Tekevätkö Suomen ylioppilaslehdet kuolemaa? 3 kysymystä ja vastausta opiskelijoita kuohuttaneen lakkautuspäätöksen jälkeen

Ylioppilaslehtien tilanne on nyt harvinaisen vaikea. Itä-Suomen yliopiston Uljas sai tuntea sen pahimman kautta, mutta myös monet muut julkaisut ovat vaakalaudalla.

media
Ylioppilaslehti Uljaan päätoimittaja Jussi Turunen joulukuussa 2018.
Ylioppilaslehti Uljaan päätoimittaja Jussi Turunen oli lehden lakkautuspäätöksen jälkeen murheellinen mies. Häntä harmittaa erityisesti se, että lakkautuspäätös runnottiin läpi vain viikossa.Annika Martikainen / Yle

Vuonna 2017 leikkuriin pantiin Vaasan ylioppilaslehti (siirryt toiseen palveluun). Vuonna 2018 Itä-Suomen yliopiston Uljas lakkautettiin tavalla, joka herätti vahvoja tunteita (siirryt toiseen palveluun) osassa opiskelijoita.

Turussa ylioppilaslehti vältti kovat budjettileikkaukset täpärästi, mutta on epävarmassa tilanteessa (siirryt toiseen palveluun). Tampereen yliopiston Aviisi jää torstaina ilmestyvän numeron jälkeen tauolle (siirryt toiseen palveluun). Sen jatkosta päätetään myöhemmin.

Lista on karua luettavaa ja pakottaa kysymään, mitä ylioppilaslehdissä oikein tapahtuu. Tekevätkö yo-lehdet Helsingin ulkopuolella kuolemaa?

Kysyimme asiaa yhteiskuntahistorioitsija Jukka Kortilta, joka on kirjoittanut Ylioppilaslehden 100-vuotishistorian ja viestintäasiantuntija Pasi Kiviojalta, jonka yritys Viestintäluotsi teki kesällä selvityksen Turun Ylioppilaslehden julkaisuformaatista.

Jukka Kortti: "Ylioppilaslehdillä on aina ollut taloudellisia vaikeuksia – jopa Helsingin Ylioppilaslehdellä, jonka kustantaja on tunnetusti maailman rikkain ylioppilaskunta. Sitäkään ei julkaista enää kuin kuusi kertaa vuodessa, kun suuren osan historiastaan sitä julkaistiin viikkolehtenä.

Ylioppilaslehdet ovat samalla tavalla riippuvaisia mainostuloista kuin muukin mediakenttä. Talouden vaihtelut ovat vaikuttaneet niihin ja viime aikoina ennen kaikkea median murros ja varsinkin nuorten lukutottumusten muutos.

Tämä on käännekohta, mutta ennustan, että ylioppilaslehdillä ja lehdistöllä muutenkin on tulevaisuutta printtimuodossa. Aina ne jollakin tavalla säilyvät ja ihmiset arvostavat niitä."

Pasi Kivioja: "Maanlaajuisesti on tilanne, että ylioppilaslehtien printtiversioiden ilmestymistä on vähennetty. Muutosta on selvästi ilmassa ja monessa paikassa mietitään, kannattaako ilmestyä printissä, verkossa vai lopettaa lehti kokonaan.

Kaikissa tapauksissa ei ole kyse pelkästään talousvaikeuksista. Journalismi joutuu entistä enemmän perustelemaan, että siitä on jotain hyötyä. Kaikki eivät ole samaa mieltä sen hyödyistä.

Minusta tuntuu, että Itä-Suomen yliopiston ylioppilaslehti Uljaan tapauksessa oli worst case scenario (pahin mahdollinen uhkakuva) siitä, mitä tapahtuu, kun tiedotusväline on täysin poliitikkojen armoilla. Journalismi on tosi epävarmalla pohjalla, jos jatkuvasti mietitään, paljonko annetaan rahaa ja miten lehti voi toimintansa toteuttaa."

Mitä yliopisto menettää, jos ylioppilaslehti häviää?

Kortti: "Ylioppilaslehdillä ei ole ollut tiedotuksellista merkitystä enää pitkään aikaan. Esimerkiksi kaikki tapahtumatiedothan ovat löytyneet netistä jo parinkymmenen vuoden ajan. Sen sijaan lehdillä on kulttuurisia, sivistyksellisiä ja journalistisia ansioita.

Ensinnäkin ylioppilaslehdet ovat olleet pitkään merkittäviä journalistien kouluttajia. Suomen älymystön kirkkain kärki on jossain vaiheessa kirjoittanut Ylioppilaslehdessä päätoimittajana, toimitussihteerinä tai avustajana.

Toinen näkökulma on feature-journalismi, joka ei ole ollut Suomessa kauhean hyvissä kantimissa. Ylioppilaslehdissä on journalistisesti arvioituna aika hyviä artikkeleita. Ja tietysti ne ovat myös opiskelijaelämän äänitorvia."

Kivioja: "Kyse ei ole vain siitä, mitä jää viivan alle. Kyse on kulttuurisesta tuotteesta, jäsenpalvelusta ja opiskelijoiden yhteisöllisyyttä luovasta tekijästä. Lehdellä on merkitystä uusien opiskelijoiden houkuttelemisessa ja heidän opettamisessaan talon tavoille.

Tämän vuoksi huolellinen selvitys on paikallaan varsinkin, jos mietitään ylioppilaslehden lakkauttamista. En lähtisi lakkauttamaan lehteä selvittämättä, mitä siitä seuraa."

Onko ylioppilaslehden siirtäminen kokonaan nettiin lehden pelastus?

Kortti: "Helsingissä Ylioppilaslehdessäkin on mietitty, onko printti edellä -strategialla perusteita jatkaa. Toisaalta printtilehdellä on vieläkin julkisuudessa etulyöntiasema verrattuna verkkolehteen. Netissä lehti toimii muiden joukossa digitaalisella alustalla, jossa erottautuminen on vaikeampaa."

Kivioja: "Kun kartoitimme ylioppilaslehtien tilannetta Turun ylioppilaslehden formaattiselvitystä varten, meidät yllätti se, että lehdet eivät tavoitakaan nuoria lukijoita verkossa yhtä hyvin kuin printissä. Kaikki eivät tietysti lue luukusta sisään tungettua lehteä, mutta printillä tavoittavuus on kuitenkin parempi. Tämä on vastoin sitä kehitystä, jota muualla on tapahtunut.

Ainakin Turussa suuri osa lehden tuloista tulee mainostuloista (noin 33 prosenttia; lukua tarkennettu jutun lopussa). Jos lehti siirretään kokonaan verkkoon, mainostuloja ei tule niin paljon kuin ennen. Lisäksi myös digijulkaisun kehittäminen vaatii resursseja.

Turussa viitattiin myös siihen, että verkkolehti olisi ekologisempi kuin printtilehti. Tätä ei ole kuitenkaan tutkittu, eikä se ole mitenkään itsestäänselvää. VTT on selvittänyt keskikokoisen maakuntalehden hiilijalanjälkeä. Hiilijalanjälkeä pienentää se, että paperilehti voidaan kierrättää. Suomessa lehdillä on korkea kierrätysaste."

Tarkennus 12.12. kello 12.40: Pasi Kiviojan sitaatissa viitataan siihen, että Turun ylioppilaslehti saa suuren osan tuloistaan mainostuloista. Valtaosa lehden tuloista tulee kuitenkin ylioppilaskunnalta ja mainostulot kattoivat esimerkiksi viime vuonna noin 33 prosenttia lehden kuluista.