Leskeksi jäänyt Pirkko Tuomaala oli yksin, muttei yksinäinen – moni kuitenkin on, vaikka ongelmaa voisi hoitaa jopa kupillisella kahvia

Pahimmillaan yksinäisyys alkaa jo varhain ja voimistuu jäädessään elämänkumppaniksi.

yksinäisyys
Pirkko Tuomaala hymyilee sohvalla istuen.
Pirkko Tuomaalan kalenteri ei ole enää ihan yhtä täynnä kuin muutama vuosi sitten: lauantaina lukujärjestyksessä ei ole mitään, ja sunnuntai-illastakin jäi yksi kurssi pois. Silti viikkoon mahtuu ainakin seitsemän harrastusta.Raila Paavola / Yle

Pirkko Tuomaala jäi eläkkeelle ja leskeksi lähes samaan aikaan: kuusi vuotta sitten, 63-vuotiaana. Yksinäisyys ei pelottanut, mutta nainen mietti kyllä monesti, miten menee eteenpäin.

– Olin yksin, mutta en yksinäinen. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Tuomaala on onnellisessa tilanteessa, sillä yksinäisyys on yhä useamman suomalaisen ongelma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan itsensä yksinäiseksi tuntevien 20–64-vuotiaiden osuus on kasvanut viime vuosina hiljalleen. Viime vuonna yksinäisyyttä koki joka kymmenes.

Sen sijaan 65 vuotta täyttäneiden yksinäisyyskokemus on vähentynyt samassa ajassa, ja yksinäisyyttä tuntevien osuus laskenut 7,7 prosenttiin.

Erilaisia kampanjoita ja hankkeita ongelman torjumiseen on kehitetty joka puolella maata. Niissä pureudutaan niin lapsiperheiden, työikäisten kuin ikäihmisten – joskus erityisesti miesten – yksinäisyyteen.

Yksinäisyystutkija Niina Junttilan mukaan ongelma on siinä, että niitä ei ole löytynyt kootusti mistään. Nyt tilanne muuttuu, kun ne kootaan yhdelle sivustolle.

Yksinäisyys voimistuu jatkuessaan

On tärkeää erottaa juuri yksin olo ja yksinäisyys. Yksin olo on neutraali tila, josta osa nauttii valtavasti. Mutta jos siitä tulee pysyvä olotila, joka tuntuu pahalta, kyse on yksinäisyydestä.

Tutkija Niina Junttila sanoo, että mitä pidempään yksinäisyys jatkuu, sitä pysyvämpää ja voimakkaampaa siitä tulee.

– On paljon aikuisia, jotka sanovat olleensa yksinäisiä lapsesta tai nuoresta asti. Silloin yksinäisyydestä on tullut elinikäinen kumppani vierelle.

Oman taakkansa tilanteeseen tuo yleinen sosiaalisuuden vaatimus. Jos ihminen kokee, ettei hän vastaa vaatimusta, epäonnistuminen tuntuu sitäkin suuremmalta.

– Silloin lakataan sanomasta, että on yksinäinen ja kaipaa seuraa. Ja jos ei sitä sano ääneen, yksinäisyys lisääntyy eikä siitä pääse eroon, sanoo Junttila.

Yksinäisyys- ja eriarvoisuustutkija Niina Junttila.
Yksinäisyystutkija Niina Junttila muistuttaa, että yksinäisyys on myös iso terveysriski: tutkimusten mukaan jopa suurempi uhka terveydelle kuin ylipaino tai sydän- ja verisuonisairaudet.Ari Welling / Yle

Ensimmäisestä kesästä leskenä Pirkko Tuomaalalla on vähän sekava kuva. Hän muistaa tehneensä paljon pihahommia ja törmänneensä tilanteisiin, joissa joutui pyytämään apua naapureilta ja sukulaisilta.

Kesä myös kypsytti päätöksen siitä, että päiviin pitää saada sisältöä. Kun kansalaisopiston ohjelma putkahti postilaatikkoon, eläköitynyt opettaja otti taas lukujärjestyksen nenän eteen ja alkoi täyttää sitä.

Enää lukujärjestys ei ole niin täynnä kuin muutama vuosi sitten. Silti tekemistä riittää: allasjumppa, laulutunti, itämainen tanssi, käsityöpiiri, jooga, kuntosali ja kuoro.

– Kyllä minä varmaan aika äkkiä tulisin harmaasammaleiseksi, jos ei olisi tekemistä.

Naisen mielessä pyöri myös oman äidin varoitus: varsinkin pariskunnat saattavat kadota elämästä sen jälkeen, kun jäät yksin. Tuomaala ei jäänyt katsomaan, miten käy.

– Minä tuppauduin sinne ja kutsuin niitä tänne! Mutta kyllä se niin on: rattaiden tasainen kulku tuntuu vaativan sitä, että miehelläkin on puhekaveri, pohtii Tuomaala.

