Viron kaikkien aikojen kalleinta elokuvaa valmistui vain 15 sekuntia päivässä ja se kulkee Tim Burtonin jalanjäljissä: "Vaativa tyylilajihan tämä tietysti on"

Virossa tehdään kunnianhimoista ja uskaliasta animaatiotaidetta, joka kahmii palkintoja maailmalla.

Viro
Kapten Morten lollide laeval, animaatio
Captain Morten and the Spider QueenNukufilm

Captain Morten and the Spider Queeniä eli virolaisittain Kapten Morten lollide laeval -elokuvaa tehtiin seitsemän vuoden ajan ja siitä on muodostunut Viron tähän mennessä kallein elokuva – hintalapuksi tuli muhkeat kuusi miljoonaa euroa.

Elokuva on usean maan, muun muassa Ranskan ja Irlannin yhteistuotantoa ja virolaisrahaa kokonaisbudjettiin on valunut kolmasosa.

Captain Morten and the Spider Queenin kalleus ei ole mikään ihme: sen visuaalinen lumo perustuu aikaa vievään stop motion -tekniikkaan, jossa fyysisiä nukkeja siirrellään millimetri kerrallaan ja jolla tehdään hyvin harvoin kokoillan elokuvia.

– Stop motion nyt vain näyttää paremmalta. Kun katsoo läheltä, tekstuurit, värit ja valo näkyvät tarkasti. Vaativa tyylilajihan se tietysti on: Captain Mortenin kohdalla valmista materiaalia saatiin viisitoista sekuntia päivässä. Yhden animaattorin päiväsaalis oli siis viisi sekuntia, ohjaaja Kaspar Jancis kertoo.

Jancis on aiemmin ohjannut useita lyhytanimaatioita, ja Captain Morten and the Spider Queen pohjautuu hänen vuonna 2010 kirjoittamaansa Seiklus Salamandril -lastenkirjaan. Virossa suositusta kirjasta on tehty muun muassa teatteriesityksiä ja radiokuunnelmia.

Tarinan päähenkilö on kymmenvuotias Morten, joka kutistuu ja joutuu omituiselle, hyönteisten kansoittamalle alukselle. Lähestyvä myrsky pakottaa Mortenin ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Elokuvan viesti kiteytyy lauseeseen "joskus pitää kutistua kasvaakseen isoksi".

Kaspar Jancis
Kaspar JancisJussi Mankkinen / Yle

Tim Burtonin jalanjäljissä

Captain Morten and the Spider Queen on saanut varsin ihastuneen vastaanoton (siirryt toiseen palveluun) etenkin Ranskassa, jossa sitä on esitetty yli 80:ssa elokuvateatterissa.

Elokuvan valtavirrasta poikkeavalla tekniikalla tehtyä omintakeista maailmaa on verrattu muun muassa Henry Selickin Painajainen ennen joulua - (1993) ja James ja jättipersikka -elokuviin (1996), joita on ollut tuottamassa Tim Burton. Selvästikin stop motion -tekniikkaan ihastunut Burton ohjasi myös itse vuonna 2005 Corpse Bride -animaation.

Captain Mortenia on tehty maailman vanhimmalla stop motion -animaatiostudiolla, Tallinnan Nukufilmissä.

Captain Morten on ollut iso projekti siinäkin mielessä, että elokuva on ollut nähtävillä Ranskan, Puolan ja Etelä-Korean elokuvateattereissa. Harva virolaiselokuva on yltänyt näin laajaan levitykseen, Kaspar Jancis toteaa.

Kapten Morten lollide laeval, animaatio
Captain Morten and the Spider QueenNukufilm

Lokakuussa elokuva palkittiin parhaana animaationa Saksan suurimmilla lasten ja nuorten elokuvafestivaalilla, Chemnitzin Schlingel Festivalilla.

