Lasten nettiaddiktiosta tuli Kiinassa sosiaalinen ilmiö – viranomaiset määräsivät suosikkipeliin tuntirajoituksen ja sulkivat maan pelimarkkinat

Kiina on ryhtynyt tositoimiin hoitaakseen lasten peliriippuvuutta. Viranomaisten toimet kiusaavat nyt Kiinaan pyrkiviä pelifirmoja.

pelit
Lapsi käyttää kännykkää.
Rouva Guon tytär katsoo videoita perheen kaupassa Aotoussa Kiinan maaseudulla. Guo sanoo, etteivät lapset enää juuri leiki kaduilla.Jenny Matikainen / Yle

AOTOU/PEKING Jos pojilta kysyttäisiin, he haluaisivat pelata nytkin.

Mitäkö? Tietenkin suosikkipeliä Wangzhe rongyaoa, “Kuninkaan kunniaa”. Joskus he pihistävät kerhon johtajan puhelimen tämän pöydältä, mutta Jiang Limei huomaa sen nopeasti.

Koulun ruokatunti on juuri alkanut, ja täällä Etelä-Kiinan maaseudulla Aotoussa se tarkoittaa parin tunnin taukoa oppitunneista. Sen aikana Jiang pitää parillekymmenelle lapselle kerhoa ja hellää kuria.

Ensin pulpettien ääressä syödään lounas, sitten tehdään läksyt.

Pienen kaksikerroksisen talon yläkerrassa pienimmät nukkuvat pitkin poikin huonetta, jonka lattia on vuorattu patjoilla. Tai osa nukkuu, osa tietenkin hihittelee peiton alla.

Koululaisia
Zeng Guofeng (oik.) tekee läksyjä ruokatunnilla. Hänen kotonaan pelaamista on rajoitettu.Jenny Matikainen / Yle

Alakerrassa harjoitellaan kirjoitusmerkkejä, lasketaan kertotaulua ja luetaan englantia niin soivassa kuorossa, että sanat taitavat tulla ulkomuistista.

Lapset alistuvat varsin kiltisti päiväkerhon ohjelmaan mutta ilmaisevat kyllä kysyttäessä tahtonsa:

– Mieluummin pelaisin puhelimella kuin leikkisin ulkona, tiivistää viidesluokkalainen Zeng Guofeng.

Kerran hän pelasi puhelimella viisi tuntia putkeen, mutta siitä tuli käsi kipeäksi. Se oli muutenkin erikoistilanne, sillä Zengin mukaan kotona on tiukat säännöt pelaamiseen: pelata saa vain viikonloppuisin, puoli tuntia päivässä.

Mutta monissa tällaisten pikkukylien kodeissa arki on kovin toisenlaista.

Kymmenet miljoonat lapset kasvavat Kiinan maaseudulla isovanhempiensa huostassa. Äiti ja isä asuvat töiden vuoksi kaupungeissa. Se on Kiinan maaseudun tavallinen tarina.

Koulu
Kiinalaislapset saavat usein paljon läksyjä. Monet ehtivät tehdä niitä jo pitkällä ruokatauolla.Jenny Matikainen / Yle

Kiinan opetusministeriön viime ja tänä vuonna tekemän tutkimuksen mukaan nämä kyliin jääneet lapset pelaavat puhelimilla selvästi enemmän kuin kaupungeissa vanhempiensa kanssa kasvavat ikätoverit.

Tutkimus kertoo, että vanhemmistaan erossa kasvavista lapsista 38 prosenttia saa pelata yli neljä tuntia päivässä. Kaupungeissa 17 prosenttia lapsista saa näin paljon peliaikaa. Jopa viidennes kylien lapsissa saa pelata päivittäin kuusi tuntia tai enemmän.

Kerhon johtaja Jiang tunnistaa ilmiön. Monet vanhemmat ovat säännöissä tiukempia kuin isovanhemmat. Pelaamista lisää se, että puhelin on myös kaikkien ulottuvilla, Jiang pohtii.

– Monille lapsille puhelin on tapa pitää yhteyttä vanhempiin. Ja kun lapsilla on puhelin, he voivat käyttää sitä pelaamiseenkin, hän sanoo.

