Olenko huono äiti, ajatteli Hanna Jumisko, kun uhmaikäinen esikoinen satutti pikkusisaruksiaan – apuun tuli kunnan palkkaama ammattilainen, joka tiesi heti, mitä tehdä

Vantaalla lapsiperheet voivat saada nopeasti apua ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Perhekoutsi tulee sinne, missä häntä eniten tarvitaan.

vanhemmuus
Perhekoutsi Turo Karhu auttoi Onnia löytämään yhteisen sävelen pikkusisarusten Oonan ja Leevin kanssa.
Perhekoutsi Turo Karhu auttoi Onnia löytämään yhteisen sävelen pikkusisarusten Oonan ja Leevin kanssa.Antti Kolppo / Yle

Kun vantaalaiset Hanna ja Juha Jumisko saivat kaksosvauvat Oonan ja Leevin puolitoista vuotta sitten, neljävuotias Onni-esikoinen ei ottanut pikkusisaruksiaan hyvillä mielin vastaan.

Onnia harmitti se, että hän ei saanut enää äitinsä jakamatonta huomiota. Harmitus purkautui kiukkukohtauksina.

Hanna Jumisko tunsi itsensä turhautuneeksi ja voimattomaksi.

– Kaikki keinot olivat loppuneet. En tiennyt, miten toimia ja miten saisin hänet rauhoittumaan, Hanna huokaa.

perhekoutisLeevi on päässyt Hanna Jumiskon syliin. Äidin huomio on kaikille sisaruksille tärkeää.
Leevi on päässyt Hanna Jumiskon syliin. Äidin huomio on kaikille sisaruksille tärkeää.Antti Kolppo / Yle

Monilla lapsilla uhmaikä (siirryt toiseen palveluun) laantuu noin 4–5-vuotiaana, mutta Onnin kohdalla näin ei käynyt, kun hän täytti keväällä viisi vuotta.

Hanna muisti kuulleensa päiväkodista, että Vantaan kaupungilla on perhekoutseja, joilta perheet voivat pyytää apua erilaisiin ongelmiin.

Perhekoutseja (siirryt toiseen palveluun) voi lähestyä oma-aloitteisesti suoraan ilman lähetettä pienenkin kysymyksen vuoksi. Perheen ei tarvitse olla esimerkiksi lastensuojelun asiakas. Yhteyttä voi ottaa myös nimettömänä, ja palvelu on maksutonta.

Hannalla oli silti korkea kynnys soittaa perhekoutsien numeroon.

– Pelkäsin, että siellä on joku, joka alkaa heti neuvoa, miten asiat pitää hoitaa. Oli semmoinen ennakkoluulo, että se on vain joku neuvova puhelin.

Kesä sujui vielä kohtuullisesti lomatunnelmissa, joten Jumisko arveli, että hän pärjää kaikkien kolmen lapsen kanssa kotona. Hanna ja Juha päättivät, että Onni ei palaa enää syksyllä päiväkotiin.

Olenko huono äiti, miten olen tätä esikoista kasvattanut, enkö ole laittanut riittävän selkeitä rajoja?

Hanna Jumisko

Kotona rutiinit olivat erilaisia kuin päiväkodissa. Onnin ympärillä ei ollut enää samanikäisiä kavereita. Onni halusi äidistä leikkikaverin, mutta pikkuveli ja -sisar pitivät äidin kiireisenä.

Nokkelana poikana Onni keksi, miten varmasti saa äidin huomion. Se tapahtui, kun hän ryhtyi satuttamaan pikkusisaruksiaan.

– Hän saattoi töniä heitä vaikka ohimennen. Varsinkin, jos he tulivat häiritsemään hänen leikkejään, hän tönäisi heidät pois ja saattoi lyödä.

Hanna tunsi epätoivoa, kun ei hallinnut poikansa käytöstä.