Captain Mortenin kohdalla on tietysti hyvä kysyä, kuinka riskaabelia on tehdä seitsemän vuotta elokuvaa, joka on tavallaan kuriositeetti ja joka on suunnattu varsin rajatulle kohderyhmälle. Ohjaaja Jancis ei myöskään ole aiemmin tehnyt sen paremmin lastenelokuvia kuin stop motioniakaan.

– Voisi sanoa, että kyse on ollut seikkailusta, johon menin mukaan naiiviilla asenteella. Ajattelin että katsotaanpa mitä tapahtuu, joten en oikeastaan tiennyt, otetaanko tässä sitten riskiä vai ei, Jancis pohtii.

Manivald
ManivaldChintis Lundgren

Persoonallinen kädenjälki on arvossaan

Viime aikoina etenkin virolaiset lyhytanimaatiot ovat menestyneet maailmalla. Chintis Lundgrenin absurdia draamaa ja satiiria yhdistelevä Manivald löysi tänä vuonna tiensa USA:n Sundance-festivaalille, joka kuuluu alan tärkeimpiin. Samalla Manivald on ensimmäinen virolainen (lyhyt)elokuva, jota Sundancessa on esitetty.

Virolaisessa animaatiossa arvostetaan persoonallista kädenjälkeä, ja Manivald on tästä hyvä esimerkki: Lundgren on piirtänyt lähestulkoon kaiken käsin ja todennut vierastavansa digitaalisia bulkkitaustoja.

Maasikaõgijad, animaatio
Strawberry EatersJoonisfilm

Mattias Mälkin Strawberry Eaters - eli Maasikaõgijad-animaatio taas palkittiin äskettäin Brasilian Lanterna Magica -festivaalilla parhaasta taiteellisesta suunnittelusta. Animaation visuaalisen kielen lähtökohdat ovat varsin poikkeukselliset.

– Koska Strawberry Eatersissa on ripaus kauhua, halusin että sen visuaalinen maailma on hieman ahdistava. Primitiivinen ilmaisu ja pohjois-Amerikan intiaanien taide arvoituksellisine muotoineen sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti, koska niille ei enää nykyaikana löydy referenssejä. Näistä lähtökohdista vein animaatiota yhä vieraantuneempaan suuntaan lisäämäällä siihen biomorfisia elementtejä, Mälk kertoo.

Toiduahel, animaatio
Food ChainLiis Kokk, Mari Kivi

Animaatio, joka voi aiheuttaa vatsanvääntöjä

Vielä vieraantuneempaan suuntaan vaeltaa Mari Kivin ja Liis Kokkin Food Chain eli Toiduahel. Siinä liikutaan hämäräperäisessä tuotantolaitoksessa, jossa valmistetaan ruokaa, juomaa ja makeisia toinen toistaan makaabereimmilla tavoilla.

– Suosittelemme, ettei Food Chainia ehkä kannattaisi katsoa ennen ruokailua. Jotkut lapset ovat nähneet animaatiomme ja kertoneet, ettei heidän ole enää sen jälkeen tehnyt mieli makeisia, Mari Kivi toteaa – ja hymyilee hiukkasen.

Kivi ja Kokk ovat molemmat työskennelleet aiemmin elintarvikealalla, ja tästä on syntynyt myös inspiraatio Food Chainiin.

– No, eihän se ollut yhtä groteskia puuhaa kuin animaatiossamme, jossa on myös jonkin verran kriittistä otetta. Ihmiset syövät ruokaa, jonka tietävät tehdyn huonolaatuisista aineosista, mutta eivät halua myöntää tätä itselleen, Mari Kivi pohtii.

Liis Kokk, Mari Kivi
Liis Kokk ja Mari Kivi.Jussi Mankkinen / Yle

Kivin mukaan Virossa on liikkunut kaikenlaisia tarinoita heikkolaatuisesta ruoasta ja ruokakatastrofeista, mutta mitään sen kummempaa ei kuitenkaan ole paljastunut.

