Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja Siiri Enoranta: "Taikuuden pitäisi kirjoissa oikein loiskua ja lotista"

Siiri Enorannan uudessa kirjassa sukelletaan maagiseen fantasiamaailmaan.

Finlandia Junior -palkinto
Siiri Enoranta
Siiri EnorantaTimo Korhonen / AOP

"Se luo maailman, joka on mitä suurimmassa määrin mielikuvituksellinen, mutta joka inspiroi pohtimaan kaikkein polttavimpia todellisen maailman kysymyksiä. Kysymyksiä ympäristön tulevaisuudesta, yksilön vastuusta, sukupuolirooleista, rakastamisen vaikeudesta, väkivallasta, totuuden jälkeisestä ajasta, oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta".

Näin toteaa tämänvuotisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian valitsija Riku Rantala Siiri Enorannan (s. 1987) Tuhatkuolevan kirous -kirjasta.

Pikilasten matkassa

Tuhatkuolevan kirous on seikkailufantasia, joka sijoittuu Indarasian kuvitteelliseen maailmaan. Päähenkilö Pau pääsee opiskelemaan Magia-akatemiaan, ja sitten alkaa tapahtua.

Mukana on taikuutta, hauskoja ja outoja opettajapersonallisuuksia, taikomista valvova Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontaosasto sekä – pikilapsia.

– Olin aamuyöstä ensiavussa erään henkilön tukena kuolemanväsyneenä ja tylsistyneenä. Jouduin odottamaan useita tunteja, ja sitten kirjassa esiintyvät pikilapset tulivat luokseni melko valmiin oloisina. En tiedä, mistä alitajunnan syövereistä ne oikein putkahtivat esiin. Sitten ryhdyin ottamaan selvää, keitä nuo pikilapset oikein olivat, Siiri Enoranta muistelee kirjansa lähtolaukausta.

Enorannan mielestä taikuutta ja magiaa ei maailmassa voi koskaan olla liikaa.

– Olen lukenut monta fantasiakirjaa, joissa ei ole ollut mukana kauheasti taikuutta, joten ryhdyin kirjoittamaan sellaista itse. Olen suorastaan kaivannut kirjoja, jossa taikuus oikein loiskuu ja lotisee.

Enoranta tuntee itsekin kaipuuta maagisiin maailmoihin.

– Minusta tuntuu, että varmaan koko elämäni ajan tulen odottamaan sitä tietynlaista hetkeä, jollaisia fantasiakirjoissa on – että esimerkiksi mystisiä kirjeitä alkaa putoilemaan postiluukusta, Enorantaa viittaa Harry Potteriin.

– Toivon pääseväni joskus fantasiamaailmaan, ja ehkä vielä paljastuukin, että tämä kaikki muu on ollut vain jonkinlaista rinnakkaistodellisuutta.

Planetaarisia omituisuuksia

Kahdeksan romaania kirjoittaneen Siiri Enorannan teokset ovat saaneet useita palkintoja ja niille tullut myös useita ehdokkuuksia. Esikoinen Omenmean vallanhaltija (2009) esimerkiksi oli Finlandia Junior -ehdokkaana, kuten Surunhauras, lasinteräväkin (2015).

Tuhatkuolevan kirous syntyi Enorannalle varsin tutun prosessin kautta. Ensin muutama kuukausi ideointia ja taustatyön tekemistä ja sitten varsinaista kirjoittamista vuoden verran – joidenkin kirjojen kohdalla pidempäänkin.

– Kirjoitan jokaisena arkiaamupäivänä muutaman tunnin, jonka jälkeen ryhdyn editoimaan tekstiä. Välillä annan tekstin olla hieman unohduksissa, jonka jälkeen näen sen tuorein silmin.

Uusimpaan kirjaansa Enoranta pyysi apua muun muassa Ursan tähtitieteelliseltä yhdistykseltä.

Tuhatkuolevan kirouksessa on sellaisia planetaarisia omituisuuksia, että maapalloa kiertää kuun lisäksi myös jotakin muuta. En tiennyt aiheesta paljoakaan ja otin yhteyttä Ursaan. Yksi kirjailijantyön ihania puolia on se, että siinä voi olla intensiivisiä täsmäinnostuksen kohteita, joista pitää ottaa selvää. Kirjailijan ei tarvitse olla minkään alan asiantuntija, mutta hän saa tutkia mitä tahansa, Enoranta innostuu.

Teemoja luonnonsuojelusta väkivaltaan

Tuhatkuolevan kirouksessa tutkitaan ja käsitellään varsin universaaleja ja ajankohtaisia teemoja.

Enorannan mukaan kirjassa pohditaan hyvän ja pahan olemuksia ja esimerkiksi sitä, pitääkö väkivaltaan vastata väkivallalla – tai että onko väkivalta ylipäänsä koskaan edes oikeutettua. Myös luonnonsuojelu on tärkeässä roolissa.

– Olen todella vihainen siitä, että tässä meidän kapitalistisessa systeemissämme ei tehdä kaikkea ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Olen myös huolissani ja harmissani siitä, että ihmiset ja systeemit ajattelevat, että raha ensin ja kaikki muu vasta sitten, kirjailija toteaa.

Tuhatkuolevan kirouksen päähenkilöstä Pausta löytyy samoja piirteitä kuin Siiri Enorannastakin.

– Olen vasta jälkikäteen huomannut, että meillähän on paljon yhteistä. Varsinkin nuorempana minun oli vaikeaa olla luonteva sosiaalisissa tilanteissa ja olen käyttäytynyt välillä tökerästi kuten Paukin. Toisaalta olen aina ollut iloinen ja utelias seksuaalisuuteni suhteen. Siihen ei ole liittynyt minkäänlaista häpeää, jota yhteiskunta taas usein haluaa nuorten naisten seksuaalisuuteen liittää ja liimata. Minun mielestäni jokainen saa tehdä omalla kehollaan mitä itse haluaa.

Mutta millaista sitten on luoda kokonaan uusi ja omaperäinen fantasiamaailma?

– Kaikki lähtee siitä, että itseni pitää ensin haistaa, maistaa, tuntea ja nähdä tuo maailma, ennen kuin voin tehdä siitä uskottavan. Sen pitää olla itselleni kiinnostava, jännittävä ja kiihottava ja minun pitää itse olla siinä täysillä mukana, Enoranta painottaa.

Kirjailija itse vierastaa teostensa kategoriointia.

– En koskaan mieti kohderyhmää, kun kirjoitan. Toki olen mielelläni nuortenkirjailja, jos joku niin sanoo, mutta mielestäni kirjani sopivat myös aikuisille. En myöskään näe mitään syytä, miksei aikuinen voisi lukea nuortenkirjoja, Siiri Enoranta toteaa.