"Suljettujen ovien takana voikin asua hirviö" – Yhä useampi narsistin uhri uskaltaa kertoa tarinansa, mutta silti heitä ei tahdota uskoa

Moni narsistin uhri kohtaa vähättelyä ja epäuskoa jopa terveydenalan ammattilaisilta. Apu löytyy usein vasta vertaisryhmästä.

narsismi
Tanja Yli-Jylhä.
Tanja Yli-Jylhä eli narsistin kanssa seitsemän vuotta.Kalle Niskala / Yle

Aluksi kaikki oli kuin unelmaa. Tanja Yli-Jylhä luuli löytäneensä elämänsä miehen. Mies oli karismaattinen, poikkeuksellisen ystävällinen ja huomioi tavalla, jota kukaan muu ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt.

Suhde eteni nopeasti yhteiseen kotiin ja vauvan odotukseen.

Sitten mies muuttui: alkoi mitätöinti ja syyttely, ja mies raivostui usein.

– Mies suuttui aivan pienistä asioista, ja syytti minua kaikesta. Kaikki, mitä tein, oli jotenkin huonoa tai väärin: kun lapsi kaatui pyörällä, se oli minun syyni.

Tällainen käytös on tyypillistä narsisteille. Narsisti on manipuloiva ja kontrolloiva. Hän saa läheisen tuntemaan huonommuutta, pelkoa ja häpeää.

Vaikka syytökset tuntuivat absurdeilta, Tanja Yli-Jylhä alkoi lopulta uskoa, että syy oli hänessä. Hän eristäytyi pikkuhiljaa kotiinsa, ettei sattuisi mitään. Silti syyttely jatkui. Nainen oppi olemaan hiljaa ja kutistamaan itsensä mahdollisimman näkymättömäksi.

– Ajattelin, että niin kauan kuin olen hiljaa, kaikki menee hyvin, mutta sekään ei aina toiminut. Teit niin tai näin, se oli aina väärin.

– En saanut olla oma itseni. Toinen ikään kuin varasti minäni. Hän saneli, mitä saan ja mitä en saa tehdä. Lopulta minulla ei ollut enää omia mielipiteitä eikä omaa tahtoa, Yli-Jylhä sanoo kostein silmin.

Hän ei ole tarinansa kanssa yksin, ja viime aikoina moni uhri on uskaltautunut tulemaan esiin oman tarinansa kanssa. Yksi heistä on Sanna Jylänki.

Vaikka tieto narsismista on lisääntynyt, usein narsistin uhri kokee, ettei häntä uskota. Uhri kokee tulleensa kuulluksi vasta vapaaehtoisten pyörittämissä vertaistukiryhmissä (siirryt toiseen palveluun).

Tanja Yli-Jylhä
Kalle Niskala / Yle

"Suljettujen ovien takana voikin asua hirviö"

Narsisti osaa elää taitavasti kaksoiselämää. Ulkopuolisille hän on kohtelias ja viehättävä. Kotona sama ihminen muuttuu toiseksi – kuin valonkatkaisijasta käännettäisiin.

Usein kulissit onnistutaan pitämään pystyssä, eivätkä aina edes terveydenhoidon ammattilaiset näe sen taakse, tietää neljä vuotta Kokkolassa narsistien uhrien vertaisryhmää vetänyt Päivi Aittomäki. Hän on itsekin ollut suhteessa narsistin kanssa.

– Nämä ihmiset ovat tosi taitavia, he osaavat manipuloida kuulijaansa sosiaalisissa tilanteissa. Jos perhe menee hakemaan tukea neuvolasta tai muualta, narsistinen ihminen saattaa pyöritellä kuulijan omalle puolelleen. Kukaan ei usko, että tuo viehättävä, charmantti, sanavalmis, älykäs ja upea tyyppi voi olla suljettujen ovien takana hirviö, Aittomäki kuvailee.

Hahmo särkyneessä peilissä.
Kalle Niskala / Yle

Tanja Yli-Jylhä piti perheen ongelmat vuosia sisällään. Kaksoiselämä tuli hänelle tutuksi.

– Kaikki ulkopuoliset ajattelivat varmasti, että meillä on asiat todella hyvin. Se oli kulissia. Kotona asui eri ihminen. Muille mies ylisti perhettään, mutta kotona tilanne oli aivan toinen. Se oli todella hämmentävää. Jäin joka kerta miettimään, että mitä tapahtui. Syyn täytyi olla minussa.

Apua voi olla vaikea saada. Usein se löytyy vasta vertaistukiryhmästä.

– Moni tulee vertaisryhmän tapaamiseen ja hämmästyy, että hyvä tavaton, täällä minua uskotaan ja täällä on muitakin, joilla on samantyyppinen tarina, kertoo vertaisryhmän vetäjä Päivi Aittomäki.

Kokemuksien mukaan terveydenhoidon puolella avun saaminen on sattumanvaraista. Kaikilla alan ammattilaisilla ei ole tarpeeksi tietoa narsismista, ja osa uhreista on jopa kokenut ongelmiensa vähättelyä.

Tanja Yli-Jylhän kokemukset eivät tästä juuri poikkea. Hän on saanut vertaistukiryhmästä suurimman avun.

– Ne asiat, mitä itselle oli tapahtunut, olivat niin uskomattomia, että välillä minusta tuntui, etteivät ystävätkään uskoneet sitä todeksi. Vertaistukiryhmässä ei tarvinnut selitellä, vaan kaikki uskoivat. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat kokeneet saman ja selvinneet siitä. Silloin ajattelin, että kyllä minäkin selviän.

Tieto on ensimmäinen askel pois narsistin luota

Tanja Yli-Jylhän suhde narsistiseen mieheen kesti seitsemän vuotta. Vuosiin hän ei uskaltanut puhua perheen ongelmista kenellekään, kunnes tuli se päivä, kun oli pakko.

Yksi ystävistä sanoi ratkaisevan sanan: narsismi. Yli-Jylhä ei ollut kuullut sitä koskaan aikaisemmin. Alkoi netin selailu ja yhtäkkiä hänelle iski tajuntaan, että kertomukset olivat kuin hänen elämästään:

– Se oli järkytys. Tuntui, että minun elämäni loppuu siihen paikkaan. Ei tällaisesta voi selvitä. Toisaalta se oli myös helpottavaa, koska tajusin, että vika ei ollutkaan minussa. Tajusin myös, että tästä suhteesta pitää lähteä mahdollisimman pian ja aloin valmistella eroa mielessäni.

Vertaisryhmän vetäjän Päivi Aittomäen mukaan lähes poikkeuksetta jokaisella narsistin uhrilla on takanaan samanlainen ahaa-kokemus. Asiasta on luettu lehdestä tai kuultu radiosta:

– Jokainen kuvailee sen tosi voimakkaaksi kokemukseksi: hyvä tavaton, tämähän on minun elämästäni! On sittenkin niin, että minua on kohdeltu väärin, minä en ole se mitätön tai tyhmä. Sillä hetkellä ikään kuin maailmankuva kääntyy toisinpäin.

Tanja Yli-Jylhä haki apua myös terapiasta, sillä ymmärsi, ettei selviä yksin. Pikkuhiljaa hän on rakentanut itsetuntoaan uudelleen.

– On erittäin lohduttavaa, että oman minuuden voi saada takaisin. Se on mahdollista, Yli-Jylhä rohkaisee.

Lue myös Akuutin juttu Onko läheisesi narsisti? – Narsistin käytös kumpuaa olemattomasta itsetunnosta

Keskustelu suljettu toistuvan kommentointiohjeen rikkomisen takia.