Miksi toinen murrosikäinen räjähtelee ja toinen on tyyneyden perikuva? Rajun oireilun takana saattaa olla liian tiivis suhde vanhempaan

Muuramelaisessa Kalliolan perheessä on kaksi teiniä. Perheessä on vältytty suuremmilta murrosiän kuohunnoilta, mutta kaikissa perheissä ei näin ole. Teinin käyttäytymisen takana voi olla monia eri syitä.

murrosikä
Murrosikäisten mielialavaihteluita.
Jaana Polamo / Yle

Kuoritut raa'at perunat nököttävät kattilassa kylmässä vedessä. Kalliolan perheessä kaasu on päässyt loppumaan hellasta ja viisihenkisen perheen isä Mikko Kalliola yrittää loihtia lapsilleen jotain kylmää purtavaa.

On tavallinen talvinen torstai-ilta ja muuramelainen perheenisä on ennättänyt ennen äitiä, Anne Kalliolaa töistä kotiin. 10-vuotias Manu pelaa kavereidensa kanssa tietokoneella, 14-vuotias Remu on sulkeutunut omaan huoneeseensa myös koneensa pariin ja 16-vuotias Veela tekee lähtöä cheerdance-harjoituksiin.

Mikko Kalliola voitelee voileipiä ja yrittää samalla siivota keittiötä – ja myöntää, että elämä kolmilapsisessa perheessä, jossa on kaksi teiniä, on ajoittain haastavaa.

– Onhan se rankkaa, kun on teinejä. Mutta ei se rankkuus tule siitä, että teinit olisivat raskaita. Se tulee siitä, että pitäisi itse vanhempana jotenkin osata muuttaa ajatteluaan.

Mies ja poika keittiössä.
Mikko Kalliola toteaa, että teinien kanssa oleminen vaatii vanhemmilta ajattelemisen muuttamista.Jaana Polamo / Yle

Kalliolan perheessä on vältytty suuremmilta murrosiän kuohunnoilta, mutta yhteentörmäyksiä toki toisinaan sattuu. Perheen esikoinen Veela Kalliola auttaa isäänsä täyttämällä tiskikonetta ja kertoo, että enemmän kahinaa tulee äidin kanssa.

– Olemme äidin kanssa sellaisia, että kiivastumme aika herkästi. Joten me aina riitelemme, tai ei aina, mutta useammin kuin isän kanssa.

Ongelmat vanhempien ja murrosikäisten välillä ovat tuttuja Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Neuvottomat ja huolestuneet vanhemmat ottavat nettipalveluihin ja vanhempainpuhelimeen yhteyttä yhä useammin.

– Nuoren ihan normaalin kehitykseen voi kuulua hyvin erilaista reagointia ja muuttunut suhde vanhempiin. Mutta jos murrosikäinen oireilee ja kapinoi erityisen voimakkaasti, voi taustalla olla jotain tarkempaa selvittelyä vaativaa, sanoo auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Kovan kapinoinnin syitä voi olla useita. Voit keskustella aiheesta ja jakaa kokemuksiasi jutun alapuolelta löytyvässä keskusteluosiossa.

Murrosikäisten käytös peilaa usein suhdetta vanhempiin

Toisista murrosikäisistä ei näy ulospäin minkäänlaista oirehdintaa, kun taas toiset nuoret saattavat hyvinkin tulisesti ilmaista omaa tahtoaan ja riidellä rajusti rajoista.

Joskus suhde omaan lähiaikuiseen voi olla liian tiivis, eikä nuorella ole liikkumatilaa. Se voi aiheuttaa nuoressa voimakasta kuohuntaa, kerrotaan Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

– Koska nuoruusiässä tehdään henkistä irtiottoa, joskus voi olla, että suhde vanhempaan tai muuhun lähiaikuiseen on liian tiivis. Jos siinä ei ole riittävästi tilaa ja ilmaa lapsen kehitykselle, niin silloin nuori joutuu riuhtaisemaan itsensä aika isostikin irti, sanoo Tatjana Pajamäki.

Yhteenotot nuoren kanssa voivat muodostua rajuiksi, jos aikuinen on ajautunut sellaiseen elämäntilanteeseen, että hänen on vaikea päästää omaa lasta ottamaan kasvuaskelia eteenpäin nuoreksi.

– Jos aikuinen pitää nuorta liian tiiviisti lapsenkehikossa eikä anna nuoren kehittyä ja esimerkiksi olla oman ikäistensä kanssa, niin silloin voi lapselle olla ainoa ratkaisu, että hän tekee jonkun rajun irtioton, kertoo Pajamäki.

Tyttö katselee ikkunasta ulos.
Henrietta Hassinen / Yle

Joissain tapauksissa nuori voi myös kaivata lisää huomiota ja huolenpitoa.

– Jos lapselle annetaan liian isoja vastuita, eikä hänen ympärilleen aseteta turvaraameja, voi turvattomuuden tunne aiheuttaa oireilua sekä ajelehtimista, kertoo Pajamäki.

