee taas kansainvälisen huomion kohteeksi. Länsimaat saattavat asettaa selkkauksen takia uusia pakotteita Venäjää vastaan. Esimerkiksi EU-parlamentti vaati taannoin (siirryt toiseen palveluun) julkilausumassaan lisäpakotteita, jos Asovanmeren tilanne kärjistyy, ja nyt voinee puhua kärjistymisestä.

Suhteissa Ukrainaan Asovanmeren tilanne on antanut Venäjälle mahdollisuuden painostukseen, kun Venäjän viranomaiset ovat voineet Asovanmerellä tehtävillä tarkastuksilla hidastaa ja viivyttää merikuljetuksia Ukrainan satamista.

Venäjän sisäpolitiikassa toki selkkaus voi siirtää huomiota hankalista ja hallinnon suosiota painavista taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä kuten eläkeiän nostosta.

Kysymys Venäjän aluevesillä käymisestä on kiinnostava. Ukraina ei tunnusta Krimin liittämistä Venäjään, joten Ukrainan näkökulmasta sen alukset eivät Krimin edustalla edes ole Venäjän aluevesillä.

4. Jos kyseessä on Ukrainan provokaatio, niin mitä etua Venäjä saa tarttumalla syöttiin ja eskaloimalla tilannetta sulkemalla meritien ja kaappaamalla aluksen miehistöineen? Mikä on Ukrainan ja Venäjän kalustotilanne Asovanmerellä?

Tuleeko Ukrainaan edelleen Venäjältä maakaasua ja voidaanko tätä käyttää syynä keskeyttää kaasutoimitukset juuri, kun talvi on tulossa?

MARJO NÄKKI: Venäjällä on alueella sotilaallinen ylivoima, ja se voi tuoda alueelle kalustoa lisää. Venäjä on saanut ainakin kansainvälisen yhteisön takajaloilleen pidättämällä alusten miehistöt.

Venäjä tuo edelleen kaasua Eurooppaan Ukrainan kautta. Kaasulähetykset ovat vähentyneet vuosi vuodelta, samoin Ukrainan niistä saamat kauttakulkumaksut. Ne ovat erittäin tärkeitä Ukrainan muutenkin heikolle taloudelle. Venäjän ja Ukrainan välillä on ollut muutamia kaasukiistoja, joissa Venäjä on sulkenut kaasuhanansa syyttäen Ukrainaa sopimusrikkomuksista. Venäjä on kuitenkin aina määrätty avaamaan kaasuhanansa uudelleen kaasumarkkinoita säätelevän tukholmalaisen välimiesoikeuden määräyksillä.

Nykyinen kaasun kauttakulkusopimus on voimassa vuoteen 2019, ja sitä yritetään neuvotella nyt uudelleen. Venäjä aikoo siirtää kaasuntoimituksiaan yhä enemmän Itämerelle, kun Nord Stream 2 -kaasuputkihanke valmistuu.

5. Onko tämä Venäjän koepallo laajemmallekin interventiopolitiikalle?

MARJO NÄKKI: Venäjä tuskin kaipaa laajamittaista sotilaallista yhteenottoa lännen kanssa, mutta se pitää kyllä tiukasti kiinni etupiireikseen kokemistaan alueista. Näitä ovat entiseen Neuvostoliittoon kuuluneet maat. Monet niistä, kuten Baltian maat, liittyivät EU:hun ja Natoon niin nopeasti kuin kykenivät. Kremlin mielestä kyse oli virheestä, jonka annettiin tapahtua silloin, kun Venäjä oli heikommillaan.

Venäjä käyttää valtaansa häikäilemättömästi alueilla, jotka eivät ole mukana lännen liittoumissa, mutta esimerkiksi hyökkäys Baltian maihin olisi hyökkäys koko sotilasliitto Natoa vastaan ja aktivoisi Naton mukaan viidennen artiklan.

6. Miksi Venäjä haluaa profiloitua jatkuvasti naapureittensa uhkaajana ja kiusaajana? Vuosisadasta toiseen. Eikö heillekin olisi pitkässä juoksussa hedelmällisempää olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa? Miksi venäläisten kansanluonne sietää tällaista hallintoa ja sitä, että he ovat kaikkien vihaama ja pelkäämä kansakunta?

MARJO NÄKKI: Venäjä on suurvalta, joka perustaa olemassaolonsa varsinkin nyt ulkopuoliseen uhkaan. Venäjän hallinnon kontrolloima media, erityisesti televisiokanavat, suoltavat kovalla rahalla tehtyä propagandistista ohjelmaa. Uutisissa näkökulma on usein se, että Venäjää uhkaa länsi – erityisesti Nato ja sen kautta Yhdysvallat. Propagandistinen ote oli kiivaimmillaan juuri ennen ja jälkeen Krimin valtauksen keväällä 2014.

