Kalastajan perho on parhaimmillaan kuin taideteos – mestarisitoja loihtii koukkuun vaikka isänmaan, historian ja luonnon

Itseään voi ilmaista perhonsidonnassa hyvin hienovaraisesti, näyttää alan taituri.

perhot
Suomen 100-vuotisjuhlien innoittama perho. Sitoja Pasi Kettunen.
Perho satavuotiaalle Suomelle.Tanja Perkkiö / Yle

Rauha ja harmonia voivat synnyttää perhonsitoja Pasi Kettusen mieleen tilan, jossa lähtee syntymään klassinen lohiperho. Kun Kettunen sitoo perhoja kalastusta varten, työt syntyvät tarpeeseen. Seinälle tauluihin päätyvät perhot ovat jotain ihan muuta.

Ne ovat käsityötaidetta, joka on tarkoitettu kehyksiin, ei siiman päähän ja veteen. Inspiraation tuovat vaikkapa kotimaan historia ja luonto.

Klassisen lohiperhon sidontaan voi mennä aikaa 10 tuntia. Ajatustyö tehdään ennen kuin koukku kiinnitetään sidontapenkkiin. Sen jälkeen mielessä muhinut tunnelma sidotaan koukun varteen.

– Mustat sävyt, vähän kultaa ja violettia, tämä on peräisin ajatuksesta kunnioittaa sankarivainajia, Kettunen kertaa tummanpuhuvan perhon syntyä.

Perho sankarivainajille.
Tumma perho on syntynyt sankarivainajille.Tanja Perkkiö / Yle

Mestarikalastajien kelat lipaston päällä

Perhoharrastukselle omistetun huoneen oven pielessä on vitriini, johon Pasi Kettunen on kerännyt Kaj Franckin lasiteoksia. Ne puhuttelevat klassista muotoilua ihailevaa miestä. Kirjahyllyssä on metrikaupalla opuksia perhonsidonnasta, kalastuksesta – ja viskistä, sillä perhokalastuksen syntymailla Skotlannissa harrastusta ei voi erottaa juomasta.

Seinillä on kehystettyjä kalastusmuistoja ja arvokkaita vanhojen mestarien sitomia perhoja. Lipaston päällä on esillä on vintagea, Pielisjoen kuulujen lohenkalastajien Veikko Heiskasen ja Reijo Lievosen vanhat perhokelat. Kunniapaikalla kehyksissä olevan perhon on sitonut vanha mestari Oskari Rönkä.

– Joskus näiden paikka on museossa osana suomalaisen urheilukalastuksen ja Pohjois-Karjalan historiaa.

Pasi Kettusen kalamuistoja.
Kalastusmuistoja ja lasitaidetta.Tanja Perkkiö / Yle

Perinteitä kaikessa tekemisessään vaalivalle Pasi Kettuselle historia on tärkeää. Onnistunein kasvatustyö lienee kotona, sillä isä-Kettusen kanssa lajin jo muutaman vuoden ikäisenä tutustunut poika Jussi on juuri saanut puheenjohtajavastuun Joensuun Perhokalastajissa.

Pasi Kettunen pääsi Tenolle itsekin ensimmäistä kertaa jo poikasena. Harrastus on muuttunut vuosien varrella. Perhonsidonta oli takavuosikymmeninä kilpailuhenkistä ja hänellä on niin maailmanmestaruuksia kuin muitakin arvokisasijoituksia. Kaikkea tuota Kettunen nykyään vähättelee.

– Kilpailuajat ovat osaltani mennyttä ja kilpailuviettini myös. Nyt haluan vapaaherrana kouluttaa ja teen sitä silloin kun huvittaa. Kouluttamisen sarallakin on kyllä tullut kierrettyä Suomea aika paljon.

Pasi Kettunen miesluolassaan.
Perhonsidonta on rauhoittumista uuden luomisen ääreen, kuvaa Pasi Kettunen.Tanja Perkkiö / Yle

Kettusen edessä pöydällä esillä on perho, jonka värit jäivät mieleen Kolin talvesta ja tykkylumisista puista. Sen vierellä olevaan perhoon mies on sitonut näkemänsä talvisen taivaan värit. Seinällä on kehystettynä perho, jonka alla lukee Suomi 100 vuotta.

– Vaakuna, historia ja Suomen luonto. Yksinkertainen perho, niin kuin suomalainen luonne, naurahtaa Pasi Kettunen.

Ensi vuonna sata vuotta täyttävän Suomen Urheilukalastajain Liiton periaatteisiin jo sen perustamisesta saakka on kuulunut se, että nuoria kasvatetaan lajin pariin.

Pasi Kettusen Jock Scott -perho.
Jock Scott - ehkäpä maailman tunnetuin lohiperho.Tanja Perkkiö / Yle

Kirjailija *Juhani Aho *oli yksi varhaisista kalastusaatteen puolestapuhujista. Kettunen sanoo, että Ahon kalastusnovellit sadan vuoden takaa ovat edelleen alansa parhaita kuvauksia siitä, miltä kalastus tuntuu.

Kaksi asiaa on tässä klassisen lohiperhon sidontaan pyhitetyssä luolassa kielletty: muovi ja pikaliima.

Perhonsitoja Pasi Kettunen

Höyhenet naisten hatuista

Vaikka Pasi Kettunen on mestarisitoja, hän myös kalastaa käyttöperhoilla. Klassisten lohiperhojen mies kalastaa vain lohta, joten viime kesänä meni kuukausi Norjan lohijoilla. Kettunen vitsailee harrastuksen olevan kovin mukaansatempaava ja rahaakin kuluu.

– Se pahin välinehuuma on onneksi takanapäin, mutta myönnän, että sidonnassa on paljon fiilistelyä. Tilaan aitoa silkkiä ja käsintaottuja koukkuja Japanista. Kaksi asiaa on tässä klassisen lohiperhon sidontaan pyhitetyssä luolassa kielletty: muovi ja pikaliima, hymyilee Kettunen.

Pasi Kettusella on muutama hyllymetrillinen kalastusaiheista kirjallisuutta.
Pasi Kettusen kalastuskirjastossa on aarteita.Tanja Perkkiö / Yle

Perhonsidonta nousi lentoon, kun kalastajat hurahtivat 150 vuotta sitten naisten hattujen koristehöyheniin. Niitä tuotiin tuolloin siirtomaista ja moni lintu muuttui uhanalaiseksi höyhenkoristeiden ja perhonsidonnan myötä.

Nyt ajat ovat toiset ja eettisyys tärkeää. Vanhoja materiaaleja löytyy edelleen ja perhoihin käytetään myös värjättyjä sulkia, jotka ovat peräisin tarhatuista eläimistä.

– Vastuullinen perhonsitoja ei hanki laittomia materiaaleja, Kettunen muistuttaa.

Lue myös:

Juhan perhonsidontaa ihaillaan ympäri maailmaa