Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen ja siinä piilee erittäin suuri vaara

Vaikeuksissa oleva ammattiyhdistysliikkeen on saatava lisää voimaa, jotta suuryritysten valtaa pystytään haastamaan sekä ekologisia ja sosiaalisia kriisejä torjumaan tehokkaasti, kirjoittaa Joona-Hermanni Mäkinen.

työelämä
Joona-Hermanni Mäkinen
Laura Railamaa

Yhdysvalloissa nettikauppa Amazonin kaltaiset suuryritykset kohtelevat työntekijöitään ala-arvoisesti. Niitä on syytetty suoranaisesta ihmisoikeuksien loukkaamisesta: roskakoreja joudutaan käyttämään (siirryt toiseen palveluun) vessoina, työssä loukkaantuneita painostetaan (siirryt toiseen palveluun) jatkamaan, ja työntekijöiden jokaista liikettä valvotaan. Myös amerikkalainen keskiluokka on hätää kärsimässä. Rikkaiden osuus tuloista on kasvanut (siirryt toiseen palveluun) valtavasti ja asumisen, koulutuksen ja terveydenhuollon kustannukset ovat karanneet pilviin.

Yhdysvaltojen kokemukset antavat osviittaa, miltä näyttää vauras (siirryt toiseen palveluun) yhteiskunta ilman vahvaa ay-liikettä. (siirryt toiseen palveluun)

Suomessa ammattiyhdistykset ovat historiallisesti olleet vahvoja, mutta nyt ne ovat hyökkäysten kohteena. Kiky-sopimuksessa pääministeri Juha Sipilän hallitus sai niskaotteen ay-liikkeestä. Kun ottelu jatkui seuraavaan erään ja taisteltiin irtisanomissuojasta, oikeisto kritisoi ay-liikkeen poliittista lakko-oikeutta demokratian vastaiseksi. Ministeri Iiro Viinanen syytti ay-liikettä (siirryt toiseen palveluun)vastuuttomuudesta ja vallan kaappaamisesta eduskunnalta.

Ay-liikkeellä on ongelmia omastakin takaa. Vaikka jäsenmäärät ovat muiden Pohjoismaiden tavoin kansainvälistä huippuluokkaa, pitkän aikavälin näkymät ovat synkät. Nuorten osallistuminen on vähäisempää (siirryt toiseen palveluun) kuin koskaan aikaisemmin. K (siirryt toiseen palveluun)ehitys seuraa yleistä trendiä (siirryt toiseen palveluun) teollisuusmaissa.

Ammattiyhdistysten tarve on kiistaton. Ilman niitä palkat ovat alhaisemmat, työpäivät ovat pidemmät, taukoja on vähemmän ja työympäristöt vaarallisempia. Jos työntekijät eivät järjestäydy, yritysten omistajilla ja johtajilla on kaikki langat käsissään. Yksittäisen rivityöntekijän neuvotteluasema on heikko. Hän on riippuvainen palkastaan, ja irtisanomisen tai karenssin uhka heikentää neuvotteluvoimaa entisestään.

Mikäli tulevaisuudessa työtä korvataan entistä enemmän roboteilla, ay-liikkeen merkitys kasvaa.

Ammattiyhdistyksistä on apua kaikille, ei pelkästään niiden jäsenille. Kun neuvotellaan paremmat työehdot ja korkeampaa palkkaa, kaikki hyötyvät. Työnantajallekin on helpompaa, että työehdot sovitaan keskitetysti. Ja mikäli tulevaisuudessa työtä korvataan entistä enemmän roboteilla, ay-liikkeen merkitys kasvaa.

Ammattiyhdistysliike saa aikaan muutakin kuin parempia työoloja. Se on tutkitusti (siirryt toiseen palveluun) merkittävä syy (siirryt toiseen palveluun) vaurauden jakautumiseen laajalle. Tämä pätee myös Suomessa, jonka tulo- ja varallisuuserot (siirryt toiseen palveluun) kuuluvat maailman pienimpiin. Maltilliset erot hyödyttävät kaikkia, sillä eriarvoiset yhteiskunnat voivat tutkitusti (siirryt toiseen palveluun) pahoin. Kuten aiemmin kirjoitin, työ on vielä kesken. Suomalaisista peräti 75 prosenttia (siirryt toiseen palveluun) kaventaisi tuloeroja nykyisestä.

