Analyysi: Suomen matala syntyvyys on globaali ilmiö, mutta poliitikot riitelevät perhevapaista tai vauvatonneista, vaikka niillä ei ole syntyvyyteen juuri merkitystä

Mikään ennuste ei lupaa Suomessa syntyvyyden nousua. Silti keskustelu on jumiutunut sen ympärille, millä syntyvyys saadaan nousemaan.

syntyvyys
vauva sylissä
Elise Tykkyläinen / Yle

Suuri syntyvyys ennustaa sotia. Kuulostaa hurjalta, mutta niin se on historiassa aina mennyt. Nigerissä jokainen äiti synnyttää edelleen keskimäärin seitsemän, Somaliassa kuusi lasta. Nyt syntyvyys on laskemassa joka puolella maailmaa.

Mitä koulutetumpia ja vauraampia maapallomme kansalaiset ovat, sitä vähemmän he synnyttävät lapsia. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, niin tätä menoa lähes kaikki maailman ihmiset ovat 40 vuoden päästä saaneet käydä koulua.

Suomessa syntyy tänä vuonna arviolta 48 775 lasta. Koulunsa aloitti tänä vuonna noin 61 000 lasta. Pudotus syntyneiden määrässä on ihan muutaman vuoden aikana ollut hurjempaa kuin kukaan oli onnistunut ennustamaan. Seitsemässä vuodessa syntyvyys laski viidenneksen.

Tilastografiikka
Mikko Airikka | Yle

Vielä vuonna 2010 syntyvyyden tasoa kuvaava kokonaishedelmällisyysluku oli 1,87. Se kuvaa siis keskimääräistä lapsilukua jokaista naista kohden. Viime vuonna tehtiin historiallisen alhainen ennätys 1,49. Tänä vuonna kokonaishedelmällisyysluku pudonnee lukuun 1,43.

Suomen virallinen ennuste tuleville vuosille on kuitenkin 1,45. Tämän vuoden lukujen valossa se näyttää optimistiselta, mutta muutakaan ennustetta ei ole. Sosiaali- ja terveysministeriöstä tunnustetaan, että vaikka 2018 tulee olemaan kahdeksas peräkkäinen vuosi, kun syntyvyys laskee, mitään vaihtoehtoisia skenaarioita ei ole edes olemassa.

Perhepoliittisilla tuilla ei ehkä olekaan vaikutusta

Suomelle syntyvyyden lasku on tiukka paikka, sillä se pakottaa poliittiset päätöksentekijät reagoimaan. Toistaiseksi reaktiot ovat olleet huolestuneisuutta ja riitelyä oikeista keinoista, joilla syntyvyys saataisiin taas nousuun.

Harva poliitikko haluaa näin vaalien alla sanoa, että syntyvyys ei todennäköisesti lähde nousuun. Siksi keskustelun valtaavat keinot, jotka globaalissa kuvassa ovat aika merkityksettömiä.

Jos lapsien tekeminen olisi yhteiskunnan tuista kiinni, niin Suomi vilisisi lapsia. Suomessa on ainakin parikymmentä erilaista yhteiskunnallista tukea, jolla lapsia ja lapsiperheitä tuetaan. Tämän päälle tulevat vielä koulutuksen kaltaiset palvelut, jotka ovat vieläpä kansainvälistä huippuluokkaa.

Näissä tukiasioissa ei aina nähdä metsää puilta.

Moni uskoo, että toteuttamalla jokin yksittäinen asia tai keksimällä uusi tuki, saavutetaan parempaa syntyvyyttä. Syy-seuraussuhteita on kuitenkin yleensä mahdoton osoittaa. Hyvästä esimerkistä käyvät lapsilisät. Niitä on 70 vuoden aikana veivattu säännöllisesti suuntaan ja toiseen ilman, että se on suuresti syntyvyyteen vaikuttanut.

Tällä hetkellä kuuma puheenaihe on työ- ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen. Joustoja kaivataan työn tekemiseen, ja se on varmaankin ihan järkevää.

Mutta syntyvyyteen sen mahdolliset vaikutukset tulisivat lähinnä sen kautta, että perheille luodaan positiivista viestiä, joka puolestaan luo tulevaisuudenuskoa.

Perhepolitiikka kuulostaa tänä päivänä jo vanhanaikaiselta, sillä kaikki eivät synny perinteisiin parisuhdeperheisiin. Kaikilla vanhemmilla ei ole säännöllistä työtäkään, eivätkä kaikki saa lapsia, vaikka olisi joustava työ ja parisuhdekin.

Ennustaminen osataan jos ennustaa uskalletaan

Suomessa moni syntyvyyteen vaikuttava asia on viime vuosina muuttunut. Esimerkiksi vähemmän koulutetut saivat ennen enemmän lapsia. Mutta eivät enää. Myös synnytysikä nousee edelleen jatkuvasti. Lapsia ei ehditä saada entisiä määriä.

Ihmisen käyttäytymistä on aika helppo ennustaa. Tiedämme esimerkiksi, että kaupungistuminen jatkuu. Se aiheuttaa maaseudulle tuplahuolia, sillä samaan aikaan, kun yhä useampi muuttaa kaupunkiin, myös maalle jäävät synnyttävät vähemmän lapsia.

Tiedämme myös kulttuurillista muutoksista. Yksittäisten ihmisten ja perheiden ilmoittama lapsitoiveluku on matalampi kuin ennen. Moni ei edes halua enää kahta lasta.

On siis helppo ennustaa, että ilman maahanmuuttoa veronmaksajista on kohta pulaa. Ainahan ihmeitä voi tapahtua, mutta voiko niiden varaan laskea?

Tilastografiikka
Mikko Airikka | Yle

Mutta ei lapsia tietenkään tehdä pelkästään veronmaksajiksi.

Ennusteiden mukaan yhä harvempi tekee 20-30 vuoden päästä sellaista säännöllistä palkkatyötä kuin nyt. Koko palkkatyöhön perustuva verotusjärjestelmä on mietittävä uusiksi, jos sekä työikäisiä että palkkatyön tekijöitä on nykyistä selvästi vähemmän.

Mutta ei Suomi sentään ole syntyvyyden hännänhuippu edes Euroopassa. Portugalissa, Puolassa tai Kreikassa käyrät ovat menossa jo kohti yhtä lasta jokaista naista kohden.

Kun tänään syntyvät kokoontuvat aikoinaan 50-vuotispäivilleen, he tuskin kiukuttelevat sitä, että perhevapaan uudistus jäi 2018 tekemättä. Todennäköisesti he ihmettelevät, kuinka paljon lapsia Suomeen ja muualle 50 vuotta sitten vielä syntyi.

Juttua korjattu 29.11 klo 9:10: Jutun alussa maat olivat menneet sekaisin. Jutussa puhuttiin Nigerian syntyvyysluvuista, kun oikea maa olisi ollut naapurivaltio Niger.