Miksi aikuinen tekee abortin? Viisi naista kertoi meille syynsä — "Se oli surullinen hetki, kun raskaustesti näytti positiivista"

Pieni vauva, ehkäisyn pettäminen, epäselvä parisuhde tai mielenterveysongelmat. Naisten kokemukset osoittavat, että abortti ei ole yksinkertainen tai kevyt ratkaisu.

abortti
Nainen.
Henry Lämsä / Yle

25–34-vuotiaat naiset tekevät Suomessa yhteensä noin 4 000 aborttia joka vuosi. Yle kertoi vasta, että määrä on pysynyt ennallaan vuosikymmeniä, kun kaikissa muissa ikäryhmissä raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosi vuodelta vähemmän.

Väestöliiton sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoiden mukaan syitä siihen, miksi aikuiset ja usein perheelliset naiset päätyvät aborttiin, ei oikeastaan tiedetä.

Tässä artikkelissa viisi abortin tehnyttä naista kertoo päätökseen johtaneista asioista ja elämäntilanteistaan.

Naiset esiintyvät jutussa muutetuilla nimillä aihepiirin arkaluonteisuuden takia. He kokevat, etteivät voi puhua raskaudenkeskeytyksestä vapaasti, koska ilmapiiri on tuomitseva.

"En ole ensimmäisenä puhumassa kokemuksestani, koska pelkään sitä, mitä muut ajattelevat ja sanovat. Koen syyllisyyttä abortin tekemisestä. Kun joku sanoo, että abortti ei ole mikään ehkäisykeino, turhaudun. He eivät ymmärrä, mistä puhuvat", kertoo Pinja, yksi haastatelluista.

Osalle Ylen haastattelemista naisista päätös abortista oli selkeä.

Leilalle se oli kaikkea muuta.

Leila, teki abortin 32-vuotiaana. Raskaus oli vahinko. Leila kokee, että hänet painostettiin keskeyttämään raskaus.

"Aloitin 1,5 vuotta sitten suhteen miehen kanssa, joka oli naimisissa mutta väliaikaisesti erossa vaimostaan. Olimme aiemmin olleet miehen kanssa ystäviä. Suhteemme aikana mies palasi takaisin yhteen vaimonsa kanssa yhteisten lasten vuoksi.

Käytin ehkäisyrengasta, mutta se petti. Soitin useita puheluita, ennen kuin sain tietää, minne minun pitäisi mennä. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Olisin tarvinnut ensin keskusteluapua.

Kerroin miehelle raskaudesta vasta varattuani ajan. Hän halusi välttämättä abortin. Mies vetosi siihen, että hänen perheensä kärsii, jos raskaus etenee. Minulle oli shokki, että päätös oli hänelle niin helppo.

Menimme vastaanotolle miehen kanssa. Itkin ihan hirveästi. Ultrassa lääkäri sanoi, että sikiölllä on kaikki hyvin. Tilanne oli brutaali.

Sanoin, etten ole varma, haluanko abortin. Hoitaja ehdotti, että odottaisin vielä viikon. Silloin mies kysyi, miksi aikaa pitää siirtää: “Mehän sovittiin, että tämä tehdään. Me ei haluta vauvaa”.

Hoitaja siirsi ajan vain iltapäivälle, että sain edes vähän aikaa miettiä. Lähtiessäni olin tosi helpottunut, mutta mies alkoi huutaa: "Miksi sä et tehnyt sitä? Otin töistä vapaata ihan turhaan."

Menin iltapäivällä takaisin vastaanotolle. Itkin taas. Olisin halunnut jonkun sanovan, etten ole siinä kunnossa, että voin tehdä päätöksen. Hoitaja antoi pillerin ja vesilasin. Hän kehotti juomaan kaiken veden.