Nyt neljästään istuminenkin käy taas luontevasti, sillä uusi kumppani helpottaa osaltaan rattaiden kulkua ja puheen sujumista.

Yksinäisyys ei näy päälle, mutta voi paljastua kysymällä

Yksinäisyys voi poistua sillä, että tapaat ihmisen kauppajonossa tai kahvilassa. Voi olla, että ystävä tulee ihan yhtäkkiä vastaan, sanoo tutkija Niina Junttila.

Jokainen on erilainen, joten ei ole yhtä tapaa poistaa kaikkien yksinäisyys. On tärkeää nähdä ihminen yksinäisyyden takana.

– Ihminen on ihminen, vaikka on yksinäinen. Se ei saa muuttua osaksi olemusta tai identiteettiä, muistuttaa Junttila.

Yksinäisyys ei poistu, jos kaikki istuvat kodeissaan.

Yksinäisyystutkija Niina Junttila

Yksinäisyyttä ei useinkaan voi nähdä, vaikka merkkejä siitä voikin havaita. Se löytyy kysymällä, sillä tutkija uskoo suomalaisten vastaavan rehellisesti.

– Lähdetkö kahville, mitä kuuluu, miten menee? Kysy, pysähdy ja kuuntele.

Kahvilla jutteleminen vaatii sekin sosiaalisia taitoja: kuinka olla toisen kanssa. Niiden harjaantumiseen taas tarvitaan kohtaamispaikkoja, sillä aina ei tulla ovelta hakemaan.

– Yksinäisyys ei poistu, jos kaikki istuvat kodeissaan. Tarvitaan paikkoja, joihin on helppo tulla ja mennä.

Iso riski terveydelle ja menetys työpaikoille

Yksinäinen voi olla työpaikallakin. Ostrakismi (siirryt toiseen palveluun)eli sosiaalinen hyljeksintä voi Junttilan mukaan olla raastavaa: se on kiusaamisen muoto, jossa ihminen jätetään näkemättä, kuulematta ja kohtaamatta.

Yksinäisyyttä on työpaikoilla paljon ja se syö yritysten tulosta tai yhteisön toimivuutta. Ulkopuolisuuden vuoksi ihmiset myös uupuvat tai ahdistuvat ja jopa vaihtavat työpaikkaa.

Kyseessä on myös valtavan iso terveysriski, muistuttaa tutkija Niina Junttila. Yksinäisyyden aiheuttama ennenaikaisen kuoleman riski on kansainvälisten tutkimusten mukaan yhtä iso tai jopa suurempi kuin sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen tai ylipainon.

Yksinäisyys on usein myös syy, josta moni muu ongelma saa alkunsa. Yksinäinen ei välttämättä jaksa huolehtia terveydestään, syömisestä, ulkoilusta. Pahaa oloa lääkitään päihteillä tai lääkkeillä: yksinäiset käyttävät muita enemmän lääkkeitä jo nuorina.

Riski sairastua ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen on yksinäisillä kymmenkertainen, mutta nyt tutkitaan aiempaa enemmän ilmiön yhteyttä myös fyysisiin sairauksiin.

Eläköitynyt leski kouluttautui ja meni taas töihin

Pirkko Tuomaala on nähnyt, mitä yksinäisyys voi aiheuttaa: kokemuspiirin kapenemista ja sitä, että maailmasta katoavat värit. Että elämä tuntuu painostavalta, niin kuin ei näkyisi toivon kipinääkään.

Pirkko Tuomaala katsoo ikkunasta ulos.
Pirkko Tuomaala on aiemminkin osannut olla ja mennä yksin eikä ole välttämättä tarvinnut ketään ympärilleen.Raila Paavola / Yle.

Tuomaala sanoo joutuneensa miettimään myös sitä, mikä merkitys hänellä on ihmisenä.

– Olenko se joka istuu kutomassa sukkaa, kahtoo televisiota ja kyllästyy itseensä ja muihin, nainen nauraa.

Serkku kehotti lähtemään opiskelemaan, ja niin Tuomaala meni ammattiopistoon suorittamaan kotityönpalvelun ammattitutkinnon. Sen lisäksi hän kävi perhehoidon koulutuksessa.

– Ajattelin, että josko minua joku vielä tarvitsisi.

Viime vuosina hän onkin tehnyt jonkin verran sekä hoivatyötä että kotityötä. Yksin olon ja yksityisyrittämisen etuja on se, että asiakkaan luo voi jäädä pidempään, jos tämä sitä tarvitsee ja tekijä jaksaa.

Nyt vuorossa on kuitenkin jo jäähdyttely, sillä olkapään loukkaaminen siivouspaikassa herätti Tuomaalan hoksaamaan, että rauhoittaakin voisi.