Koskenkorvan rinnalle kohoaa kasvavia viinatehtaita – Suomen viinabisnes keskittyy litroissa mitattuna Etelä-Pohjanmaalle

Jotta viinabisnes pyörisi, tuotekehitys ei saa pysähtyä ja juomat on brändättävä. Tarinoista ja kylähulluudesta ei ole haittaa.

alkoholijuomat
Kalle Valkonen laboratoriossa
Päätislaaja Kalle Valkonen kehittää henkilökuntansa kanssa uudet juomareseptit pienoiskoossa Kyrö Distilleryn omassa laboratoriossa.Pasi Takkunen/Yle

Kalle Valkonen, 35, on yksi siitä kuuluisasta viiden miehen porukasta, joka 2010-luvun alussa nautti amerikkalaista ruisviskiä eteläsuomalaisen saunan lauteilla ja ihmetteli, miksi Suomessa ruis ei taivu viskiksi. Sittemmin on taipunut.

Hänestä tuli Kyrö Distillery Companyn päätislaaja. Valkosen kokemus sekä miehen maku- ja hajuaisti ovat yrityksessä paljon vartijoina. Lopulta hän päättää, millaista juomaa tehtaalla pullotetaan.

Voittoisasta Napue Ginistään tunnettu yritys on noussut muutamassa vuodessa menestyvien tislaamojen joukkoon etenkin gineillään ja ruisviskillään. Viskistä tosin on saatu vasta pieniä näyte-eriä. Jalo juoma kypsyy tynnyreissään vähintään kolme vuotta, joten viskin valmistajien on haettava yritykselle kassavirtaa nopeammin valmistuvista tuotteista, kuten ginistä.

Eikä kaikki Kyrö Distilleryn alkoholi päädy pulloon. Ginin tislausprosessissa erotellaan “päitä, häntiä ja sydämiä”. Tisleen sydänosa kelpaa viinaksi. Päät ja hännät lähtevät biopolttoaineiksi.

Kalle Valkonen laittaa aromikoria ginipannuun.
Päätislaaja Kalle Valkonen työssään. Aromikori asennetaan tislauspannun sisälle niin, että alkoholihöyry kulkee korin läpi ja imaisee maut juomaan. Päät ja hännät lähtevät biopolttoaineeksi.Pasi Takkunen/Yle

Brändäyksen mestari

Pohjalaismaakuntiin on syntynyt Altian rinnalle viinakeskittymä. Alkoholin valmistusta valvovan Valviran ylitarkastaja Timo Rokka vahvistaa, että väkeviä viinoja tislataan litroina eniten Etelä-Pohjanmaalla.

Altia on ylivoimainen ykkönen, mutta sen rinnalle on noussut vahvasti kasvavia viinatehtaita. Kyrö Distillery löysi kotipaikkansa Kyrönjoen rannalta. Saunaporukan ainut pohjalaismies löysi viinatehtaalle vuokratilat Isonkyrön tyhjäksi jääneestä meijeristä.

Kyrö Distillery on suomalaisen viinan valmistuksen tarinankertoja. Yritys on onnistunut brändäämään tuotteensa niin, että tarina maistuu juomissa.

– Ja meille on tärkeää, että tarinat ovat totta, Kalle Valkonen sanoo.

Mari Saarenpää ja Kalle Valkonen
Mari Saarenpään ja Kalle Valkosen tuumaustauko viskin valmistuksen lomassa.Pasi Takkunen/Yle

Pirturallia Suomen ja Viron välillä

Yritys valmistaa viskinsä ja gininsä alkuperäisen ideansa mukaan rukiista. Sille kelpaa vain kotimainen ruis ja varsinkin viskiä varten se ostetaan mieluiten lähipelloilta.

Mutta sitten alkaa ruisralli tai pikemminkin pirturalli. Kyrö Distilleryn ginien pohjatisle valmistetaan virolaisessa Rakveren tislaamossa. Suomalaisyritys rahtaa kotimaiset rukiit Viroon. Kun ruispirtu on valmista, se matkaa takaisin Isoonkyröön. Siitä vasta alkaa kyröläisen ginin valmistus.

Ruisviski sen sijaan valmistetaan Isossakyrössä alusta saakka. Ruis käy mallastuksessa Lahdessa, ennen kuin se päätyy viskipannuihin Isossakyrössä.

Lasiluukku ginin tislauspannussa.
Tässä tislauspannussa syntyy giniä.Pasi Takkunen/Yle

Mesiangervosta tilliin

Firma luo tuotteensa yrteillä ja marjoilla, joita kerätään ja ostetaan lähitanhuvilta tai tuodaan ulkomailta. Esimerkiksi palkittu Napue Gin -juoma saa makunsa lähes paristakymmenestä yrtistä tai marjasta. Yksi kummallisuus on tilli ginin terästäjänä.

