Kun alaikäiset Ali, Jawad ja Najib tulivat Suomeen ilman perhettään, tukikoti antoi pohjan elämälle – jatkossa he joutuvat pärjäämään yksin

Paltamossa suljetaan turvapaikanhakijoiden tukikoti, jossa asui lähes kolmekymmentä nuorta. Jatkossa se auttaa vain tarvittaessa.

turvapaikanhakijat
Oppilaat nauravat oppitunnilla.
Polynomit tuntuvat hieman hankalilta, afganistanilaiset Najib Alizada ja Ali Alizadeh kertovat Kainuun Opiston matematiikan tunnilla.Tiia Korhonen / Yle

PaltamoOli kylmää ja pimeää. Suomen lokakuu näytti aivan erilaiselta kuin kotimaassa Afganistanissa tai naapurimaassa Iranissa.

Kaikki oli outoa, ihmeteltävää riitti.

– Näin ensimmäistä kertaa paljon luontoa ympärilläni. Oli myös niin kylmä, 19-vuotias Ali Alizadeh muistelee ensimmäisiä ajatuksiaan Paltamosta.

– Suomessa on tosi kylmä. Sen takia joka päivä on oltava kengät ja farkut, 18-vuotias Jawad Haidari jatkaa naurahtaen.

Suomen kieli on minulle vähän vaikea, koska en käynyt omassa maassa koulua enkä osaa englantia.

Najib Alizada

Alizadehin, Haidarin ja 19-vuotiaan Najib Alizadan Paltamoon saapumisesta on nyt kolme vuotta. Suomeen saapui vuonna 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita (siirryt toiseen palveluun) (sisäministeriö).

Kainuun Opisto vastaanotti silloin 15 alaikäisenä yksin Suomeen saapunutta turvapaikanhakijaa.

Oppilaat ovat matematiikan oppitunnilla.
Suurin osa yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana Paltamoon saapuneista nuorista on suorittanut jo peruskoulun.Tiia Korhonen / Yle

Pakolaisnuorille järjestettiin koti kunnan rivitaloista ja he aloittivat heti suomen kielen ja kulttuurin opiskelun Kainuun Opistolla.

– Suomen kieli on minulle vähän vaikea, koska en käynyt omassa maassa koulua enkä osaa englantia. Nyt osaan suomea jo jonkin verran, Najib Alizada kertoo.

Seuraavaksi ammattikouluun ja töihin

Alia, Jawadia ja Najibia auttanut tukikoti Veikkola sulkee ovensa vuoden vaihteessa. Enimmillään tukikodissa on asunut 28 nuorta, joista suurin osa on saanut aikuisperuskoulun suoritettua ja opiskelupaikan eri puolilta Suomea.

– On aina hieman haikeaa, kun nuoret lähtevät, mutta se on myös tavoitteena. He ovat muuttaneet opiskelija-asuntoihin tai saaneet oman vuokra-asunnon. Se on monelle nuorelle ensimmäinen oma pikku koti, Veikkolakodin ohjaaja Taina Nuorala kertoo.

Oppilaat ovat oppitunnilla.
Jawad Haidari on viihtynyt Paltamossa. Hän sanoo puhuvansa suomea tai englantia joka päivä.Tiia Korhonen / Yle

Jäljellä olevat viisi nuorta ovat jo täysi-ikäisiä ja saavat peruskoulun päätökseen kevääseen mennessä. Jawad Haidari miettii vielä, haluaisiko hän opiskella peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi vai metallialaa. Myös lukio on käynyt mielessä.

Najib Alizada haluaisi opiskella putkimieheksi ja myös Ali Alizadeh tietää, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa työkseen.

– Peruskoulun jälkeen menen ammattikouluun autoalalle, koska olen kiinnostunut autoista. Kun valmistun, menen autokorjaamoon töihin, Ali Alizadeh kertoo.

Ajattelen perhettäni ja muita sukulaisia paljon. En ole kuullut heistä kahteen, kolmeen kuukauteen.

Najib Alizada

Ali Alizadeh on muuttanut jo omaan asuntoon, mutta Jawad Haidari ja Najib Alizada asuvat edelleen tukikoti Veikkolassa.

– Se on hyvä paikka asua. Jos tarvitsen apua, siellä on ohjaaja. Hän auttaa meitä, Najib Alizada kertoo.

Kun ohjaajalla on tylsää, asiat ovat kunnossa

Tukikodissa asuessaan nuorten tuen tarve on usein samanlaista kuin kenen tahansa suomalaisen nuoren: he tarvitsevat apua ja tukea läksyissä, raha-asioiden hoitamisessa, vaatehuollossa ja ruoanlaitossa.

