Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos

Perinteinen maanviljely tuottaa jatkuvasti ilmakehää lämmittäviä hiilipäästöjä. Nyt maanviljelijät kokeilevat, miten hiili saadaan palautettua ilmasta maaperään.

ilmastonmuutos
Juuso Joona ja Antti Lähde tutkivat maaperää pellolla kaivamalla sitä lapiolla.
Hiiltä sitovaan viljelyyn perehtynyt tutkija Juuso Joona kertoo maanviljelijä Antti Lähteelle, miten peltomaan rakenteesta voi nähdä, sitoutuuko siihen paljon vai vähän hiiltä.Tommi Parkkinen / Yle

LappeenrantaRunsaat sata maanviljelijää eri puolilta Suomea tutkii, miten ilmakehän hiilidioksidia voitaisiin siirtää peltojen ja laidunmaiden maaperään. Tutkimus on käänteentekevä, sillä nykytyylin maanviljely nimenomaan pahentaa ilmakehän hiilidioksidipäästöjä.

Maahan voitaisiin sitoa enemmän hiiltä, kuin siellä koskaan on ollut.

– Maan potentiaali sitoa hiiltä ilmakehästä on valtava. Itse asiassa maahan voitaisiin sitoa enemmän hiiltä, kuin siellä koskaan on ollutkaan, sanoo kokeiluun ilmoittautuneiden viljelijöiden kouluttaja, tutkija Juuso Joona.

Maanviljelijöiden kouluttaminen hiiltä sitovien menetelmien tuntijoiksi ja käyttäjiksi on osa Carbon Action (siirryt toiseen palveluun) -hanketta. Siinä viljelijöiden kokemuksia seuraavat monen eri alan asiantuntijat Suomessa ja ulkomailla. Mukana on muun muassa yliopistoja, Ilmatieteenlaitos, Sitra ja Baltic Sea Action Group -säätiö.

Yle uutisoi Carbon Action -hankkeen alkuvaiheista ja ihmisistä sen takana viime kesänä.

Antti Lähde
Antti Lähteen tilalla pellot vihertävät vielä marraskuun lopussa. Ympärivuotinen vihreä kasvipeite on yksi tärkeimmistä keinoista hiiltä sitovassa viljelyssä.Tommi Parkkinen / Yle

Maaperänäytteistä tutkitaan hiilipitoisuus

Kokeeseen osallistuvat maanviljelijät valitsevat noin kolmen hehtaarin suuruisen peltolohkon, joka jaetaan kahteen osaan.

Toisella puoliskolla viljely jatkuu kuin ennenkin. Sen sijaan toisen puoliskon muokkaamisessa muuttuu moni asia, kun viljelyssä otetaan käyttöön menetelmiä, joiden tiedetään voimistavan kasvien kykyä siirtää ilmakehän hiilidioksidia maaperään.

Peltolohkon molemmilta puoliskoilta otetaan tasaisin välein näytteitä, joista tutkitaan, miten hiilen sitoutuminen maaperään edistyy.

– Ei viljelijöiden kiinnostus osallistua tähän kokeeseen ole mitään pyyteetöntä maailmanparantamista. Heitä kiinnostaa se, että hiiltä sitovilla viljelymenetelmillä pystyy samalla parantamaan satomääriä ja maaperän viljelyominaisuuksia, sanoo tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteenlaitoksesta.

Liski arvioi myös, että aikaansa seuraavat maanviljelijät osaavat ennustaa hiilen sitomisen kehittyvän tulevaisuudessa rahanarvoiseksi kauppatavaraksi. Hiilikaupasta voi muodostua tärkeä osa maatalousyrittäjän toimeentuloa.

Kokeilussa viljelijöitä kutsutaan hiiliviljelijöiksi, työtavoista käytetään nimitystä hiiliviljely.

Grafiikka hiilen sitoutumisesta ja vapautumisesta maaperään
Viljelykäytössä olevien kivennäismaiden hiilipitoisuus Suomessa on nykyisellään noin 60 tonnia hiiltä hehtaaria kohden. Lähde: Carbon ActionTommi Parkkinen / Yle

Perinteestä luopuminen houkuttaa

Yksi kokeeseen osallistuvista hiiliviljelijöistä on Antti Lähde. Hän on ottamassa sukupolvenvaihdoksessa vastuulleen Lappeenrannan Joutsenossa sijaitsevan kasvinviljelytilan. Tilalla on viljelyssä noin 150 hehtaaria peltoja eli kyse on suomalaisittain suurenpuoleisesta maatilasta.

Maan kasvukuntoa saadaan parannettua, mikä lisää viljelyn kannattavuutta ja vähentää sääriskiä.

Nuorelle maanviljelijälle ilmastokysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä.

– Ilmastonmuutos, ympäristön monimuotoisuuden heikkeneminen ja ravinteiden karkaaminen maaperästä, luettelee Antti Lähde maanviljelijän suurimpia tulevaisuudenuhkia.

Hän näkee perinteisten viljelymenetelmien vaihtamisen hiiltä sitoviin keinoihin ratkaisuna kaikkiin luettelemiinsa uhkakuviin.

– Hiilen sidontaa tehostavilla työtavoilla pystytään vaikuttamaan näihin kaikkiin viljelijän kannalta edullisesti. Eli maan kasvukuntoa saadaan paremmaksi, mikä lisää viljelyn kannattavuutta ja myös vähentää sääriskiä, Lähde perustelee.

Tärkein työkalu on lapio

– Valitettavasti moni maanviljelijä tarkkailee peltojaan ainoastaan työkoneen ohjaamosta käsin. Hiiliviljelijälle yksi tärkeimmistä työkaluista on lapio, sanoo Carbon Action -hankeen kouluttaja Juuso Joona vieraillessaan Antti Lähteen tilalla.