Aromikori
Seljankukkaa ja kiinanruusua aromikorissa lähdössä tislauspannuun.Pasi Takkunen/Yle

– Halusimme saada Suomen kesän pulloon. Laitoimme tisleeseen koivunlehteä, mesiangervoa ja vähän syksyisiä tuotteita tyrniä ja karpaloa. Ginissä harvemmin käytetty tilli luo juomaan jännän vivahteen, Kalle Valkonen kuvailee.

Kalle Valkosen lisäksi koko henkilökunta on antanut maku- ja hajuaistinsa yrityksen käyttöön. Kyrö Distilleryn työviikko alkaa nimittäin maanantaiaamuisin henkilökunnan maistiaisilla. Alkuviikon aamuhetki on oiva hetki pitämään testaajien aistit avoinna, ennen kuin lopullinen päätös juuri valmistuneen juomaerän pullottamisesta ja markkinoille pääsystä syntyy.

– Maistiaiset ovat oikeastaan kuppiin sylkiäiset eli testattavia juomia ei ole tarkoitus niellä, Kalle Valkonen tähdentää.

Viskiä laitetaan pipetillä lasiin
Viski kypsyy tynnyreissä vähintään kolme vuotta.Pasi Takkunen/Yle

Koskenkorvalla tarvitaan 200 miljoonaa kiloa ohraa vuodessa

Ilmajokelainen Juha Ketola, 40, ajaa vuosittain parikymmentä traktorikuormallista ohraa Pojanluoman kylältä Koskenkorvalle. Tilan ohrat ovat päätyneet viinan raaka-aineiksi Altian tehtaalle jo 1990-luvun alusta saakka, jo kahden isännän aikana.

Juha Ketola
Juha Ketola myy kaiken ohransa etanolin raaka-aineeksi Altian Koskenkorvan tehtaalle.Pasi Takkunen/Yle

– Isä siihen ryhtyi. Itse olen ajanut ohraa Koskenkorvalle siitä lähtien, kun sain traktorikortin, Juha Ketola tuumaa.

Altian Koskenkorvan tehdas elää syvässä symbioosissa ympäröivän alkutuotannon kanssa. Alko aloitti viinan valmistuksen Koskenkorvalla perunalla ja eri viljalajeilla. Vuodesta 1987 etanolia on valmistettu vain ohrasta. Tehdas nielee sitä yli 200 miljoonaa kiloa vuodessa. Tuon määrän varmistamiseksi tehdas tekee yhteistyötä 1 500 sopimusviljelijän kanssa.

Altian tehdas
Altian Koskenkorvan tehdas on ylivoimaisesti suurin alkoholin valmistaja pohjalaismaakunnissa.Pasi Takkunen/Yle

Kaikki irti ohranjyvästä

Altia käyttää Juha Ketolan ohranjyvistä kaiken. Etanolin lisäksi tärkkelyspitoisesta ohrasta syntyy sivutuotteena rehua. Ohranjyvien kuoret päätyvät biovoimalaitokseen. Laitos tuottaa höyryä tehtaan prosesseihin.

Keijo Saxholm kaataa ohranäytettä analyysiin
Jokainen Altialle saapunut ohraerä analysoidaan erikseen. Työvuorossa tiimiohjaaja Keijo Saxholm.Pasi Takkunen/Yle

Viinan valmistuksessakin raaka-aineen laadulla on väliä. Jokainen Altialle saapuva ohrakuorma tarkistetaan aistinvaraisesti ja viljasta analysoidaan muun muassa ohraerän hehtolitrapaino, kosteus ja tärkkelyspitoisuus. Viinan raaka-aineeksi kelpaa rehuviljan tasoinen ohra, mutta hygienialtaan vilja pitää olla mylly- eli leipäviljan tasoa.

Ketolassa ei ole jääty pähkäilemään sitä, että oman pellon tuote päätyy juuri viinaksi.

– Meille sillä ei ole mitään eettistä merkitystä. Pääasia, että käyttöä löytyy.

Ohranjyviä
Altia valmistaa ohrasta Koskenkorvalla alkoholia ja rehua. Kuoret päätyvät biovoimalaitokseen.Pasi Takkunen/Yle

Viljelijän nimi viinapullon kyljessä

Ketolan tilan viljat ovat aina kelvanneet viinan raaka-aineeksi. Hyvin harvoin viinatehtaalta on jouduttu muutenkaan käännyttämään viljalastissa olevia traktorikuormia takaisin kotiin. Altia maksaa tuottajille tällä hetkellä noin 200 euroa tuhannesta ohrakilosta.

– Joskus on tullut jopa vähän laatulisiäkin, Juha Ketola sanoo.