– Tukikodissa ohjaajat pyrkivät tekemään itsensä tarpeettomiksi, jotta nuoret olisivat mahdollisimman itsenäisiä. He eivät täytä esimerkiksi hakemuksia nuoren puolesta, vaan ovat vieressä ja neuvovat, jos se on tarpeen, Kainuun Opiston rehtori Helena Ahonen sanoo.

Kainuun Opiston rehtori Helena Ahonen.
Kainuun Opiston rehtori Helena Ahonen näyttää kahta paperilappua, joiden avulla nuoret ovat pyrkineet puhumaan pahaa oloaan auki.Tiia Korhonen / Yle

Ahosen mukaan tukikodin nuorissa erityistä on kuitenkin se, että jokaisella on traumaattinen tausta. He ovat jättäneet kotimaansa kaoottisissa olosuhteissa, ja useimmilla kotimaahan on jäänyt myös perhe.

– Ajattelen perhettäni ja muita sukulaisia paljon. En ole kuullut heistä kahteen, kolmeen kuukauteen, Najib Alizada kertoo.

Tukikotien pitää olla niin sanottuja pop up -koteja, jotka voidaan laittaa laadukkaasti ja harkitusti pystyyn silloin, kun on tarve.

Helena Ahonen

Rehtori Helena Ahonen kertoo, että epätietoisuus voi vaikuttaa nuoren jaksamiseen ja opintojen etenemiseen. Tilannetta on pyritty purkamaan yksinkertaisten esimerkkilappujen avulla.

Punaisten lappujen pinoon kasataan asiat, joille nuori ei voi tehdä mitään ja keltaisten lappujen avulla nuori voi miettiä, mihin hän voi itse vaikuttaa.

– Olemme yrittäneet puhua prosessia auki, jotta nuori voi siirtää ne asiat vähäksi aikaa sivuun, joille hän ei voi mitään ja opetella vaikka matematiikan polynomeja, Ahonen selittää.

Nuoret suunnittelevat tulevaisuutta myös paljon pidemmälle. He voivat saada Suomen kansalaisuuden 4–5 vuoden päästä, jonka jälkeen he voivat käydä tapaamassa perhettään entisessä kotimaassaan tai naapurimaassa.

– Suomen lain mukaan 18-vuotiaalla ei ole enää lapsuusperhettä siinä mielessä, että perheenyhdistäminen olisi mahdollista. Nuorten suunnitelmat ovat pitkäkantoisia, mutta ne antavat toivoa, Ahonen kertoo.

Paikalliset ovat hyviä, mutta hiljaisia ihmisiä

Ali, Jawad ja Najib kertovat kotiutuneensa Paltamoon hyvin. He käyvät peruskoulua ja pelaavat jalkapalloa tai lentopalloa. Elämä pienessä, runsaan 3 400 asukkaan kunnassa on rauhallista.

– Paltamossa on vähän ihmisiä. Kun tulen koulusta kotiin, vain yksi ihminen on kävelemässä kadulla, Jawad Haidari kuvailee.

– Paltamolaiset ovat hyviä ihmisiä, mutta eivät puhu kanssamme. Jos kysymme jotain, he vastaavat meille, mutta jos emme kysy, he eivät puhu. Ehkä he ovat ujoja, Najib Alizada jatkaa.

Oppilaita luokassa.
Jawad Haidari (edessä oikealla), Ali Alizadeh ja Najib Alizada suunnittelevat jo peruskoulun jälkeisiä opintoja.Tiia Korhonen / Yle

Tarpeen vaatiessa Paltamon tukikoti voidaan avata uudelleen nopeasti, sillä Kainuun Opisto on Maahanmuuttoviraston valmiuslistalla. Vastaavanlainen sopimus on parillakymmenellä kansanopistolla ympäri maata.

– Tukikotien pitää olla niin sanottuja pop up -koteja, jotka voidaan laittaa laadukkaasti ja harkitusti pystyyn silloin, kun on tarve, sanoo rehtori Helena Ahonen.

Ahosen mukaan tukikodin ripeästä pystyttämisestä saatiin kokemusta jo kolme vuotta sitten.

– Maahanmuuttovirastosta soitettiin minulle perjantaina iltapäivällä, että nuoret olisivat tulossa meille tiistaina. Haastattelin lauantaina ihmisiä, ja työntekijät ryhtyivät heti siivoamaan ja kalustamaan tukikotia. Se oli todella ripeää toimintaa, Ahonen kertoo.

27.12. klo 23: Keskustelu on suljettu kommentointiohjeen toistuvan rikkomisen vuoksi.