Pikkupojan paras joululahja oli 1980-luvulla Commodore 64 – nyt digikauden aloittanut kotimikro elää nostalgisena soittimena

Tamperelainen trio pitää Commodore 64 -tietokonetta soittimena, jonka ääni on silkkaa nostalgiaa, mutta kiehtoo yhä uusia soittajia.

Commodore 64
Tietokonenostalgia synnyttää myös musiikkia
Tietokonenostalgia synnyttää myös musiikkia

Kun uusi aikakausi alkaa, sitä on vaikea hahmottaa siltä istumalta. Ympärille ilmaantuu uusia esineitä ja keksintöjä – lopullinen hahmottaminen tapahtuu vasta myöhemmin.

Commodore 64 -tietokone tuli markkinoille 1982. Siitä tuli ensimmäinen digiajan massatietokone. Se tuli Amerikasta Suomeenkin, jossa sitä myytiin eniten maailmassa asukaslukuun suhteutettuna.

Kun Mikko Tuuliainen, 42, sai joulupukilta tietokoneen vuonna 1984, hän oli yksi niistä kymmenistä tuhansista suomalaisista, jotka seisoivat uuden ajan kynnyksellä.

Digi otti ensiaskeleita kodin arjessa.

Kone unohtui moneksi vuodeksi

Tuuliaisen lahjapaketista kuorima Commodore 64 -tietokone säväytti heti, mutta nostalgialle on tyypillistä aikahyppy, joka tehdään myöhemmin. Mikko Tuuliainenkin palasi lahjansa pariin myöhemmin.

– Ensin sillä pelattiin pitkään, mutta sitten se unohtui, kunnes vuonna 2000 innostuin uudelleen.

Kone oli auttamatta vanhanaikainen, mutta sen viesti menneisyydestä vetosi. Aiemmin pelikoneen käytetty Commodore 64 eli "kuusnepa" sai uusia tehtäviä.

– Pelaan sillä vieläkin, mutta ennen kaikkea sen soundi viehättää. Aloin käyttää sitä pääsiassa musiikin tekemiseen.

Vuonna 2015 Tuuliainen kokosi trion 8 Bits High, jonka nimi juontuu The Byrds-yhtyeen kappaleesta 8 Miles High.

Commodore 64-tietokoneen näppäimistöä
Näillä näppäimillä soitetaan vanhaa ääntä, mutta uutta musiikkia. Ne ovat kuin pianon koskettimet, mutta eivät kuitenkaan.Antti Eintola / Yle

Tuuliainen arvioi, että Commodore-harrastajia on Tampereella muutamia kymmeniä, Suomessa satoja. He kokoontuvat demoskene-tapahtumissa. Niissä soitetaan nimenomaan tällä lempikoneella tehtyä musiikkia.

Karulta näyttävä ja nykypeleihin verrattuna kivikautinen grafiikka tuntuu kiehtovan alan harrastajia. Moni nykypelien veteraani on aloittanut juuri 1980-luvulla.

Osa harrastajista on tullut mukaan vasta myöhemmin. Yksi heistä on yhtyeen tuorein jäsen.

– Ehkä juuri se rajoittuneisuus ja tietynlainen vaikeus on se, mikä siinä kiehtoo, Ville Väisänen, 29, arvelee.

Jo ennen liittymistä yhtyeeseen Väisästä kiinnosti vanha elektroniikka, bändisoittimet ja äänityslaitteet.

– Commodoren nappulat tuntuivat jännittäviltä. Kyllä siinä uusi maailma aukesi, hän kertoo.

Pian hän huomasi olevansa Tuuliaisen bändissä.

Trion työnjako on selkeä

Tamperelainen 8 Bits High on erikoisyhtye, joka pitäytyy kuusnepan tarjoamissa mahdollisuuksissa.

Äänet syntyvät tietokoneen näppäimistöä painelemalla. Vaikealta näyttävän tekniikan pystyy kuulemma omaksumaan helposti.

Ville Väisänen soittaa liidit eli melodiat, Mikko Tuuliainen bassoraidat ja rummut.

Vanhahtavan pyöreäkulmaisen monitorin ääressä Jani Summanen hoitaa kaiken muun.

– Monitori on muistin tukena, kun ladataan biisikohtaisia ohjelmia, hän selostaa.

Myös Summanen on hurahtanut Commodore-tietokoneeseen vasta myöhemmin.