Venäläisten tuki presidentti Vladimir Putinille on hiipumassa varsinkin, jos vertaa sitä yli 80 prosentin tukilukuihin heti Krimin valtauksen jälkeen. Tuoreen Levada-tutkimuslaitoksen tekemän mielipidekyselyn mukaan liki kaksi kolmasosaa venäläisistä syyttää maansa ongelmista presidentti Putinia.

Hänen suosiotaan on laskenut erityisesti kesällä tehty eläkeuudistus, jolla venäläisten eläkeikää nostetaan roimasti. Toisaalta Putin nähdään myös luotettavana johtajana lähinnä sen takia, että vaihtoehtoja ei ole. Oppositio on tehokkaasti murrettu.

7. Miten Venäjällä tavallinen kansa on reagoinut asiaan, onko yleinen mielipide siellä se, että tilanne vaatii Venäjältä laajempaa sotilaallista ratkaisua?

HEIKKI HEISKANEN: Mitään laajempaa mielipidemittausta ei ole vielä nähty. Venäjän valtiojohtoinen media esittää tietysti asiat tiukasti Venäjän näkökulmasta, mutta eri asia on, missä määrin venäläiset yleensä luottavat sen uutisointiin.

Talouden vaikean tilan ja epäsuositun eläkeuudistuksen oloissa tapaus ei välttämättä nostata sellaista patriotismin aaltoa kuin Krimin liittäminen Venäjään. Vallanpitäjiin kriittisesti suhtautuvat venäläiset pitävät tapausta lähinnä teatterina, esiintyypä jopa sellaisiakin pohdintoja, että Putin ja Porošenko ovat juonineet selkkauksen yhdessä nostattaakseen suosiotaan.

8. Näkyykö uutisoinnissa Venäjällä Ukrainan kanta tapahtumien kulkuun, vai onko esillä vain Venäjän näkemys?

MARJO NÄKKI: Venäjällä televisiokanavat ovat Kremlin talutusnuorassa, joten ukrainalaisnäkemystä asioihin ei niistä löydy.

Venäjällä sanomalehdet ja osa nettimediasta ovat kuitenkin varsin laadukkaita, ja niistä löytyy riippumattomia ja kriittisiä juttuja myös Ukrainasta. Kertšinsalmen tapahtumista on löytynyt hyviä analyysejä ja Venäjän hallintoa kritisoineiden asiantuntijoiden lausuntoja.

9. Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, Krimille ja Itä-Ukrainaan. Jälkimmäisessä sotatoimet tapahtuvat Venäjän upseerien komennossa ja venäläisin asein. Miksi Yle käsittelee Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Itä-Ukrainan osalta konfliktina, jossa Venäjä tukee Itä-Ukrainan kapinallisia? Tästä ei todellakaan ole kysymys, ja asiaa on käsitelty myös Venäjän mediassa.

Esimerkiksi Rossija24 on käsitellyt asiaa kuten sitäkin, että presidentti Putin ja ulkoministeri Lavrov ovat tämän faktan myöntäneet, mutta toki kieltävät sen Venäjän ulkopuolelle suunnatuissa ohjelmissa tai puheissaan.

MARJO NÄKKI: Itä-Ukrainassa käydään sotaa, jossa virallinen Venäjä kiistää olevansa osapuoli. Putin ja Lavrov ovat pitäytyneet tässä näkökannassa. Näin Venäjä voi olla mukana myös Minskin prosessissa, joka tähtää rauhan palauttamiseen Itä-Ukrainassa.

On kuitenkin selvää, että Venäjä tukee ja varustaa alueen separatisteja tavoitteenaan keikuttaa Kiovan hallintoa. Venäjä haluaa luoda Ukrainaan ns. jäätyneen konfliktin, jolla se estää Ukrainan integroitumisen ja lipumisen länteen. Jos maalla on rajaepäselvyyksiä, se ei voi hakea esimerkiksi EU:n tai Naton jäseneksi. Tämä on tilanne esimerkiksi Georgiassa vuoden 2008 viiden päivän sodan seurauksena.

Kertšinsalmella kyse on oikeastaan ensi kertaa siitä, että Venäjä ja Ukraina ovat virallisesti osapuolina vastakkain.

Millainen tilanne Ukrainassa on?

10. Kireä ilmapiiri ja poikkeuslait painottuvat Ukrainan etelä- ja itäosiin. Onko länsiosissa ja Kiovan alueella nähtävissä tilanteen vaikutusta? Onko esimerkiksi Kiovassa vierailu kuitenkin täysin turvallista?