Koulu
Liang Jimei auttaa kylän lapsia läksyissä ruokatunnilla ja koulun jälkeen. Monien lasten vanhemmat ovat töissä kaukana kotikylästä.Jenny Matikainen / Yle

Lasten nettiaddiktiosta on tullut Kiinassa sosiaalinen ilmiö ja maan johdon tunnustama ongelma, sanoo Kiinan Lasten medialukutaidon tutkimuskeskuksen johtaja Zhang Haibo.

– Yhä nuoremmat lapset ovat nettiriippuvaisia. Jopa parivuotiaat osaavat käyttää mobiililaitteita, ja se lisää riskiä jäädä koukkuun, Zhang sanoo pekingiläisen yliopiston kahvilassa.

Kiinassa pelihimon viemille on kuvaava ilmaus: päätä roikottavat lapset. Juuri siltähän pelaavat lapset näyttävät. Zhangin mukaan näitä roikkupäitä on koko ajan enemmän.

Joidenkin arvioiden mukaan 24 miljoonaa kiinalaisnuorta on koukussa nettiin (siirryt toiseen palveluun).

Syitä ilmiöön on useita.

Ensinnäkin, tekniikka: Kiina on kehittänyt internetin mobiilipalveluita väsymättömällä innolla. Maan noin 800 miljoonasta netin käyttäjästä 98 prosenttia käyttää mobiiliverkkoa.

Puhelimista ja datasta on tullut entistä halvempaa. Tällä on ollut merkittävä vaikutus ongelman kehittymiseen, sanoo Zhang.

Kaksi lasta
Lapset auttavat toisiaan Liang Jimein päiväkerhossa.Jenny Matikainen / Yle

Lisäksi ovat sosiaaliset syyt. Niiden vuoksi ongelmat kasautuvat juuri maaseudulle. Siellä vanhemmat ovat joko poissa tai vähemmän koulutettuja.

– Maaseudulla vanhemmilla on vähemmän tietoa pelaamisen ja netin vaaroista. Ja monet isovanhemmat ajattelevat, että puhelin on hyvä tapa saada lapset hiljenemään ja käyttäytymään siivosti. He eivät ymmärrä, että siitä voi syntyä riippuvuus, Zhang sanoo.

Silläkin on merkitystä, että maaseudulla on yksinkertaisesti tylsempää. Yhdellä keskiluokkaisella pekingiläislapsella voi olla enemmän harrastuksia kuin aoutoulaisella koululuokalla.

Kiinan kaupungit ovat täynnä kauppakeskuksia, ja ne ovat täynnä aktiviteetteja lapsille: leikkikouluja, askartelupaikkoja, lelutaivaita, pinkinpunaisia ihmemaita, joista edes suomalaislapset eivät osaisi haaveilla.

Aotoussa taas ei ole oikein mitään. Peltoja ja hiljaisia teitä. Kylänraitilla on muutama myyntikoju, poliisiasema ja ryppyisiä mummoja. Ei ole ihme, että näytön tuijottaminen on lasten mielestä oikeaa elämää kiehtovampaa.

Tie.
Kiinan kylissä ei ole lapsille juurikaan tekemistä. Tutkijoiden mukaan se on yksi syy, miksi moni jää koukkuun puhelimeen.Jenny Matikainen / Yle

Vain sukunimellään itsensä esittelevä rouva Gao pitää sekatavarakauppaa ja juttelee muutaman sanan. Kuusivuotias tytär istuu myyntitiskin takana.

Ehkä hän tietää, mikä kylässä on koulun jälkeen kivointa puuhaa.

– Puhelin, tyttö vastaa ja hamuaa äitinsä luuria tiskin alta.

Gao sanoo rajoittavansa tytön näytön tuijottelua, mutta hän on huomannut saman kuin monet muut kiinalaiset: kylätiet ovat tyhjentyneet. Osin siksi koska lapset ovat nurkissa pelaamassa.

Nyt Kiina näyttää päättäneen, että asiaan on tultava muutos. Peliriippuvuus on ollut koko syksyn aikana laajasti esillä kiinalaismediassa.

Kiinan kommunistisen puolueen äänekäs tukija, Global Times -lehti totesi lokakuussa, (siirryt toiseen palveluun) että puhelinaddiktio jyllää maaseudun lasten keskuudessa kuin rutto.

Koulutuksen puute hukuttaa maaseudun lapset internetin syövereihin, totesi puolestaan sanomalehti China Youth Daily elokuussa (siirryt toiseen palveluun).