Myöhemmin otin tyhjennyspillerit klinikalla. Kätilö oli tuskastunut, kun tarvitsin verenvuodon takia apua vessassa käymiseen. Kello oli neljä ja hänen olisi pitänyt päästä kotiin. Onneksi olin sairaalassa, koska kotona olisin vuotanut kuiviin. Menetin niin paljon verta, että pyörryin. Lopulta minulle tehtiin kaavinta.

Tämä tapahtui viime huhtikuussa. Olen voinut sen jälkeen aika huonosti. Heinäkuussa otin yhteyttä sosiaali- ja perhetyöhön. Olen ennestään kahden lapsen yksinhuoltaja, joten he tarjosivat lastenhoitoapua kaksi kertaa viikossa.

Vasta kun viilsin itseäni, pääsin psykiatrille. Pitää satuttaa itseään, että ihmiset kuulevat, että voit huonosti. Koin, että minut ja sikiö uhrattiin miehen lasten ja vaimon mielenrauhan takia. Mies pakeni vastuuta. Minun mokani oli, että annoin painostuksen upota."

Kello.
Henry Lämsä / Yle

THL:n mukaan valtaosa esimerkiksi viime vuonna abortin tehneistä naisista perusteli ratkaisuaan sosiaalisilla syillä. Tarkemmat tapahtumat jäivät kuitenkin vaille valotusta.

Ylen aiemmin haastattelema psykologi ja psykoterapeutti Viveka Kauranen arvelee, että yksi syy aborttiin päätymiseen voivat olla ruuhkavuodet. Perheissä saattaa jo olla pieniä lapsia, eivätkä voimavarat välttämättä riitä uuteen tulokkaaseen.

Näin kävi raskaudenkeskeytykseen päätyneelle Mirjamille.

Mirjami, teki abortin 24-vuotiaana. Ehkäisy petti. Perheessä oli myös melko vasta syntynyt vauva ja isompi lapsi.

"Minulla oli nelivuotias lapsi ja puolivuotias vauva, kun tulin raskaaksi. Se oli surullinen hetki, kun raskaustesti näytti positiivista. Raskaus oli edennyt kuudennelle viikolle, kun pääsin lääkärille ehkäisyneuvolan kautta. Ehkäisykeinona käytimme kondomia. Emme arvanneet, että näin kävisi.

Otin keskeytyspillerin sairaalassa. Tyhjennyspillerit sain kotiin. Verenvuoto oli voimakasta, enkä uskaltanut lähteä vessasta. Se oli todella inhottavaa, mutta ajattelin, että niin sen kuuluukin olla. Pari päivää myöhemmin alkoi tulla pahanhajuista, veristä vuotoa ja vatsa oli kipeä. Minulla oli kohtutulehdus, jonka vuoksi jouduin sairaalaan kaavintaan.

Menin sairaalaan heti aamulla. Odotushuoneessa ei ollut mitään, mikä olisi vienyt ajatukset pois abortista. Yksi hoitaja huolehti minusta äidillisesti. Hän ehti kuskata minut leikkaussaliin. Matkalla hänen käsilaukkunsa roikkui pyörätuolin kahvassa, koska vuoro oli päättynyt ja hän oli lähdössä kotiin.

Heräämössä vastassa oli hoitaja, joka tiuski minulle. Hän katsoi minua ylimielisesti ja ilkeästi. Kun hoitaja mittasi verenpaineeni, hän ei varsinaisesti riuhtonut, mutta fyysinen ote oli erilainen kuin muiden kohdalla. Hoitaja sanoi minulle, että saan lähteä kotiin, vaikka minulla oli huono olo ja olin vasta herännyt nukutuksesta. Kohtelu oli niin inhottavaa, että lähdin mieheni kanssa kotiin.

Minulle tarjottiin keskusteluapua, mutta halusin puhua vain mieheni kanssa. Iltaisin, kun olimme saaneet molemmat lapset nukkumaan, purskahdin itkuun. Mies piti minua sylissään.