MARJO NÄKKI: Tilanne on kireä Ukrainan itäisimmissä osissa. Ulkoministeriö kehottaa Ukrainaa koskevassa matkustustiedotteessa suomalaisia välttämään kaikkea matkustamista Donetskin ja Luhanskin läänien alueille, jotka ovat hallituksen kontrollin ulkopuolella. Samoin suositellaan, että Venäjän valtaamalle Krimin niemimaalle ei mentäisi.

Ukrainan länsiosissa on rauhallista ja pääkaupungissa Kiovassakin elämä jatkuu poliittisista jännitteistä huolimatta liki normaalisti. Toki nyt uusin selkkaus on kiihdyttänyt mielenosoituksia Venäjän suurlähetystön edustalla. Ne voivat äityä väkivaltaisiksi.

11. Onko teoria siitä, että poikkeustila on vain keino siirtää vaaleja, yhtään realistinen?

MARJO NÄKKI: Presidentti Petro Porošenkon määräämä ja Ukrainan parlamentin vahvistama kuukauden mittainen poikkeustila on todella poikkeuksellinen. Porošenko on vakuuttanut, että poikkeustila ei vaikuttaisi ihmisoikeuksiin, mutta tähän on syytä suhtautua varauksella.

Ukrainassa on ongelmia toimivan yhteiskunnan kanssa, oikeuslaitos ei ole riippumaton, korruptio on Euroopan pahinta ja monet uudistuksista ovat jääneet tekemättä.

Maaliskuun lopussa Ukrainassa äänestetään presidentinvaaleissa, joten kuukauden mittaiseksi määrätty poikkeustila ei suoraan vaikuta niihin. Mutta kyse taitaa olla nyt siitä, miten poikkeustila vaikuttaa vaalikampanjointiin, ihmisten oikeuteen kokoontua sekä lehdistön toimintaan.

Ukrainalaiset eivät juuri Porošenkoa tue, uusin mielipidekysely näytti hänelle alle kahdeksan prosentin kannatusta. Joten poikkeustila voi olla myös Porošenkon yritys vaikuttaa maansa sisäpoliittisiin asetelmiin.

12. Jos tämä tilanne eskaloituu sodaksi, niin miten Ukrainan huomattavan suuri venäläistaustainen väestö toimii, jos he joutuvat valitsemaan puolensa aseistettuna?

MARJO NÄKKI: Ukrainassa on toki huomattava venäläistaustainen väestö, mutta kiinnostavaa on se, että suuri osa ukrainalaisista puhuu äidinkielenään venäjää, oli heidän taustansa mikä tahansa. Näin ollen vähemmistön raja ei ole niin selvä. Jo nyt on nähtävillä, miten etniset suhteet Itä-Ukrainan sodassa toimivat: vastakkain ovat venäläiset ja ukrainalaiset.

Toisaalta ukrainalaiset ja venäläiset ovat sekä kulttuurisesti että historiallisesti oikeastaan yksi kansa tai ainakin hyvin lähellä toisiaan, joten konflikti on hyvin kivulias monille tavallisille ihmisille. Krimin valtauksen jälkeen isänmaallisuus ja juopa eri kansanosien välillä on jyrkentynyt, mutta on mahdotonta sanoa, miten kukaan asemoituisi laajamittaisessa konfliktissa.

Mitä YK ja Nato voivat tehdä?

13. Mitkä ovat YK:n keinot Venäjän estämiseksi, jotta Venäjän halu ohjata Ukrainaa ja käytännössä alistavat toimet eivät kasva? Voisiko Venäjä ottaa askelia taaksepäin, jos Ukraina haluaisi osaksi Natoa? Miten Natossa suhtauduttaisiin Ukrainan suoraan jäsenhakemukseen?

HEIKKI HEISKANEN: YK:n keinot ovat siinä mielessä vähissä, että Venäjä on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa ja kykenee estämään veto-oikeudellaan itselleen kielteiset päätökset.

Ukrainan nykyjohto toki tähtää Nato-jäsenyyteen, mutta Ukrainan ratkaisemattomat konfliktit – Krimin niemimaa ja Itä-Ukrainan sota – käytännössä estävät sen. Muut Nato-maat tuskin haluavat ottaa uudeksi jäseneksi maata, jolla on jo valmiiksi käsissään avoin konflikti. Samalla tavoin Georgian Nato-pyrkimysten tiellä ovat Etelä-Ossetian ja Abhasian niin sanotut jäätyneet konfliktit.

14. Voisivatko voimakkaimmat Nato-maat USA, Englanti ja Ranska tässä tilanteessa jo antaa julkilausuman, jolla ne sitoutuisivat suojaamaan Ukrainan alueellista koskemattomuutta tarvittaessa vaikka asein? Mielestäni nyt olisi sen aika. Voisivatko edellämainitut Naton jäsenet myös toimia laivastoillaan ukrainalaisten alusten turvana niiden kulkiessa Asovanmerelle?