Artikkeli perustuu osin Huazhongin yliopiston tutkijan Liu Chengliangin jalkatyöhön Etelä-Kiinan Yunnanissa.

Monet Liun kohtaamat ilmiöt kuulostavat tutuilta. Opettajat ovat osin voimattomia lasten kanssa. Oppilaat tietävät, mitä opettajilla ei ole lupa tehdä, kuten kurittaa tai poistaa luokasta.

Lapsista on myös tullut ovelia. Teinit piilottavat puhelimia vessaan ja ostavat latausaikaa kaupoista, jos he eivät pääse lataamaan puhelinta kotonaan.

Osa kaupoista tekee vielä häikäilemättömämpää bisnestä lasten pelihimolla. Liun havaintojen mukaan kaupat myyvät lapsille puhelimia osamaksulla.

Kännykkäpeli
Pekingiläinen Ji, 10, saa viikonloppuisin tunnin omaa aikaa, jos hän on käyttäynyt hyvin. Hän saa käyttää sen halutessaan pelaamiseen.Jenny Matikainen / Yle

Näin suora puhe Kiinan tiukasti valvotussa mediassa tarkoittaa, että Kiina on valmis myöntämään, että sillä on ongelma. Yleensä ongelman myöntäminen taas tarkoittaa, että siihen on jo päätetty puuttua.

Kiina onkin lähtenyt liikkeelle suurin elkein. Puheiden lisäksi on jo nähty tekoja.

Viranomaiset eivät ole päästäneet Kiinan markkinoille yhtään uutta mobiilipeliä sitten maaliskuun.

Vaikutukset tuntuvat Suomessa saakka. Kiina on maailman suurin yksittäinen pelimarkkina, ja joidenkin arvioiden mukaan se tuottaa jo neljänneksen koko maailman pelituloista.

Maassa on jo yli puoli miljardia mobiilipelaajaa. Moni länsimainen peliyhtiö hamuaa päästä myymään kiinalaisille pelejään.

Nyt kukaan ei tiedä, milloin Kiinassa voi taas julkaista uusia pelejä, sanoo suomalaisen Mygamez-peliyhtiön toimitusjohtaja Mikael Leinonen.

Mygamez on julkaissut viiden vuoden ajan länsimaisten pelifirmojen pelejä Kiinan markkinoilla. Nyt hyvässä kasvussa oleva bisnes on hidastunut.

– Olemme toimineet Kiinassa jo vuosia, mutta mekään emme osanneet odottaa mitään tällaista juuri nyt, Leinonen sanoo.

Syyksi lupaprosessien pysäyttämiseen on kerrottu, että Kiinan viranomaiset ovat uudistamassa pelialan valvontaa.

Kiina on kulkenut videopelaamisen kehityksessä omia polkujaan. Leinonen on nähnyt, kuinka talouskasvun ja kaupungistumisen ihmemaa on hypännyt pelaamisessa suoraan mobiiliin.

Kiinassa ei siten ehditty huolestua massoittain 1990-luvulla nintendojen, tai edes myöhemmin tietokonepelien vaikutuksista lapsiin. Monien perheiden ensimmäinen pelilaite on ollut juuri puhelin.

Kiina havahtui pari vuotta sitten siihen, että mobiilipelien suosio kasvoi huimaa vauhtia, mutta niiden valvonta oli vähäistä, Leinonen selittää.

Me Wenduo ja Ji Hanyuen puistossa
Ma Wenduo (vas.) kielsi tyttäreltään Ji Hanyuenilta elektroniset laitteet toisen luokan ajaksi, koska tytön näkö oli huonontunut.Jenny Matikainen / Yle

Kiina on ylipäätään tarkka mediasisällöistä, joita sinne lännestä tuodaan, ja sensuuri koskee myös pelejä.

Jokaisen tuontipelin pitää olla käännetty kokonaan kiinaksi, siitä pitää poistaa kaikki linkitykset ulkomaiseen sosiaaliseen mediaan ja tietenkin suodattaa kaikki poliittinen sisältö.

Sen lisäksi pitää poistaa zombiet ja luurangot, Leinonen kertoo lisää esimerkkejä. Kuolemaa ei saa kuvata, eikä veri voi olla punaista.

Kiinassa puhutaan "terveellisistä peleistä" eli sellaisista, jotka eivät ihannoi väkivaltaa, uhkapelaamista tai muuta epäilyttävää, kuten gangsterismia.