Joona saapastelee keskelle marraskuisen märkää peltoa, kaivaa kuopan syysruista puskevaan maahan ja ryhtyy tutkimaan maaperän rakennetta. Hänen mielestään jokaisen viljelijän olisi hyvä perehtyä maaperän rakenteeseen eri viljelylohkoillaan. Lapiollisesta multaa pystyy näkemään värin, mururakenteen, kasvijätteen ja muun muassa matojen määrän perusteella, kuinka ravinteikasta multa on.

Samat havainnot kertovat myös siitä, miten hyvin hiili on kulkeutunut kasvin juuristossa kohti maaperän syvempiä kerroksia. Juurten avulla jotkin monivuotiset kasvit kuljettavat hiiltä maan alle jopa metrien syvyyteen.

Kuvassa vasemmanpuoleisessa tummanvärisessä multapaakussa on enemmän hiiltä, kuin oikeanpuoleisessa vaaleammassa multapaakussa.
Syysruista kasvavan pellon pintamaa on väriltään tummaa ja rakeista. Rakenne kertoo, että maa sitoo hiiltä hyvin. Syvemmältä kaivettu kokkare on vaaleampaa ja tiiviimpää. Pohjamaan kyky sitoa hiiltä paranisi kasvattamalla pellossa syväjuurisia kasveja.Tommi Parkkinen / Yle

Suuren tuntemattoman tutkimista

Hiilen sitoutuminen maaperään on hidas tapahtumakulku. Kokeilutiloilta voidaan saada ensimmäisiä luotettavia tuloksia vasta vuosien kuluttua.

Maaperän hiilivaraston mittaus- ja mallinnusmenetelmät ovat maailmanlaajuisesti vasta melko uusi tutkimusala. Carbon Action -hankkeen tavoitteena on maatilakokeiden ohessa myös kehittää keinot hiilivaraston ja sen muutoksen mittaamiseen.

Maaperätutkimuksessa tehdään juuri nyt läpimurtoja muuallakin. Esimerkiksi maan bakteerien ja sienten suuri rooli hiilen sitojina on alkanut avautua tutkijoille vasta aivan viime vuosina. Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun) kuvaa bakteerien ja sienten toimintaa yksityiskohtaisesti tiedeartikkelissaan.

Pelto vehreänä pitkälle syksyyn

Hiiltä sitovan viljelyn ytimessä on hyvinvoiva kasvi. Mitä kattavammin maaperä on kasvien peitossa, sitä enemmän ne pystyvät yhteyttämään eli siirtämään hiilidioksidia ilmasta maahan.

Ympärivuotisen vihreän kasvipeitteen tavoitteleminen vaatii uudenlaista suhtautumista tähän asti totuttuihin maanmuokkauksen tapoihin.

– Peltoa tulisi muokata vain silloin, kun on mahdollista perustaa vihreä kasvipeite peittämään maata pian muokkaamisen jälkeen, Juuso Joona perustelee.

Syksyllä hiiliviljelijöitä kehotetaan välttämään muokkausta kokonaan tai tekemään se niin aikaisin, että kasvusto ehtii peittäväksi ennen talvea. Maisemassa ei syksyisin enää näkyisi mustia kynnöspeltoja.

Voiko viljelijä tienata hiilen sitomisella?

Tällä hetkellä tilanne Suomessa on siis se, että kivennäismaille perustettujen peltojen ja laitumien ikiaikaisesta hiilivarastosta karkaa ilmakehään joka vuosi noin 200 kiloa hiiltä hehtaarilta. Carbon Action -hankkeen laskelmissa hiiltä olisi mahdollista palauttaa maahan viljelymenetelmiä vaihtamalla noin 200–1 000 kiloa hehtaarille.

Carbon Action hankkeen aktiivit arvioivat, että muutosta tukevien menetelmien käyttöönotolla on jo kova kiire. Tutkija Juuso Joonan mukaan tehokkainta olisi kehittää pikaisesti taloudellisia kannustimia, joita maksetaan viljelijöille sen mukaan, kuinka paljon hiiltä he ovat onnistuneet sitomaan ilmasta maahan.

EU:n maatalouspolitiikan seuraava ohjelmakausi alkaa vuonna 2021. Jos viljelymenetelmien muutosta kiirehtivä Joona saisi päättää, maatalouden tuet kokisivat jo tulevalla ohjelmakaudella radikaalin muutoksen ja ne kannustaisivat hiiliviljelyyn.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, voisiko maatalouden tukipolitiikka tulevaisuudessa perustua nykykriteerien sijasta siihen, kuinka paljon hiiltä viljelijä pystyy peltoihinsa sitomaan?

– EU:n yhteisen maatalouspolitiikan lähtökohtia on, että pystymme vaikuttamaan myönteisesti ilmastoasioihin, kuten sitomaan hiiltä enemmän maaperään ja vähentämään haitallisia kasvihuonekaasupäästöjä. Joten vastauksena kysymykseen: Kyllä.

Voiko siis hiilen sitomisesta saada palkkaa?

– Yllättävän vähän tähän mennessä on tutkittu maaperän hiilen sitomiskykyä ja hiilen sitomisen lisäämistä. Nyt teemme tutkimusta yhdessä, ja sen perusteella tehdään myös johtopäätöksiä tukipolitiikan osalta. Täytyy kuitenkin muistaa, että emme saa vaarantaa kotimaista ruuantuotantoa. Suomi ajaa EU:ssa linjaa, jossa yhtä aikaa varmistetaan korkeatasoinen ruuantuotanto ja hyvä ilmastopäästöjen hallinta, ministeri Jari Leppä jatkaa.

Juttua muokattu klo 17.05: Korvattu yhdessä lauseessa sana hiilidioksidi sanalla hiili.