Tauteja, myrkkyjä, nälkää ja väkivaltaa – lontoolaisen hautausmaan luut kertovat teollistumisen varhaisvaiheista

Vielä vanhemman ajan vainaja kuoli Thamesiin saappaat jalassa.

arkeologia
Pääkallo, luuranko ja lähikuva leuasta, josta puuttuvat etuhampaat.
Wessex Archaeology

Pari sataa vuotta sitten ihmiskunnan historiassa tapahtui iso käänne. Teollisuus räjähti kasvuun, tehtaat nielivät työväkeä, elinympäristöt alkoivat saastua. Lontoosta löytyneet luurangot antavat ainutlaatuisen konkreettisen kuvan siitä, miten rankkaa työläisten elämä oli.

Lontoolaisen New Covent Garden -torin paikalla Thamesjoen eteläpuolella sijaitsi 1800-luvun alussa Pyhän Yrjänän kirkko. Sen hautausmaan vainajat oli määrä siirtää 1960-luvulla torin rakennustöiden alta, mutta tutkijat löysivät torin parkkipaikan alta monta siirtämätöntä hautaa.

Alueelta on nyt kaivettu sadan 1830–1850-lukujen lontoolaisen luut. Niissä on merkkejä ankarista työoloista, myrkyllisestä ympäristöstä, tartuntataudeista, aliravitsemuksesta ja kuolemaan johtaneesta väkivallasta.

Elämä oli mullistunut vain muutamassa vuodessa, kun maaseudun kauppapuutarhojen tilalle oli tullut myrkyllisiä savuja sylkeviä tehtaita, kaasulaitoksia ja rautateitä, kertoo kaivauksista vastanneen Wessex Archaeology (siirryt toiseen palveluun) -yrityksen osteoarkeologi Kirsten Egging Dinwiddy.

Vaikka elämä oli raadantaa ja toimeentulo äärimmäisen niukkaa, alue houkutteli asukkaita. Olihan siellä sentään töitä. Luurankolöydöt kertovat monien elämän jääneen lyhyeksi.

Murhattu nainen ja nyrkkeilijä

Kolme vainajaa kiinnitti tutkijoiden erityisen huomion.

Yksi oli nainen, joka oli saanut jo äitinsä kohdussa kupan ja tehnyt koko ikänsä työtä, jossa hänen käsivartensa ja olkansa olivat joutuneet koville.

Naisen nenä oli murtunut ja kallossa oli pistovamma, joiden takia tutkijat päättelivät, että hänet oli murhattu. Ase oli ilmeisesti ollut ohutteräinen tikari, joka oli isketty hänen korvansa taakse luultavasti takaapäin.

Toinen oli pitkä mies, jonka litistynyt nenä ja poskipään painauma kertovat hänen käyneen monta tappelua, arkeologit päättelivät. He uskovat tietävänsä syynkin: rystysten perusteella mies oli nyrkkeillyt paljain käsin, mikä oli hänen aikanaan yleinen harrastus.

Miehellä oli myös vakavia vammoja selkärangassa ja lonkkaluussa. Syyksi tutkijat arvelevat kaatumista. Miehen etuhampaat lienee vienyt kitalaen iso paise. Lisäksi hänkin oli sairastanut kuppaa.

Hänen kallonsa oli avattu kuoleman jälkeen, mikä kertoo, että ruumiinavausten kultakausi oli aluillaan, tutkijat sanovat.

Maasta opaljastuneet pienet luut ja nimilaatta
Pienten luiden keskellä laatassa lukee: "Jane Clara Jay. Kuoli 18. maaliskuuta 1847 yhden vuoden ikäisenä. Aamen."Wessex Archaeology

Kolmannesta vainajasta tiedetään ainoana myös nimi. Jane Clara Jay oli yksi aikansa lukuisista lapsivainajista.

Aika on syönyt hänen arkkunsa, mutta siihen kiinnitetty laatta oli säästynyt.

Jane Clara kuoli maaliskuussa 1847 juuri ennen toista syntymäpäiväänsä. Luut kertovat, että hän oli aliravittu, mutta suoranaista kuolinsyytä niistä ei selvinnyt.

Työtapaturma keskiajalla?

Brittiarkeologit ovat vastikään esitelleet myös Thamesjoen varresta löytyneen miehen, jonka elämä päättyi kolmisen sataa vuotta ennen Pyhän Yrjänän kirkkomaan vainajia.

Luuranko löytyi viemäritunnelin kaivaustöissä Bermondseyssa. Löytö ei sinänsä ole harvinainen, mutta miehen asento herätti tutkijoiden kiinnostuksen. Hän oli kuollut mahalleen, pää oli käännähtänyt sivulle ja toinen käsi oli pään yläpuolella.

Niin voi käydä, jos putoaa kuolemaansa. Miehellä saattoi olla vaarallinen ammatti, joka vaati kapuilua. Ehkä hän oli kalastaja, satamatyöläinen tai "mutaleivonen", joka etsi Thamesin mudasta mitä tahansa rahan arvoista.

Oliko hän työpäivän päätteeksi niin väsynyt, ettei pystynyt vastustamaan joen laskuveden voimaa, jäikö hän kiinni mutaan, vai oliko hän kenties juonut liikaa, puntaroi Mola Headland Infrastructure (siirryt toiseen palveluun) -yrityksen arkeologi Beth Richardson.

Arjkeologi kyykistyneenä mudassa makaavan luurangon puoleen.
Thamesiin kuolleen miehen selän ja lonkan kulumat kertovat, että hänen arkensa oli kivuliasta.Mola Headland Infrastructure

Miehen saappaat ovat harvinaisuus

Aivan poikkeuksellista miehessä ovat hänen polveen ulottuvat saappaansa. Vaatteet ovat maatuneet viiden vuosisadan varrella, kuten odottaa saattaa, mutta saappaat ovat ällistyttävän hyvässä kunnossa.

Vahatulla langalla nahkapaloista ommellut jalkineet ovat kannattomat. Litteä pohja on vahvistettu niin taka- kuin etupäästä. Tyyli ajoittaa saappaat 1400-luvun lopulle tai 1500-luvun alkuun.

Aina 1600-luvulla asti kengät olivat yleensä matalia. Saappaita ei kerta kaikkiaan löydy, paitsi tiettyjen ammattien harjoittajilla, Richardson kertoo.

1500-luvun puolivälissä uponneen Mary Rose -aluksen hylystä saappaita on löytynyt paljon, mikä osoittaa niiden olleen ainakin merimiesten vakiovarustus.

Bermondseyn vainajan kengät ovat yhtä lailla yksinkertaiset, soljettomat, eli silkat työkengät. Sisällä ollutta materiaalia ei ole vielä tutkittu, mutta se lienee pehmusteeksi ja kuivikkeeksi tarkoitettua sammalta.