Lisäksi nuorten välisiä eroja selittävä tekijä on lapsen oma synnynnäinen temperamentti.

– Lapsissa on valtavasti eroja omien tunteiden ilmaisun intensiteetissä: miten tulistuu ja rauhoittuu. Nuoruusiän kehitykseen kuuluu myös vähittäinen henkinen irrottautuminen vanhemmasta. Itsenäisyyden tie on läpikäytävä, vaikka kaikilla se ei näy samanlaisena ulospäin, sanoo Pajamäki.

Rajusti oireilevalla murrosikäisellä on saattanut nousta myös jokin vanha lapsuuden trauma käsittelyyn identiteetin kehittyessä uudelleen.

Myös erilaisten elämäntilanteiden muutokset aiheuttavat joissain murrosikäisissä valtavaa kuohuntaa.

– Murrosikä on valtava sisäinen kehitysprosessi. Olisi tosi tärkeää, että ympäröivä maailma pysyisi aika muuttumattomana, kun siellä sisäisessä maailmassa tapahtuu niin valtavasti. Jos ulkoisessa maailmassa jatkuvasti jokin totuttu muuttuu, se voi aiheuttaa kaaosta nuorelle ja silloin oireilu voi lisääntyä, kertoo Pajamäki.

Nuori tarvitsee tilaa hengittää

Vanhemman ja nuoren välillä on hyvä olla liikkumavaraa, sillä nuoren tarpeet vaihtelevat. Välillä nuori tarvitsee vanhempia enemmän ja välillä vähemmän, siksi läheisyyden ja etäisyyden säätely on ensiarvoisen tärkeää.

– Nuoruusikäisten kanssa on tärkeintä löytää se sopiva etäisyys tilan antamisen ja vapauden ja rajoittamisen välillä: mihin nuoren asioihin puuttuu ja mitkä taas ovat nuoren henkilökohtaisia valintoja, joissa vanhemman kuuluu vetäytyä taka-alalle, sanoo Pajamäki.

16-vuotias Veela Kalliola kertoo, että riitaa tulee äidin kanssa esimerkiksi siitä, jos äiti pyytää tyhjentämään astianpesukonetta ja asia ei tapahdu heti.

– Sanon äidille, että kohta. Mutta äiti käskee, että ei kun heti. Sitten menee hermo ja rupean huutamaan äidille. Sitten me vähän aikaa huudetaan tosillemme ja mennään omiin huoneisiin mököttämään.

Perheenisä Mikko Kalliola sanoo, että riitoja heidän perheessä tulee suhteellisen vähän, mutta esimerkiksi kohta-ajankäsite vaihtelee. Perheessä on pitänyt ymmärtää, että kohta tarkoittaa perheenjäsenille eri asioita.

– Toiselle kohta tarkoittaa, että se tapahtuu tämän viikon aikana ja toiselle, että se pitäisi tehdä seuraavan tunnin aikana. Se vaatii kärsivällisyyttä.

Nuori nainen katsoo äitiään, isä istuu taustalla.
Kalliolan perheen esikoinen Veela on tyytyväinen vanhempiinsa Anneen ja Mikkoon.Jaana Polamo / Yle

Rajummalta kapinoinnilta on Kalliolan perheessä säästytty, koska isän mielestä lapset ovat hyviä ilmaisemaan itseään. Jos he ovat pahalla tuulella, niin he huutavat sen pois, kertoo Mikko Kalliola pilke silmäkulmassa.

Pelaaminen ja koneella oleminen ovat Kalliolan perheen pojilla sellaiset asiat, joihin vanhempien on täytynyt opetella suhtautumaan joustavammin. Varsinkin kun 14-vuotias Remu tekee tietokoneella paljon muutakin kuin vain pelaa. Hän on opetellut esimerkiksi koodaamaan ja tekemään videoita. Koneella olon keskeyttäminen on tulenherkkä asia pojille.

– Esimerkiksi jos kysyn pojilta kesken pelin ulkoilusta ja he vastaavat menevänsä kohta, niin jos siinä laittaisin kovan kovaa vastaan ja vaatisin heti toimimista, niin koplakka siitä tulisi, kertoo Kalliola.

Isä on sen sijaan oppinut kysymään pojilta, että koska he menevät ulos. Pojat usein vastaavat menevänsä tunnin päästä ja isä tyytyy vastaukseen, kunhan he sopivat, että aikataulusta pidetään kiinni.

Toisten vanhempien kokemuksista voimaa

Murrosikäisten vanhemmat eivät usein kohtaa toisiaan. He eivät tapaa toisiaan samalla tavalla kuin vaikkapa pienten lasten tai alakouluikäisten lasten vanhemmat. Tämän vuoksi murrosikäisten vanhemmat eivät välttämättä pääse vertailemaan esimerkiksi mitä toisten murrosikäiset tekevät tai mikä on hyvinkin normaalia murrosikäisillä ja mikä satunnaista huonoa käyttäytymisistä.