Visuaalisesti Food Chain on kaksijakoinen: toisaalta se tapahtuu tummasävyisessä, ruosteisessa ja pölyisessä tehtaassa, toisaalta kirkkaassa ja puhtaanvalkoisessa ostoskeskuksessa.

– Olemme käyttäneet materiaaleja, joita löytyi isoisäni autotallista – sieltä lojui roppakaupalla vanhoja autonosia. Lisäksi olemme hyödyntäneet propseissa paljon savea ja paperia, Mari Kivi kertoo.

– Niin ja oksennuskohtauksen yrjö tehtiin tapettiliimasta, vedestä ja punaisesta maalista, Liis Kokk jatkaa.

Viron taideakatemia, animaatio-osasto
Viron taideakatemian animaatio-osaston opiskelijoita.Jussi Mankkinen / Yle

Parempia aikoja odotellessa

Virolaisen animaation taustalla on vaikuttanut vuosikausia yksi mies. Priit Pärn teki kansainvälisesti arvostettuja animaatioita jo neuvostoaikoina. Nyt hän johtaa vaimonsa Olgan kanssa Viron taideakatemian animaatiokoulutusta, joka kiinnostaa ulkomaita myöten: esimerkiksi tällä hetkellä animaatiolinjalla on opiskelijoita kahdeksasta eri maasta.

Priit Pärnin mukaan nimenomaan virolaisanimaation rahoitustilanne voisi olla parempi. Virolaista animaatiota ja kuten muutakin kulttuuria rahoitetaan muun muassa Eesti Kultuurkapitalin taholta, jonka varat tulevat alkoholi- ja tupakkaverosta sekä pelaamisesta. Toinen rahanjakaja on Suomen elokuvasäätiötä vastaava Eesti Filmi Instituut, joka toimii kulttuuriministeriön alaisuudessa.

– Virolaisella animaatiotaiteella on tällä hetkellä ehkä vähän vaikeat ajat, paremminkin voisi mennä. Minun mielestäni osa rahoituksesta vastaavien ihmisten päätöksistä ei ole mennyt maaliinsa, Priit Pärn painottaa.

Priit Pärn
Priit PärnJussi Mankkinen / Yle

Pärn kokee myös ongelmalliseksi tilanteen, jossa lahjakkaat virolaiset animaatiotaiteilijat joutuisivat työskentelemään yhä enenevissä määrin alihankkijoina ulkomaalaisille projekteille.

– Jos Viroon tulee esimerkiksi ulkomaalaisia kuvausryhmiä, ne tuovat tietenkin maahan rahaa ja käyttävät paikallisia palveluja. Animaatioiden kohdalla tilanne on toinen, koska animaatiot liikkuvat digitaalisina versioina netissä. Jos virolaiset animaattorit tekevät töitä alihankkijoina kansainvälisille projekteille, kahden paikallisen ison animaatiostudion, Joonisfilmin ja Nukufilmin käyttöaste jää matalaksi.

Esimerkiksi Nukufilmiä ovat Eesti Päevalehtin mukaan (siirryt toiseen palveluun) viime vuosina riivanneet taloudelliset ongelmat, ja yhtiö on joutunut organisoimaan toimintatapojaan uudelleen.

Toisaalta taas virolaisissa animaatiopiireissä on tällä hetkellä kovastikin kuhinaa ja käymistilaa.

– Kilpailu ohjaajien kesken on koventunut, mikä on sekä haastavaa että stimuloivaa. Pitää olla tilanteen tasalla, yrittää parastaan ja kehittyä, Mattias Mälk sanoo.

Ja yksi asia virolaisessa animaatiossa kuitenkin on ja pysyy – oli sitten kyse paremmista tai huonommista ajoista.

– Siellä on aina mustaa huumoria. Se ei katoa minnekään, Mari Kivi summaa.

Captain Morten and the Spider Queen
Captain Morten and the Spider QueenNukufilm