Puoli vuotta abortin jälkeen tulin taas raskaaksi. Tällä kertaa se oli ihan oma moka. Ehkäisy oli unohtunut. Otin jälkiehkäisyn. Ajattelin, että apua, jos nyt taas tulen raskaaksi. En pystyisi toiseen aborttiin. Aloin siitä huolimatta odottaa kolmatta lastani. Vihasin raskautta ja vihasin vauvaa sisälläni. Mies oli onnellinen. Hän kai koki, että hänen pitää rakastaa vauvaa kahden edestä.

Se on ainoa synnytys, jossa olen itkenyt. Rakastuin poikaan heti kun näin hänet. Ajattelen, että ilman edellisen raskauden keskeytystä meillä ei olisi häntä.

Asia on edelleen meille molemmille raskas, etenkin miehelleni. Abortti ajoittui ystävänpäivään, joten aina silloin muistelemme sitä. Tämä oli minun ja mieheni ratkaisu."

Joskus myös ongelmat mielenterveyden kanssa voivat johtaa siihen, että lapsen saaminen ei tunnu oikealta vaihtoehdolta. Sanna päätyi raskaudenkeskeytykseen, koska ei voinut henkisesti hyvin.

Sanna, teki abortin 30-vuotiaana. Sannalla oli mielenterveysongelmia ja ennestään kaksi pientä lasta.

"Menin vuositarkastukseen gynekologille ja siellä selvisi, että olen raskaana. Olin vasta lopettamassa imetystä ja kuukautiseni ovat aina olleet epäsäännölliset. Raskaus oli niin pitkällä, että lääkäri antoi minulle viikon aikaa päättää, mitä teen.

Mieheni reaktio oli, että hankkiudu eroon siitä. Hän ei ollut kahden lapsemme kohdalla käynyt kertaakaan kanssani neuvolassa eikä tullut mukaan synnytyksiin. Sanoin, että jos päädymme aborttiin, hän tulee joka käynnille mukaan. Ja hän tuli.

Puhuin asiasta monen ihmisen kanssa: mieheni, äitini, perhetyöntekijän ja mielenterveyshoitajan. Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Eniten pelkäsin oman jaksamiseni vuoksi.

Kerroin uudelle mielenterveyshoitajalleni halustani tehdä abortti. Hoitaja sanoi: "Voimme aina tehdä sinusta lastensuojeluilmoituksen, jos et jaksakaan. Selittelet vain asiaa itsellesi". Minulle jäi sellainen mielikuva, että hänen mielestään abortti ei ollut vaihtoehto.

Sain perhetyöntekijän avulla yhteyden entiseen hoitajaani. Ratkaisevaa oman päätökseni kannalta oli se, kun hän sanoi, ettei voi ammatillisesta näkökulmasta katsoen suositella raskauden jatkamista. Sen avulla pystyin myöntämään itselleni, etten jaksa.

En voinut olla katsomatta sikiötä. Jälkikäteen olin pahoillani siitä, että kukaan ei varoittanut siitä. Onneksi olin sairaalassa ja sain puhua ammattilaisten kanssa. En tiedä, miten olisin käsitellyt asiaa kotona. Oli lohdullista saada tietää, että sikiö tuhkattiin ja tuhka ripoteltiin muistolehtoon.

Syvin tuntemukseni abortin jälkeen oli helpotus. Olin surullinen, mutta koskaan en ole päätöstäni katunut. Se oli oikea ratkaisu minun ja perheeni kannalta. Nyt minulla on kummallekin lapselle kainalo, jonne he voivat ryömiä. Voin antaa heille enemmän."

Pilleri.
Henry Lämsä / Yle

Väestöliiton mukaan yksi keino vähentää raskaudenkeskeytyksiä voisi olla se, että 25–34-vuotiaille annettaisiin nykyistä tehokkaammin ehkäisyneuvontaa.

Mutta entäpä ilmainen ehkäisy, voisiko siitä olla ratkaisuksi?