Vahvuuksien lisäksi on tärkeä ymmärtää, mikä ay-liikkeessä on vialla. Monet ammattiliitot ovat keskittyneet ajamaan hyvin toimeentulevien jäsentensä asiaa. Samalla on unohtunut yhteinen hyvä. Esimerkiksi Akava pyrkii alentamaan tuloveroja (siirryt toiseen palveluun) myös suurituloisilta, vaikka jäseninä on julkisten alojen liittoja, joiden palkat maksetaan veroista. Ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan pitäisi kuulua kaikille työttömille, vaikka ay-liike hangoittelee vastaan.

Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen. Saavutuksia ei joko ymmärretä tai ne otetaan itsestäänselvyyksinä. Ponneton liike on helppo kohde poliittisille hyökkäyksille.

Moni pienituloinen myös ihmettelee, miksi heitä nimellisesti edustavat liitot istuvat huomattavan varallisuuden päällä, kun heillä olisi tarvetta ruoka-avulle, yösijalle tai muulle matalan kynnyksen tuelle. Samalla ay-pomot nostavat (siirryt toiseen palveluun)satojen tuhansien eurojen vuosipalkkaa.

Ay-liike on jämähtänyt paikoilleen. Saavutuksia ei joko ymmärretä tai ne otetaan itsestäänselvyyksinä. Ponneton liike on helppo kohde poliittisille hyökkäyksille.

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder pohti hiljattain (siirryt toiseen palveluun), että “aiemmin ay-liikkeen suuret tarinat ovat olleet lyhyemmät työviikot ja paremmat edut”. Samaan hengenvetoon hän kaipasi “uusia tarinoita”.

Fjäderin pitäisi ay-johtajana tietää, että harvalla on mitään lyhyempää työviikkoa ja parempia etuja vastaan. Palkkatyön merkityksettömyys, käskytys ja kiivas tahti vievät (siirryt toiseen palveluun)monelta kaiken energian (siirryt toiseen palveluun). Monet hengittävät kaiken lisäksi työpaikoillaan myrkyllistä sisäilmaa. Samanaikaisesti Suomessa on yli 100 000 köyhää lasta (siirryt toiseen palveluun) ja kestämätön kulutus ajaa ihmiskuntaa alati pahenevaan ilmastokatastrofiin.

Aikamme suuret ongelmat ovat ratkaistavissa. Ay-liikkeellä on mahdollisuus ottaa keskeinen rooli tässä työssä. Sen on näytettävä voimansa ja kunnioitettava omaa historiaansa puolustamalla niitä, jotka ovat erityisen haavoittuvaisia: työttömiä, syrjäytyneitä, sairaita ja köyhiä.

Ay-liike voisi muuttaa taloutta sekä ihmisen että ilmaston kannalta kestävämmäksi ajamalla kokeilua nelipäiväisestä työviikosta, vaatimalla sitovia päästövähennyksiä ja lisäämällä työntekijöiden vaikutusvaltaa työpaikoilla. Globaalisti katsottuna ammattiyhdistysten on voimistuttava, jotta suuryritysten kasvavaa valtaa pystytään haastamaan sekä ekologisia ja sosiaalisia kriisejä torjumaan tehokkaasti.

On kiistaton tosiasia, että hyvien työehtojen maissa voidaan hyvin (siirryt toiseen palveluun). Työntekijöiden järjestäytymisen edut on ymmärretty Suomen perustuslakia ja YK:n ihmisoikeusjulistusta myöten. Nämä viime vuosisadan opetukset ollaan kuitenkin unohtamassa. Ay-liikkeen on kyettävä tulevaisuudessa viestimään paremmin, miksi sitä tarvitaan. Liikkeen tulevaisuus on lopulta sen omissa käsissä.

Joona-Hermanni Mäkinen

Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija sekä luokan- ja historianopettaja. Hän on kirjoittanut mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen.