Nuori nainen häpesi työtään ja toivoi, ettei kukaan tuttu tule vastaan – Tutkija: Työltä odotetaan toisinaan liikaa

Miira Kuja-Panula hämmästyi omia häpeän tunteitaan työssä. Tutkijan mukaan se kertoo vääränlaisuuden kokemuksesta.

häpeä
Miira Kuja-Panula
Miira Kuja-Panula pääsi yli häpeästä työssä, kun hän kirjoitti blogiinsa aiheesta ja sai muilta vertaistukea.Rauli Mäkinen

Eilen töissä toivoin, ettei kukaan tuttu tulisi minua vastaan, kun lykin kärryä oranssi takki ylläni, naama punaisena ja tukka takussa. Tajusin, että vien firmoihin, kuten asianajo- tai mainostoimistoihin, postit vähän anteeksipyydellen kuin olisin heitä alempana, joille postit kannan.

Näin kirjoittaa blogissaan (siirryt toiseen palveluun)Miira Kuja-Panula, 22. Hän ihmetteli omia tunteitaan.

– En pidä tätä ammattia huonompana enkä väheksy kenenkään työtä.

Kuja-Panula sai tekstistään palautetta, että moni koki häpeää työstään.

– Esimerkiksi kaupan kassat kirjoittivat kokemuksistaan. Kaverini on kirjanpitäjä, ja hän kokee leimautuvansa harmaaksi hiireksi. Yksi tekee sisällöntuotantoa, mutta kokee häpeää siitä, ettei ole tehnyt oman alan työtä.

Kun Kuja-Panula haki keväällä yliopistoon journalistiikkaa opiskelemaan, hän jäi ensimmäiselle varasijalle. Tuon jälkeen hän meni baariin tarjoilijaksi ja koki häpeän tunnetta siitäkin.

– Baariin tuli yliopistoporukkaa haalareissa, ja silloin mietin, että "minä olen tässä vielä tarjoilijana".

Tampereen yliopiston työelämän tutkimuslaitoksen tutkijatohtori Tuija Koivusen mukaan häpeä työelämässä kertoo vääränlaisuuden kokemuksesta.

– Häpeä kohdistuu itseen. Nolous on enemmän ammattiin liittyvää.

Koivusen mukaan häpeän tunne työssä kertoo myös naisten ja miesten segregaatiosta työelämässä eli siitä, että naiset ja miehet kokevat työn eri tavalla. Tämä näkyy Koivusen mukaan etenkin palveluammateissa.

– Palveluammatissa tärkeää on ystävällisyys. Naisten täytyy tehdä huomattavasti enemmän, jotta heidät tulkitaan ystävälliseksi. Tämä asettaa naisille paineita.

Pitäisi olla unelmien työssä

Miira Kuja-Panula uskoo, että taustalla häpeän tunteiden kanssa on myös se, että joitain ammatteja pidetään tavoiteltavampina kuin toisia. Tämä on hänen mukaansa asia, josta ei uskalleta puhua ääneen.

Nuorten naisten keskuudessa on muodikasta esimerkiksi kirjoittaa tai pitää työkseen blogia. Hänen mukaansa unelmien ammatti tulisi myös löytää jo nuorena – ei ymmärretä, että nuorena tehdään lähinnä sitä, mitä tarjolla on.

– Kun teet tavallista työtä, ketään ei kiinnosta se, mitä teet. Olet alempana kuin ihmiset, joille esimerkiksi jaat postia. Asetelma on kummallinen.

Postinkantaja
Henrietta Hassinen / Yle

Kuja-Panula kokee, että ihminen myös määritellään liikaa ammatin kautta. Kun hän oli lapsi, isovanhempien ja omien vanhempien arki ei ollut lainkaan niin työ- tai urakeskeistä kuin nyt.

– On muodostunut akateeminen kupla, työ- ja koulutuskeskeinen yhteiskunta, johon moni haluaa. Väheksytään amiksia ja matalampia koulutusasteita. Ammatti tai työ leimaa ihmistä, vaikka vapaa-aika kertoo paljon enemmän siitä, mitä olet.

– Minulle ei yläasteella sanottu, että jokaista työtä pitäisi arvostaa. Se on väärin.

Työn ja vapaa-ajan rajat ovat hämärtyneet

Tampereen yliopiston Tuija Koivusen mukaan Suomi on ollut aina työkeskeinen yhteiskunta. Tänä päivänä kuitenkin työn ja vapaa-ajan rajat ovat hämärtyneet.

– Kun aikaisemmin on laittanut työpaikan oven kiinni, työt ovat jääneet töihin. Nyt ne tulevat kotiin. Yksi syy voi olla työsähköpostin lukeminen vapaa-ajalla. Sanotaan jopa, että "luen sähköpostia vapaa-ajalla, mutta eihän se työtä ole".