Väestöliiton asiantuntijalääkäri Miila Halonen kertoo, että jotkut kunnat Suomessa tarjoavatkin maksutonta ehkäisyä myös 25–34-vuotiaille tai iästä riippumatta synnytyksen tai abortin jälkeen. Halonen ottaa esimerkiksi Helsingin, joka tarjoaa kaiken ikäisille naisille ensimmäisen kierukan maksutta.

Eri asia on, voiko ilmaisella ehkäisyllä vaikuttaa suoraan noin kolmekymppisten naisten aborttien määrään.

Nuorempien raskaudenkeskeytyksiin maksuttomalla ehkäisyllä on ollut selvä vaikutus esimerkiksi Vantaalla. Siellä etenkin alle 20-vuotiaiden raskaudenkeskeytykset vähenivät selvästi sen jälkeen, kun kaupunki ryhtyi tarjoamaan ilmaista ehkäisyä.

THL:n tutkimusprofessorin Mika Gisslerin mukaan maksutonta ehkäisyä tarjottiin Vantaalla myös 25–44-vuotiaille, mutta heidän kohdallaan abortit eivät kuitenkaan vähentyneet merkittävästi.

Gissler uskoo, ettei ilmaisen ehkäisyn tarjoaminen 25–34-vuotiaille olisi välttämättä muutenkaan poliittisten päättäjien mieleen.

– Voisin kuvitella poliitikkojen ajattelevan, että ilmainen ehkäisy lykkäisi naisten lapsenhankintaa edelleen ja vähentäisi syntyneiden lasten määrää.

Ylen haastattelema Suvi tuli raskaaksi aloitettuaan juuri opinnot ja uuden parisuhteen. Hän ei käyttänyt ehkäisyä, koska raskaaksi tuleminen oli aiemmin ollut vaikeaa.

Suvi, teki abortin 27-vuotiaana. Ehkäisy puuttui, ja Suvilla oli kaksi alle kouluikäistä lasta.

"Olin eronnut lasteni isästä vuotta aiemmin. Olimme muuttaneet lasten kanssa toiselle paikkakunnalle, ja olin juuri aloittanut opiskelemaan uutta alaa. Esikoisen kohdalla olin ollut avoliitossa pari kolme vuotta ilman ehkäisyä ennen kuin lapsi sai alkunsa. Sama juttu toisen kohdalla.

Uudessa suhteessa tulin kuitenkin alle vuoden seurustelun jälkeen raskaaksi. Huomasin sen jo ennen kuin kuukautiset jäivät pois, koska voin pahoin ja turposin.

Puhuin asiasta miehen kanssa. Hän sanoi, että päätös on minun. Hänen mukaansa kyse on minun elämästäni ja minun kropastani. Jos en olisi voinut tehdä aborttia, se olisi vaikuttanut mielenterveyteeni. En olisi halunnut olla enää kotiäiti. Raskaus olisi vaikuttanut opintoihini. Adoptio ei olisi ollut vaihtoehto.

Raskaus keskeytettiin lääkkeillä sairaalassa. Se ei ollut kovin kivuliasta, enkä vuotanut paljon. Koetin katsoa, tulisiko ulos mitään ihmistä muistuttavaa, mutta ei. Raskaus oli niin alussa, että se ei olisi ollut mahdollista.

Aloitin hormonaalisen ehkäisyn heti abortin jälkeen. Minulle laitettiin ehkäisykapseli käsivarteen. Olisihan se pitänyt hoitaa etukäteen. Ajattelin silloin niin yksinkertaisesti, että en tule raskaaksi helpolla."

Sormus.
Henry Lämsä / Yle

Ylen haastattelemista naisista valtaosalla oli kuitenkin jokin ehkäisymenetelmä käytössä.

Vaikka 40-vuotias Pinja ei kuulukaan noin kolmekymppisten naisten ikäryhmään, hänen tarinansa osoittaa, että edes äärimmäiset keinot raskauden ehkäisemiseksi eivät aina tuota tulosta.

Pinja, teki abortin 40-vuotiaana. Raskaus sai alkunsa sterilisaatiosta huolimatta.

