97-vuotias Brita Oranen sytyttää kynttilän itsenäiselle Suomelle: "Miksi pitäisi lähteä ärsyttämään venäläisiä liittymällä Natoon?"

Kuuluisan kenraalisuvun jäsen toivoo, että nykyiset ja tulevat sukupolven osaisivat arvostaa kovalla työllä hankittua ja säilytettyä itsenäisyyttä.

Suomen itsenäisyyspäivä
Brita Oranen sytyttää itsenäisyyspäivän kynttilän kodissaan Mikkelin keskussa.
Brita Oranen viettää itsenäisyyspäivän kotona läheistensä kanssa.Petri Vironen / Yle

Brita Oranen sytyttää tuliaisena saamansa sinivalkoisen kynttilän varmoin ottein. Käsi on vakaa ja katse tarkka. Kuulokin pelaa moitteetta kuulolaitteen avulla.

– Olen onnellisessa asemassa. Saan elää terveenä vapaassa maassa, jossa on oma kieli ja oma mieli. Mihinkään ei koske, eilistä päivä ei aina muista, mutta onko tuo tarpeenkaan, Viipurissa syntynyt ja kukkeimman nuoruuden elänyt Oranen pohtii.

Orasen elämä on osa 101-vuotiaan Suomen historiaa. Orasen isä Voldemar Hägglund kuului suomalaisiin jääkäreihin, jotka lähtivät 1910-luvulla hakemaan sotilasoppeja Saksasta. Upseeriperheen asuinpaikka vaihtui kansalaissodan jälkeen tiheästi, vuoden tai kahden välein.

Isän sotilaskoulutuksen takia perhe asui vajaan vuoden myös Tukholmassa. Paluu Viipuriin koitti 1930-luvun puolivälissä.

Viipuri oli 15-17-vuotiaan Britan silmissä kansainvälinen kaupunki, jonka kaduilla porisi suomen ja venäjän kielten lisäksi ainakin ruotsi ja saksa. Viipurin linna ja Torkkelin puisto ovat jääneet lähtemättömästi mielen sopukoihin.

– Kaiho sinne kesti aikansa, mutta melko nopeasti kotiuduin Mikkeliin.

Myös Viipurin koti on piirtynyt mieleen tarkasti. Neitsytniemessä sijaitseva osoite löytyy tabletin google-kartasta yhdessä hujauksessa.

– Sitä taloa ei enää ole. Sen lähellä on valtavan suuri ostoskeskus ja tuossa ihan lähellä oli sotilassairaala, Brita Oranen muistelee.

Viipurista tuli äkkilähtö lokakuussa 1939. Talvisodan ennusmerkit olivat selvät, eikä perheitä haluttu jättää mahdollisen sodan jalkoihin.

Sodan kauhut tulivat perässä Mikkeliin

Hägglundin perheen evakkotie päätyi äidin kotikaupunkiin, isovanhempien luo Mikkeliin. Tosin sota tuli lentokoneiden mukana perässä päämajakaupunkiin. Vuoden 1940 loppiaisaattona Mikkeliä pommitettiin erityisen pahasti. Tuolloin Britakin päätyi Kirkkopuiston sirpalesuojiin.

– Pommitus tuli aivan yllätyksenä, sillä venäläiset harhauttivat koukkaamalla idän kautta pohjoiseen ja sieltä kohti Mikkeliä. Juoksin Naisvuorelta kohti kotia, kun pommit iskivät. Torin sirpalesuojat olivat täynnä ja jouduin jatkamaan Kirkkopuistoon. Sille välillä oli iskenyt juuri pommi ja jouduin näkemään päättömiä ruumiita.

Isä Voldemar tappeli samaan aikaan Kannaksella ylivoimaista vihollista vastaan. Hägglund tunnettiin yhtenä suomalaisten legendaarisen mottisodankäynnin luojana.

– Isän ammatti näkyi tietysti sillä tavalla, että hän ei ollut kotona. Eikä hän puhunut sotakokemuksistaan koskaan. Olen aina harmitellut, ettei tullut koskaan kysytyksi mitään esimerkiksi niistä jääkäriajoista. Olin aika toope, Brita Oranen pohtii.

Hägglundin johtama neljäs armeijakunta oli mukana motittamassa syvälle Suomen puolelle tunkeutuneita venäläisjoukkoja talvisodan ratkaisuhetkinä. Sotahistoriaan mies jäi myös tunnetusta "Viimeiseen mieheen"-käskystään.