Juha Ketola
Juha Ketolan tilalta on myyty ohrat Koskenkorvan tehtaalle kahden sukupolven ajan.Pasi Takkunen/Yle

Vuonna 2017 Juha Ketolan pelloilla kasvaneet ohrat päätyivät Altian mestaritislaajaviinan raaka-aineiksi. Tuottaja sai nimikirjoituksensa jokaisen mestaritislaajapullon kylkeen. Kuluttajalla on ollut mahdollista jäljittää pullonsa raaka-aine oikealle pellolle. Juomansa nauttineet ovat kai olleet tyytyväisiä tuotteeseen.

– Ei ole tullut kehuja, eikä reklamaatioita. Ei kumpiakaan. En toki odottanutkaan.

Juha Ketola harppoo traktoritallissa
Raaka-aineen tuottaja.Pasi Takkunen/Yle

Pikkuisen kylän viinatehdas

Viinayrittäjien poika Tero Mäkinen, 23, seuraa Jalasjärven Ilvesjoella, että Pramian pitkälle viety automaatio toimii moitteettomasti. Pramia tuottaa yli puoli miljoonaa litraa alkoholia vuodessa. Koko tehdas toimii yrittäjäperheen ja kahden ulkopuolisen työntekijän voimin.

– Koneet keskustelevat keskenään.

Tero Mäkinen/Yle
Nuori yrittäjä Tero Mäkinen opettelee katsomaan viinabisneksessä oikeaan suuntaan.Pasi Takkunen/Yle

Tero Mäkinen on seurannut pikkupojasta lähtien, mitä kotipihassa sijaitsevalla tehtaalla kulloinkin tapahtuu. Nyt hän opiskelee alkoholintuotantoa Lepaalla Hämeessä. Viimeisen vuoden nuori mies on käynyt elämänkoulua perheyrityksessä. Hän imee vanhemmiltaan ja henkilökunnalta kaiken sen taidon ja tiedon, mitä yksityinen viinanvalmistus Suomessa vaatii.

– Prosessit oppii nopeasti, mutta itse yrittäjyyden oppiminen vie aikaa.

Raisa Siltala ja Tero Mäkinen tarkastelevat pulloja
Tero Mäkinen tuotepäällikkö Raisa Siltalan opissa.Pasi Takkunen/Yle

Tuulienergian voimalla

Nuori yrittäjä on oppinut jo ainakin sen, että yksityinen alkoholin valmistus ei ole Suomessa helppo bisnes.

– Kun myynti ja mainostaminen on rajoitettua, uusilla tuotteilla on hankala tulla markkinoille. Pitää olla vahva brändi.

Pramia luottaa vastuullisen tuottamisen brändiin. Viinaa jauhetaan tuulivoimalla. Muutama vuosi sitten Pramia osti ja laittoi jaloilleen konkurssiin ajautuneen kierrätysmuovitehtaan. Keski-Pohjanmaalla Toholammilla sijaitseva tytäryhtiö Pramia Plastic työstää päivässä miljoona palautuspulloa uusiokäyttöön. Pramialla kierrätysbisneksen liikevaihto on kohonnut lähes nelinkertaiseksi viinan tekoon verrattuna.

Yritys on edelleen Euroopassa ainut viinanvalmistaja, joka pakkaa kaikki väkevätkin viinansa kierrätysmuovista itse valmistamiinsa pulloihin.

Pramian muovipulloaihioita
Pramia valmistaa kierrätysmuovipullonsa itse.Pasi Takkunen/Yle

Kylähullun maineella

Pramian viinatehtaalla Jalasjärven Ilvesjoella ei ole pelätty kylähullun mainetta. Päinvastoin. Kun karjanpito tilalla loppui, navetassa kasvatettiin ensin siitakesieniä ja pelloilla mansikoita, mutta viina voitti.

Pramia sai Suomen ensimmäisen yksityisen alkoholinvalmistusluvan, kun Alkon monopoli vapautui. Sen jälkeen Ilvesjoella on valmistettu muun muassa sahtia ja maamme ensimmäistä laillista pontikkaa! Nykytuotanto nojaa likööreihin.

Viinatehtaalla tehdään myös mietoja ja täysin alkoholittomia juomia. Pramia on vähän yllättynyt itsekin siitä, että mocktailien eli alkoholittomien cocktailien osuus on kirinyt kymmeneen prosenttiin yhtiön liikevaihdosta.

Tero Mäkinen saa oppinsa pääasiassa isältään Marko Mäkiseltä, jolla on lähes 30 vuoden kokemus alkoholin valmistuksen kaikista osa-alueista aina laitteista tuotekehittelyyn, pakkaamiseen ja markkinointiin.

Tero Mäkinen
Pasi Takkunen/Yle

Entä siirtyykö kylähulluus yrittäjäopissa isältä pojalle?

– Eihän tähän muuten ryhtyisi, Tero Mäkinen virnistää.