Mutta jos muutokset tekee, Kiinaan on päässyt yleensä noin neljässä kuukaudessa. Leinonen toivoo, että pian palataan taas normaaliin. Hän uskaltaa olla jopa luottavainen.

– Toki tämä on aina vähän arvaamatonta. Mutta eiköhän Kiina ole tässä ihan hyvällä asialla, hän sanoo.

Peliala toimii myös idästä länteen. Muistatteko vielä Wangzhe rongyaon, Aotoun lasten suosikkipelin? Länsimarkkinoilla se tunnetaan nimellä Arena of Valor. Pelin takana on Kiinan tunnetuin peliyhtiö Tencent.

Wangzhe rongyao ei ole hitti vain Aotoussa. Se on Kiinan kaikkien aikojen suosituin mobiilipeli, jolla on kymmeniä miljoonia pelaajia päivittäin.

Ehkä juuri sen vuoksi se on joutunut Kiinan viranomaisten valvontakoneiston mannekiiniksi.

Kesällä 2017 Tencent asetti peliin kahden tunnin aikarajoituksen alaikäisille. Nuorimmat saivat pelata vain tunnin. Iltayhdeksän jälkeen peli meni kokonaan lapsilukkoon.

Ikärajoja valvotaan nyt Kiinan viranomaisten henkilötietorekisterin avulla. Peliin syötetyt tiedot tarkistetaan ennen peliluvan heltiämistä. Mutta lapset ovat oppineet kiertämään tätäkin.

– He ostavat henkilötietoja netistä, sanoo medialukutaitokeskuksen Zhang.

Zhang huomauttaakin, että sääntely ei yksin auta. Erityisesti tarvitaan koulutusta pelaamisen haitoista. Koko yhteiskunnan pitäisi kantaa vastuu, hän sanoo.

Ainakin Kiinan presidentti on jo asialla. Elokuussa Xi Jinping sanoi olevansa huolissaan (siirryt toiseen palveluun) Kiinan lasten huonontuneesta näöstä. Xi ei puhunut suoraan pelaamisesta, mutta Kiinassa likinäköisyys kytketään yleensä juuri näyttöjen tuijottamiseen.

Kiinalaiset silmälääkärit ovat kantaneet asiasta huolta jo vuosia. Tilastojen mukaan lukioikäisistä jo puolet ei näe kunnolla kauas. Puhutaan jo likinäköepidemiasta (siirryt toiseen palveluun).

Ji Hanuye skeitaa puistossa
10-vuotias Ji Hanuye oli vähällä saada silmälasit. Hänen äitinsä mukaan näytöntuijotuskielto auttoi, ja Jin näkö parani.Jenny Matikainen / Yle

Myös pekingiläinen Ji Hanyue oli vähällä saada silmälasit ensimmäisellä luokalla. Lääkäri sanoi, että hän katsoi liikaa älylaitteita. Äiti Ma Wenduo huolestui ja laati uudet säännöt.

– Kielsin häneltä toisen luokan ajaksi kaikki elektroniset laitteet ja vein hänet maaseudulle, jotta hän saisi katsella kaukaisuuteen, Ma kertoo.

Jin näkö parani, ja nyt hän saa taas pelata. Mutta vain vähän. Ja ainoastaan, jos hän käyttäytyy tarpeeksi hyvin ja tottelevaisesti ja tekee läksynsä ajallaan.

– Silloin hän saa tehdä viikonloppupäivinä tunnin ajan mitä haluaa. Minä en puutu hänen päätökseensä, Ma sanoo.

Nyt 10-vuotias tyttö rullaa skeittilaudallaan puistovahdin ohi. Hän sanoo lähtevänsä mieluusti myös ulos. Oppi on mennyt perille.

– Vihreiden kasvien näkeminen tekee hyvää silmilleni, Ji sanoo.

Hän on tyypillinen esimerkki siitä toisesta Kiinasta, missä vanhemmat vahtivat lapsiaan herkeämättä.

Mutta kyllä Jikin valittaa käytännöstä, aivan kuten pojat Aotoussa. Kun kysyy, tahtoisiko hän pelata enemmän, vastaus ei kauaa viivy:

– Tietenkin.

Pekingiläiset äiti ja tytär puistossa
Ma Wenduon mukaan pelaaminen ei ole hänen tyttärensä Ji Hanyuen koulussa iso ongelma.Jenny Matikainen / Yle