HEIKKI HEISKANEN: Toki nämä maat voisivat tehdä noin. Käytännössä sitä tuskin tapahtuu. Voimakkaimmatkin Nato-maat vierastavat yhä suoraa sekaantumista konfliktiin, joka voisi kiihtyä avoimeksi sodaksi Venäjän kanssa. Venäjän sotavoimat ovat vielä heikot verrattuna koko Natoon, mutta Venäjä on loppujen lopuksi ydinasevaltio.

Toki Naton alukset jatkuvasti liikkuvat Mustallamerellä, jonka rantavaltioista Turkki, Bulgaria ja Romania ovat Naton jäseniä.

Mitä ratkaisuja konfliktiin on esitetty?

15. Kuinka Ukrainassa nähdään, että tämä konflikti saadaan ratkaistua? Miten Ukraina mahdollisesti ratkaisee asian, ja onko tässä riskinä isompi sotilaallinen konflikti?

HEIKKI HEISKANEN: Ukrainan vaatimus on, että Venäjä vapauttaa pidätetyt ukrainalaiset ja päästää alukset vapaaksi. Lisäksi Ukraina vaatii korvauksia tapahtuneesta. Kuinka tähän päästään, on sitten eri asia.

Ukraina toivoo saavansa tukea länsimailta, mahdollisesti pakotteita Venäjää vastaan. Useissa länsikommenteissa on toisaalta kehotettu molempia osapuolia välttämään tilanteen kiihdyttämistä. Luultavasti sekä Ukrainan että Venäjän johto tiedostavat avoimen sodan hinnan.

Ukrainan presidentti on sanonut, että poikkeustilan (tai sotatilan, kuten sitä Ukrainan mediassa suoraan kutsutaan) julistaminen osaan maata ei merkitse sodanjulistusta. Kertšinsalmen tapaus kyllä kertoo siitä, että äkkinäisen ja yllättävän eskalaation vaara on aina olemassa. Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan sota ovat ratkaisemattomia konflikteja, jotka voivat aiheuttaa yllätyksiä, vaikka ne välillä putoavat median valokeilasta.

16. Konfliktin ratkaisuksi on ehdotettu Ukrainan muuttamista federaatioksi. Miksi tällainen ei kelpaa Kiovan hallinnolle? Jo Huntington kirjassaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys esitti yhdeksi kulttuurillisten konfliktien saumakohdaksi juuri Ukrainaa. [Teoksen nimi korjattu suomennoksen mukaiseksi.]

MARJO NÄKKI: Ukrainalla taitaa olla jo vuosikymmenien kokemus tällaisesta federaatiokokeilusta. Kai pitäisi kuitenkin lähteä siitä, että jos valtio haluaa demokraattisesti kestävällä tavalla itsenäistyä ja antaa kansansa päättää asioistaan, se pitäisi sille sallia – oli historia sitten mikä tahansa.

17. Onkohan olemassa mitään keinoa normalisoida koko Itä-Ukrainan ja Krimin tilanne? Kysehän on aika paljon siitä, että Venäjä ja Putin eivät halua näyttää heikoilta. Putin haluaa esittää vahvaa tsaaria, jotta kansa pysyisi tyytyväisenä, ja siihen Ukraina on loistava työkalu. Ehkä siis tilanne ei muutu parempaan suuntaan ennen kuin Putin vaihtuu toiseen johtajaan.

MARJO NÄKKI: Kyllä kansainvälinen yhteisö lähtee siitä, että Krimin valtaus oli laiton ja se pitäisi palauttaa Ukrainalle. Mutta siihen Venäjä tuskin koskaan suostuu.

Kyse ei ole ainoastaan Putinin voiman ja vaikutusvallan näyttämisestä. Krimin niemimaa laivastotukikohtineen on myös strategisesti tärkeä Venäjälle. Sevastopol oli Venäjän laivaston käytössä jo tsaarinaikana.

Itä-Ukrainan sota pitäisi saada loppumaan, mutta siihen tähtäävät Minskin prosessit ovat jäissä. Kukaan ei valitettavasti odota nopeaa ratkaisua tilanteeseen.

Lue ja katso myös:

Konflikti Mustallamerellä syvenee – Ukraina vertasi Venäjän toimintaa Mainilan laukauksiin

Katso video Venäjän ja Ukrainan alusten törmäyksestä – Sotilasprofessori: Kertšinsalmen selkkauksessa Ukraina on selkeä altavastaaja

Kirjeenvaihtajan analyysi: Merellinen konflikti palvelee epäsuosittuja presidenttejä, mutta Venäjälläkään ei ole varaa isoon yhteentörmäykseen

A-studio: Mitä Kertšinsalmen tapahtumista pitäisi ajatella? Vieraana entinen Venäjän-suurlähettiläs Hannu Himanen