Mikko Kekäläisen blogi: Jouluna on ihan liikaa hyvän mielen lässytystä – ja niin pitääkin olla!

Kekäläinen haluaisi olla enemmän kuin isoveljensä: toimia muiden hyväksi pyyteettä.

joulu
Mikko Kekäläinen ja Liisa Nummela.
Mikko Kekäläinen yllätti Liisa Nummelan Puoli seitsemän Auttajatonttu-tittelillä.

No onpa kulahtanut idea.

Siinä ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin toimituksemme suunnittelemasta Auttajatonttu-sarjasta. Siinä etsittäisiin ihmisiä, jotka antavat aikaansa ja energiaansa lähimmäisten elämän parantamiseksi.

Mietin mielessäni, että tällaista hyvän mielen lässytystä on joka ikinen akkainlehti täynnä ja varsinkin joulun alla sitä tulee vähän liian isolla puurolusikalla.

Onneksi tajusin pitää turpani tukossa enkä ruvennut änkyröimään vastaan. Ei tarvitse näin jälkikäteen taas hävetä.

Tällaista hyvän mielen lässytystä on joka ikinen akkainlehti täynnä.

Kampanja on nimittäin ollut jälleen yksi todiste siitä, että kaiken vöyhkäämisen, öyhöttämisen, päällehuutamisen ja riidanhaastamisen taustalla on valtava määrä sellaista puhdasta hyvyyttä, joka ei pidä itsestään ääntä, mutta löytää kohteensa ja parantaa maailmaa pala kerrallaan.

Samalla tämä on ollut terveellinen muistutus siitä, että hyvyys jää helposti havaitsematta, jos asennoituu asioihin kyynisesti.

Kun pyysimme katsojiamme ilmiantamaan hyväntahtoisia lähimmäisiään oli kuin olisimme avanneet tulvaportin! Saimme kymmeniä kertomuksia ihmisistä (siirryt toiseen palveluun), joiden elämään hyväntekeminen kuuluu luonnollisena ja pyyteettömänä osana.

Irma toimii varamummona ja auttaa lapsiperheitä, joilla ei ole omaa tukiverkkoa. Jukka vaihtaa renkaita ja tekee halkoja vanhuksille. Tuire kuskaa autottomia ja auttaa huonosti liikkuvia avantouinnille. Jonna on perustanut vähävaraisten ruokaryhmän, Riitta kolaa lumet koko taloyhtiön pihalta, Sari keittää joka päivä kahvit koko työporukalleen, Mirva myy tekemiään käsitöitä ja avustaa rahoilla romanialaisia koiria. Esimerkkejä on lukemattomia.

Sain tavata muun muassa kunnioitettavan iän saavuttaneen Liisa Nummelan, joka kutsuu somessa ihmisiä kotiinsa joulupuurolle. Kutsu on kaikille avoin. Kun taloyhtiössä alkaa remontti, Nummela keittää siskonmakkarakeiton ja kutsuu remonttiväen syömään.

Koko viime kesän mökkilomamme ajan ajoin veljen autolla ja saunoin hänen hankkimillaan haloilla.

Oma auttajatonttuni tai oikeastaan auttajaesikuvani on isoveljeni. Hänellä on todellinen auttajan asenne. Jos joku asia pitää hoitaa, hän hoitaa sen tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. Koko viime kesän mökkilomamme ajan ajoin veljen autolla ja saunoin hänen hankkimillaan haloilla.

Mitään jälkivaatimuksia hän ei ole tästä kaikesta pikkuveikalle esittänyt.

Itse olen aina ollut käytännön asioissa toivoton jahkailija. Mikä tahansa kädenkäänteessä hoidettava asia vaatii minulla kypsyttely- ja lykkäyskauden, jonka aikana siirrän ja siirrän sitä mielestäni sopivampaan aikaan. Ja kun otollinen aika mielestäni on käsillä, on usein jo liian myöhäistä.

Asetankin nyt tavoitteekseni ottaa oppia isoveljestäni ja muista toimen ihmisistä, jotka saavat asiat tapahtumaan.

Hyvää tapahtuu ympärillämme jatkuvasti valtaisia määriä ja joka ikinen hyvä teko on muutos parempaan. Hyvät teot eivät myöskään koskaan jää vaille vastakaikua.

Kutsun tätä teoriaa yleiseksi hyvän monistumisen malliksi.

Olen esimerkkeihin pohjautuen muotoillut seuraavanlaisen teorian:

Hyvä teko aiheuttaa värähtelyä, joka osuu ihmisiin tuottaen heille hyvää mieltä, mikä puolestaan saa heidät tekemään hyviä tekoja.

Kutsun tätä teoriaa yleiseksi hyvän monistumisen malliksi.

Näitä hyvän värähtelyjä ei ole vielä tieteellisin mittauksin todettu. Mutta hei, ei ollut gravitaatioaaltojakaan, mutta niin vaan Einstein ennusti ne jo sata vuotta sitten ja hiljattain niistä saatiin pitävät todisteet.

Kehotan siis sinua tekemään hyviä, vaikka ihan pieniäkin tekoja.

Ja jos ei sadan vuoden kuluttua mikään mittaus osoita maailman menneen parempaan suuntaan, niin mietitään tätä yhtälöä sitten uudestaan.

Lue täältä tarkemmin, ketkä ovat Puoli seitsemän Auttajatontut 2019.