Koivusen mukaan nykyajan ideaali työntekijä on nopea ja tehokas ja on samaan aikaan koko ajan tavoitettavissa.

– Oma ajatus itsestä ja työstä eivät silloin kohtaa. Jompaa kumpaa pitäisi muuttaa, Koivunen sanoo.

Samalla etenkin naisille asetetaan Koivusen mukaan tavoitteita, että naiset eivät ole riittävän hyviä, jos he eivät saavuta jotakin tiettyä asiaa.

– Jos katsoo naistenlehtien juttuja, ne ovat täynnä sitä, että "näin tulet paremmaksi tuossa ja tuossa asiassa".

Samalla annetaan ohjeita, että työpaikkaa pitäisi vaihtaa kahden, kolmen vuoden välein.

– Se on hurjan raskasta. Mikäs siinä, jos niin haluaa ja työorganisaatio siihen kannustaa. Toivon, että olisi mahdollisuus myös toisenlaisiin valintoihin, jos tällainen ei tunnu omalta.

Pitäisi muistaa nauttia elämästä. Joskus voi tulla ikäväkin tätä hetkeä.

Miira Kuja-Panula

Kun elämässä tavoitellaan unelma-ammattia, on Miira Kuja-Panula kokenut väliaikaisuuden tunnetta, joka vie mielekkyyttä omasta työstä.

Esimerkiksi postinjakelussa hän tuntee opiskelijoita, jotka ovat tehneet työtä osa-aikaisesti, kunnes odottavat saavuttavansa jotakin muuta. Hän muistaa naisen, joka stressasi 23-vuotiaana siitä, ettei ollut päässyt vielä yliopistoon opiskelemaan.

– Oma elämä on ikään kuin muutostilassa ja samalla pitäisi jo hirveän nuorena tietää, mitä haluaa tehdä. Pitäisi muistaa nauttia elämästä. Joskus voi tulla ikäväkin tätä hetkeä.

Yli häpeästä

Tampereen yliopiston Tuija Koivunen kertoo, että yksi keino päästä irti häpeästä tai muista negatiivisista tunteista työssä on muuttaa omaa ajatusmaailmaa sallivammaksi. Työelämältä odotetaan toisinaan liikaa.

– Voisi hyväksyä sen, mitä töissä on.

Miira Kuja-Panula pääsi yli työhönsä liittyvästä häpeästä, kun hän alkoi miettiä, miten moneen talouteen se vaikuttaisi, jos hän jättäisi työt tekemättä.

Kuja-Panula on koulutukseltaan kokki ja on tehnyt paljon ravintola-alan töitä. Teini-iästä saakka hän on työskennellyt henkilökohtaisena avustajana ja tekee postin jakelun lisäksi myös sitä. Kuja-Panula aikoo hakea yliopistoon ja aloittaa joogaopettajan opinnot ensi vuonna.

Silti hän on ymmärtänyt, miksi tämänhetkinen työ on tärkeää. Esimerkiksi postilla tärkeimmät opit työstä ovat paineensietokyky ja vastuullisuus. Henkilökohtaisena avustajana hän on päässyt auttamaan ihmisiä.

– Se ei ole turhaa työtä ja ihan turhaan väheksyin sitä, mitä teen. Oma motivaatio työhön on tärkeää. Oli työ mikä tahansa, siitä voi oppia.

Miira Kuja-Panula
Miira Kuja-Panula ymmärtää oman työnsä merkityksen.Rauli Mäkinen

Kuja-Panulalla häpeä vaikutti hetkellisesti hänen hyvinvointiinsa ja siksi hän halusi päästä eroon tunteesta. Jos hän antaa häpeälle vallan, sillä on negatiivinen vaikutus. On tärkeää muuttaa omia ajatusmalleja.

Samalla hän ymmärsi, että kyse on laajemmasta ilmiöstä ja muiden vertaistuki auttoi.

– Näistä asioista pitäisi puhua enemmän. Minua ei ole enää hävettänyt, koska otin asian esille.

Aiheesta lisää:

Havaintoja ihmisestä: Huono häpeä estää, hyvä suojaa

Havaintoja ihmisestä: Työttömyys on osa kapitalistista järjestelmää

Väärä häpeän tunne eristää muista ihmisistä – nujerra se näillä keinoilla

Kaksi "toipuvaa häpeäholistia" kertoo, miltä häpeä tuntuu kropassa ja miten sen voi voittaa

Miksi meitä hävettää? Kymmenen kysymystä häpeästä

Millaisia kokemuksia sinulla on ammatillisesta häpeästä? Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella artikkelin lopussa.