"Minulle tehtiin sterilisaatio laittamalla klipsit munajohtimiin syksyllä 2017. Joulukuun alussa hakeuduin lääkäriin vatsakipujen takia. Selvisi, että olen seitsemännellä viikolla raskaana. Lääkäri oli hyvin ystävällinen, selitti toimenpiteen kulun ja antoi lähetteen sairaalaan.

Minulla oli aika aborttiin jouluaatonaattona. Olimme puolison kanssa samaa mieltä siitä, että abortti on oikea ratkaisu. Voimavaramme eivät olisi riittäneet, koska perheessämme oli kolme päiväkoti-ikäistä lasta. Olimme tehneet jo sterilisaation yhteydessä päätöksen siitä, että lapsilukumme on täynnä. Monet itkut tuli silti itkettyä. Mietin karrikoidusti, että tapan tulevan lapseni.

Sairaalassa tarjottiin keskusteluapua. Minulle annettiin keskeytyspilleri sairaalassa. Tyhjennyspillerit sain mukaan kotiin. Sairaalasta vielä varmistettiin, etten ole yksin, kun otan ne. Kivut eivät olleet valtavia, mutta verta tuli paljon ryöpsähdyksinä. En haluaisi kokea sitä uudestaan.

Kävin henkisesti läpi aikamoista myllerrystä, koska olin yrittänyt tehdä kaiken sen eteen, ettei näin kävisi. Jaloissa pyöri koko ajan kolme pientä lasta, joten arki koitti aika nopeasti.

Keskusteluapua tarjottiin jälleen parin viikon päästä verikokeissa, joissa katsottiin, että raskaus on varmasti keskeytynyt. En tarvinnut ulkopuolista apua, mutta oli tärkeää, että sitä tarjottiin. Olisi tärkeää, että myös miehille tarjottaisiin apua. Se on miehelle äärimmäisen vaikea tilanne etenkin silloin, jos hän haluaisi pitää lapsen.

Huhtikuussa 2018 kävin uudestaan sterilisaatiossa. Silloin selvisi, että toinen klipsi oli irronnut. Kyseinen munajohdin oli kuitenkin myös poikki. Lääkäri ei tiennyt, miten raskaaksi tuleminen on kohdallani ollut edes mahdollista. Tällä kertaa munajohtimet poistettiin kokonaan."

Kynttilä.
Henry Lämsä / Yle

Miten ja miksi tämä juttu tehtiin?

Etsimme pääosin eri sosiaalisen median kanavia ja henkilökohtaisia kontakteja käyttäen naisia, jotka ovat tehneet abortin yli 24-vuotiaana. Haastattelimme kaikki, jotka olivat meihin yhteydessä, mutta vain osa tarinoista otettiin mukaan tähän juttuun.

Osa naisista ei halunnut tarinaansa julkisuuteen edes salanimellä. Osa puolestaan oli tehnyt abortin niin nuorena, etteivät he kuuluneet siihen ryhmään, jonka pyrimme tavoittamaan. Kaikki naiset eivät ole kertoneet kokemuksestaan edes lähipiirilleen.

Haastattelemiemme naisten mukaan abortti on edelleen tabu. Useimpien kokemuksen mukaan raskaudenkeskeytyksestä puhuminen aiheuttaa helposti niin voimakkaita vastareaktioita, etteivät he halua puhua siitä omalla nimellään julkisesti. Moni halusi kuitenkin kertoa omasta aborttikokemuksestaan, jotta etenkin hoitohenkilökunta ymmärtäisi, miten herkästä asiasta on kyse.

Artikkelin tarkoituksena on antaa ääni abortin tehneille naisille sekä valottaa ainakin osittain sitä, miksi aikuinen ja mahdollisesti jo perheellinen nainen päätyy keskeyttämään raskautensa.

Artikkelin kommentointi on päättänyt. Voit lukea alta artikkelin toimittajien vastauksia lukijoiden kysymyksiin.