– Ei uskoisi, että tuommoisesta leipälaatikosta lähtee tällaiset saundit, hän intoilee laitteittensa takaa.

– Kaikki muu paitsi rumpuraita tulee livenä, Summanen kertoo.

Kolme tamperelaismiestä soittaa tietokoneella.
Tamperelainen 8 Bits High -yhtyeen Ville Väisänen (vas.), Mikko Tuuliainen ja Jani Summanen soiton huumassa. Kullakin soittajalla on oma roolinsa vaikka soitin on kaikilla sama.Antti Eintola / Yle

Äänitteet kasetille ja vinyylille

Miksi sitten täytyy tehdä musiikkia hankalimman kautta kun samaan tulokseen pääsisi tavallisella syntikalla paljon helpommin?

– Se on samanlainen sairaus kuin autojen keräily. Kun oikein innostuu, niin se vie mukanaan, Jani Summanen sanoo.

Commodore 64 -koneista moni on joutunut tahallaan tai vahingossakin kaatopaikalle. Osa koneista pölyyntyy tälläkin hetkellä komeroissa ja varastoissa. Niitä voi huoltaa ja varaosiakin saa.

Jonkin verran koneita myös liikkuu myytävänä. Kuusnepan saa muutamalla satasella.

– Koneen äänipiirit ovat heikoin kohta, niitä on vaikeampi löytää, Mikko Tuuliainen harmittelee.

8 Bits High on julkaissut tähän mennessä yhden äänitteen, tietenkin analogisena C-kasettina. Paraikaa yhtye äänittää julkaisua, joka ilmestynee myös vinyylinä.

Uudet koneet, uudet muodit

Musiikissa tapahtuu aika ajoin murroksia, joissa uudet soittimet rinnastuvat uuteen tapaan soittaa ja esittää musiikkia. 1900-luvun alkupuolella haitari todettiin tarpeeksi äänekkääksi ja rytmikkääksi soittimeksi tanssikansan tarpeisiin.

Kurttu eli pirunkeuhko syrjäytti silloin hentoäänisen viulun. Haitareita käyttänyt Dallapé-yhtye 1920-luvulla näytti suuntaa ja oli nykytermiä käyttäen aikansa hipsteribändi.

Haitarin valtakausi tanssibändien keskiössä luotettavana työkaluna kesti 1960-luvulle. Silloin sen syrjäytti sähkökitara.

Kitaran tuloon liittyi paljon muutakin: kaupunkilainen elämänmeno, vaatteiden uusi kuosi ja oudon kapinallinen tukkamuoti. Vähitellen rock ja nuorisokulttuuri valtasivat alaa.

Yhteentörmäys vanhan kanssa oli väistämätön. Lukuisia tarinoita on kuultu siitä, kuinka rautalankayhtyeet saivat keikoilla vastaansa kärttyiset haitarimusiikin ystävät. Rautalanka kuitenkin syrjäytti tangon.

Ja pian kitaran valta-asemaa horjuttivat muut elektroniset soittimet. Kehitys nopeutuu, ja nyt musiikin uusia keinoja nousee esille jatkuvasti.

Esineet kertovat tarinoita

Commodore 64 on digiajan ensimmäinen massatuote, jolla päästiin sisään pelimaailmaan. Ja sille tielle moni jäi.

Nyt tuo kone on nostalgiaa samaan tapaan kuin museorekisterissä oleva auto, vanha tyylikäs nahkatakki, Barbie-nukke, Fender-sähkökitara tai vaikkapa Zetor-traktori heinäladossa.

Aikansa ikonit jäävät elämään. Ne herättävät tunteita. Esineillä on oma estetiikkansa, muoto ja sisältö, joka sitoutuu aikaansa ainutkertaisella tavalla. Ja usein silloin moni asia alettiin tehdä toisin. Sukupolvet ja asenteet vaihtuivat.

Esineillä on paikkansa tarinassa, jonka päähenkilöitä ovat tavalliset, niitä käyttäneet kansalaiset. Siksi esineitä voi ihailla sanattomasti ja samalla tuntea, että sisällä liikahtaa jokin.

– Miksi joku harrastaa esimerkiksi jenkkiautoja? Kai tässäkin on kyseessä nostalgia ja tietty lapsuudesta tuttu äänimaisema, Mikko Tuuliainen pohtii suhdettaan kuusnepaan.