Teinien vanhempien olisi hyvä päästä vaihtamaan kokemuksiaan, sillä omat ongelmat saattavat sitä kautta sujahtaa oikeaan perspektiiviin.

– Vanhemmalla on haastava paikka, että osaa määritellä, mikä on huolta herättävää ja mikä lapsen normaalia kehitystä omaksi persoonakseen. Että osaa erottaa niitä toisistaan. Tähän tarvittaisiin monesti apua, kertoo Tatjana Pajamäki Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhemmuuden tuen palveluissa vanhemmat juurikin pohtivat paljon sitä, mikä on normaalia ja mikä johtuu mistäkin. Mitä pitäisi tehdä vai pitääkö jotain tehdä.

– Se on pitkän ja rauhallisen keskustelun paikka. Yritämme monelta puolelta tarkastella, mikä asia voisi johtua mistäkin. Jo se, kun vanhempi saa avoimesti ja luottamuksellisesti kertoa tilanteestaan, auttaa asioita jäsentymään ja kirkastumaan omassa mielessä, sanoo Pajamäki.

Toisaalta vanhempia pitää rohkaista luottamaan myös omaan intuitioon lapsensa kanssa. Jos huoli on iso, siitä on hyvä puhua ja pohtia yhdessä nuoren kanssa, mitä voisi asialle tehdä ja kuka voisi auttaa.

Vanhempien on hyvä muistaa, että nuoren aivot vasta kehittyvät.

Jenni Hovila, sosiaalityöntekijä

Esimerkiksi Jyväskylässä on järjestetty pitkään murrosikäisten vanhemmille vertaistukiryhmiä. Eniten esiin on noussut pelaamiseen ja sosiaalisen median rajaamiseen liittyvät ongelmat sekä nuorten turvaaminen niissä.

Vanhemmat ovat myös huolissaan siitä, että toimivatko he oikein ja miten he yhdessä riittävän samanmielisesti kasvattavat lapsiaan. Lisäksi vanhempia mietityttää riitatilanteissa toimiminen ja sopiminen.

– Vanhempien on hyvä muistaa, että nuoren aivot vasta kehittyvät ja siksi nuoren ajattelu ei aina ole vanhemman mielestä loogista. Nuorilta puuttuu vielä harkintaa ja suodatin, että miten hän puhuu, mutta nuori harjoittelee, sanoo nuorisopalveluiden sosiaalityöntekijä Jenni Hovila.

Hovila muistuttaa, että murrosikä on nuorelle hyvin haastavaa aikaa, koska siinä tapahtuu lyhyessä ajassa hyvin paljon. Vanhemman kanssa tapahtuu usein väkisinkin yhteentörmäyksiä, koska nuoren itsenäistymisprosessin vuoksi myös vanhempi joutuu uuden eteen.

– Nuori saattaa lähteä kyseenalaistamaan vanhempien arvomaailmaa tai sopimuksia tai sääntöjä. Niistä ehkä sitten neuvotellaan uudelleen ja luodaan uusia käytäntöjä, sanoo Hovila.

Lisäksi murrosikäisen vanhemman on tärkeä laittaa ensin omat asiansa kuntoon ja huolehtia jaksamisestaan, jotta hän voi olla nuorelle läsnä ja kuulolla.

Vanhempiin tyytyväinen nuori

Muuramessa Kalliolan perheenäiti Anne Kalliola saapuu töistä kotiin ja ilahtuu keittiön siisteydestä. Isä Mikko Kalliola päivittää tilanteen: kaasu on loppu, Manu on koulun retki-illassa ja Manun kaverin puhelin on jäänyt heille. Vaarille pitäisi myös muistaa toimittaa uudet lääkkeet.

Mikko Kalliola etsii lompakkoaan ja valmistautuu lähtemään kauppaan. Seesteisen elon ehto teinien kanssa on hänen mielestään vanhemman taito ja kypsyys kasvaa teinin tahdissa.

– Silloin, kun lapset on lapsia ja pieniä, niin niitähän vaan komennetaan, että nyt nukkumaan, nyt pestään hampaat ja nyt syödään. Mutta yhtäkkiä sille lapselle muodostuukin oma tahto ja sitten sitä pitäisi vielä kunnioittaa, niin onhan se raskasta, virnuilee Mikko Kalliola.

Kalliolan esikoinen Veela Kallio on hyvin tyytyväinen omiin vanhempiinsa.

– Tykkään vanhemmistani, he on tosi mukavat eivätkä ota liian tosissaan mitään. Antavat mun olla kuka mä oon.

Millaisia kokemuksia sinulla on murrosikäisten käyttäytymisestä? Voit kertoa niistä, ja keskustella muutenkin aiheesta jutun alta löytyvässä keskusteluosiossa.