Viime talvena ammattikalastaja upotti moottorikelkkansa, nyt hän on taas jäällä tavanomaista aiemmin – jäätilanteessa suuria eroja eri puolilla maata

Ammattikalastajat pyrkivät talvijäille jopa riskillä, sillä rospuuttokaudella tienestiä ei tule.

Jään paksuus
Ilkka Karppanen
Ammattikalastaja Ilkka Karppinen nostaa talviverkoista mm. kuhaa, ahventa ja omaa suosikkikalaansa haukea.Heikki Haapalainen / Yle

Kyllä tämä jää kestää, ajatteli ammattikalastaja Ilkka Karppinen vuosi sitten. Hän hyppäsi moottorikelkan sarviin ja lähti talviverkoille Höytiäisen jäälle Pohjois-Karjalassa. Mutta ahneus kostautui, kun jää petti kelkan alta kohdassa, jossa on kahdeksan metriä vettä.

Moottorikelkka saatiin nostettua kuukautta myöhemmin, kun jäät olivat tarpeeksi vahvat. Nostovälineet ovat rannalla vastaisen varalle ja uppokelkka on nyt vara-ajopelinä.

– Kelkka meni pohjaan, mutta ukko pelastui, kertoo Karppinen nyt, kun ajaa jälleen moottorikelkalla järven jäällä.

Kalastaja varusteineen avannolla.
Kalastaja Ilkka Karppinen laskee talviverkkoja.Heikki Haapalainen / Yle

Tänä vuonna jäät ovat vankat pohjoisella Höytiäisellä, ja kauden alun kävellen hiippaillut verkkoreissut 3–4-senttisellä jäällä ovat jo vaihtuneet moottorikelkkailuun. Vaikka saman järven eteläosan selät lainehtivat vielä vapaina, pohjoisosissa on kalastettu jo kuun alusta. Teräsjäätä on silmämääräisesti jopa 15 sentin paksuudelta.

Koko maan jäätilanne vaihtelee, eivätkä suurten järvien selät ole vielä ummessa. Höytiäisestä Ilkka Karppinen sanoo, että vaatii –20 asteen pakkasta, ennen kuin eteläosan selät umpeutuvat.

Kalastaja talviverkoilla.
Höytiäisen pohjoisosissa on päässyt verkoille jo pari viikkoa.Heikki Haapalainen / Yle

Suomen ympäristökeskuksen jäätietojen perusteella (siirryt toiseen palveluun) jäätä on lähes kaikkialla pitkäaikaista keskiarvoa vähemmän, Tuusulanjärvellä etelässä tosin keskiarvon ylittävät 12 senttiä, mutta yleisesti vain puolet keskiarvosta ja Lapissa reilusti keskiarvoa vähemmän. Toisaalta lumen vähyys suosii jään vahvistumista.

Varhaiset jäät ja lyhyt rospuutto kalastajan ilona

Ammattikalastaja Ilkka Karppinen laski tämän talven ensimmäiset verkkonsa melkein kolme viikkoa edellisvuotta aiemmin. Vuosi sitten verkoille päästiin vasta jouluviikolla.

Neljättä talvea täyspäiväisesti kalastajana työskentelevälle Karppiselle lyhyt rospuutto on elinkeinon kannalta välttämätön. Tänä syksynä syyskalastuksen ja talvikalastuksen väliin jäi vain viiden päivän tauko. Varhaisen talvikauden ensimmäisillä kalastusviikoilla tehdään kalamiehen tili, sillä kun saatavuus vähenee, järvikalan kysyntä ylittää tarjonnan. Sen vuoksi ammattikalastaja lähtee jäälle vaikka vähän riskillä.

Verkkojen avanto.
Teräsjäätä on muodostunut Höytiäisen pohjoisosaan paksusti.Heikki Haapalainen / Yle

Sisävesiltä pyydetyn kalan osuus kalakaupassa on vain muutamia prosentteja, kertoo luonnonvarakeskus Luke. (siirryt toiseen palveluun) Se on vähän, tosin kotimaisen kasvatus- ja villinkin kalan suosion kasvusta on näkyvillä merkkejä, kertoo syksyinen uutinen.

Muikku on Suomen järvien merkittävin saaliskala ja sitä on saatavilla runsaasti. Kuhasaaliit ja myös kuhan kysyntä ovat kasvaneet.

Höytiäisen saaliskaloista tärkein on kuha, lisäksi järvestä tulee ahventa, siikaa, haukea ja madetta.

Karppinen laskee viimeisiä sadasta talviverkostaan. Kelluttava puku, naskalit ja paikallistuntemus tuovat turvaa. Kalastaja kertoo, että huonossa säässä verkkojen kokemisessa etenee vain joitakin satoja metrejä tunnissa. Kun verkot on laskettu, niitä kierretään talvikauden ajan joka ikinen päivä.

– Tämä on sellainen laji, että periksi ei auta antaa, Karppinen sanoo.