Isän jäljessä myös tyttären tie vei jatkosodassa sotatantereelle. Kotikaupungin puhelinkeskuksessa hankituilla taidoilla oli käyttöä syksyn 1941 hyökkäysvaiheessa. Kun Hägglund tarvitsi puhelinvaihteen hoitajaa armeijakunnalleen, sellainen löytyi omasta perheestä. Hägglundin komentama joukko eteni syksyllä 1941 rivakkaan tahtiin Äänislinnaan saakka.

– Tein ihan normaalia puhelunvälittäjän työtä kauempana etulinjasta. Surullista oli nähdä tyhjentyneet kylät matkalla Äänislinnaan.

Brita Oranen on säilyttänyt isänsä kirjeen.
Arkistokuva: Brita Oranen on säilyttänyt isänsä rntamalta lähettämiä kirjeitä.Petri Vironen / Yle

Hyväkuntoinen Brita Oranen asuu reilun korttelin päässä Mikkelin torista. Tänä vuonna hän voi seurata puolusvoimain itsenäisyyspäivän juhlaparaatia vaikkapa Maaherrankadulla sijaitsevan kotinsa parvekkeelta.

– Katson tilannetta hieman sään mukaan. Jos on pakkasta, seuraan paraatia parvekkeelta enkä mene välttämättä torille.

Paraatiin liittyvät tunteet ovat hieman ristiriitaiset. Orasen mielestä on hyvä, että Suomi osoittaa olevansa valmis puolustamaan itsenäisyyttään aseellisesti. Toisaalta hän harmittelee sitä, että aseita ylipäätään valmistetaan.

Suurvaltojen kiristyneet suhteet ja yleinen epävarmuus on pantu Maaherrankadulla tarkasti merkille. Oranen kehottaa suhtautumaan suurella varauksella jäsenyyteen läntisessä sotilasliitossa Natossa.

– Miksi pitäisi lähteä ärsyttämään venäläisiä liittymällä Natoon? Miksei voida vain itse puolustaa itseämme. Ei ole yhtään sanottua, että amerikkalaiset tulevat kovin höylisti meitä auttamaan. Kyllä meidän pitää itse rakentaa puolustuksemme ja itsenäisyytemme.

Kekkonen oli mies paikallaan, siinä maailman tilanteessa aivan välttämätön

Brita Oranen

Oranen seuraa uutisia eri medioista jatkuvasti. Hän jakaa yleisen huolen maailman muuttumisesta epävarmaan suuntaan. Suurvaltajohtajien tempaukset vetävät sodat nähneen naisen mietteliääksi.

– Trump nyt on mitä on, mutta minusta näyttää, että Putin on mies paikallaan omassa valtakunnassaan. Hän ymmärtää kansansa ajatukset ja käsitykset.

Suomen sotienjälkeiset presidentit saavat 97-vuotiaalta kansalaiselta kiitosta. Urho Kekkosen hahmo herättää edelleen voimakkaita mielipiteitä, mutta Oranen antaa isänmaan pitkäaikaisimmalle päämiehelle ison kiitoksen. Myös Mauno Koiviston tapa luotsata Suomi läpi Euroopan suuren murroksen miellyttää mikkeliläistä.

– Niinistö taas on rauhallinen ja asiallinen. Mikä on positiivista, niin hän, Putin ja Trump pystyvät keskustelemaan noottien lähettämisen sijasta.

"Suomi on hyvä maa elää ja sitä kannattaa puolustaa"

Brita Oranen viettää itsenäisyyspäivän läheistensä kanssa. Tällä kertaa koolla on puolenkymmentä perheen jäsentä. Jos koko perhe, lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset tulisivat paikalle, tila kookkaassa asunnossa loppuisi kesken.

– Saan olla paljosta kiitollinen elämässäni. Perhe on pysynyt terveenä ja Suomi itsenäisenä. Välillä tuntuu, että maristaan ihan joutavista asioista. Kun miettii mitä tapahtuu parhaillaan Ruotsissa, Saksassa tai Englannissa, ei meillä ole mitään hävettävää.

Oranen toivoo, että nykyinen ja tuleva sukupolvi osaisivat antaa arvon suomalaiselle yhteiskunnalle.

– Adolf Ernroothin sanoin Suomi on hyvä maa elää ja sitä kannattaa puolustaa. Meillä on vapaus, oma kieli ja oma mieli. Kaikista pidetään hyvää huolta, tai ainakin siihen pyritään.