– Kävin kaikki ajatukset läpi. Olenko huono äiti; miten olen tätä esikoista kasvattanut; enkö ole laittanut riittävän selkeitä rajoja?

lapsiIsoveljen leikit kiinnostavat Leeviä.
Isoveljen leikit kiinnostavat Leeviä.Antti Kolppo / Yle

Hannan ennakkoluulot olivat turhia

Hanna Jumisko purki tuntojaan neuvolassa. Häntä kehotettiin varaamaan aika perheneuvolaan, mutta sinne oli vaikea saada yhteyttä. Jono oli muutaman kuukauden pituinen.

Hanna tiedusteli tilannetta sähköpostilla, johon hän sentään sai vastauksen. Siinä ehdotettiin kääntymään perhekoutsien puoleen.

Tällä kertaa Hanna selätti ennakkoluulonsa ja tarttui puhelimeen.

– Se olikin tosi miellyttävä puhelu. Mietin, miksi lykkäsin sitä niin pitkään. Minut otettiin heti ystävällisesti vastaan. Koutsi kuunteli ja välitti aidosti.

Hän heitteli tavaroita ja satutti minua.

Hanna Jumisko

Ensimmäinen tapaaminen sovittiin perhekoutsi, sosionomi Turo Karhun kanssa jo parin päivän päähän leikkipuistoon, jossa tutustuttiin molemmin puolin.

Myöhemmin Karhu tapasi molemmat vanhemmat. Yhdessä kartoitettiin tilanne ja ongelmakohdat, joissa tarvitaan eniten apua. Päätettiin, että Karhu tulee Jumiskojen kotiin juuri niihin tilanteisiin, jotka ovat vaikeimpia Onnin kanssa.

Nämä tilanteet syntyivät silloin, kun Juha oli töissä ja Hannan piti viedä Onni kerhoon, jossa tämä kävi kolmesti viikossa.

Poika ei olisi halunnut lähteä ja kapinoi parhaan kykynsä mukaan. Tilanne kulminoitui eteisessä, kun tehtiin lähtöä.

– Hän heitteli tavaroita ja satutti minua. Se oli yhtä kaaosta ja raivaria.

Onnin rooli muuttui, kun kaksoset syntyivät. Hänestä tuli isoveli.
Onnin rooli muuttui, kun kaksoset syntyivät. Hänestä tuli isoveli.Antti Kolppo / Yle

Keittoa haarukalla ja sandaalit kurakelillä

Lapsen uhma voi tuntua vanhemmista raskaalta, mutta Turo Karhulle se on tuttu juttu.

Onni ei ollut ensimmäinen raivoava lapsi, jonka Karhu tapasi. Monet perhekoutsien asiakkaat ovat perheitä, joissa on muutaman vuoden ikäinen esikoinen ja pieni vauva. Uusi perheenjäsen sekoittaa vanhat kuviot. Tilanne vaatii kaikilta totuttelua.

– Usein lapsilla on hyvä syy kiukkuun, vaikka se näyttäytyy vanhemmille ilkeämielisenä kiusaamisena. Lapsi yrittää ottaa maailmaa haltuunsa, mutta järki puuttuu vielä. Hän haluaa syödä keittoa haarukalla tai laittaa jalkaan punaiset sandaalit kurakelillä, Karhu kertoo.

Hänen mukaansa vanhemmille tulee uusia rooleja perhetilanteen muuttuessa. Heidän tehtävänsä on opettaa lapselle, miten maailma otetaan haltuun järkevällä tavalla. Vanhempien tehtävänä on myös ottaa vastaan lapsen pettymys, kun tämä ei saa tahtoaan läpi.

– Tämä ei ole helppoa, mutta vanhempien oloa voi helpottaa jo se, että näitä erilaisia rooleja avataan puhumalla. Silloin he ymmärtävät, miten haastava tehtävä heillä on. He eivät ole huonoja vanhempia, vaikka menettäisivät malttinsa joskus.

Lapsi raivoaa, mikä kikka tehoaa?

Palataan Jumiskon perheen eteiseen.

Pikkuiset odottavat kuumissaan haalarit päällä, mutta Onnin pukemisesta ei tule mitään, koska hänellä on uhmakohtaus. Hannan pitäisi saada koko porukka ulos, jotta Onni pääsee kerhoon, josta ollaan jo myöhässä.

Perhekoutsi Turo Karhu seuraa tilannetta sivusta. Hän tarkkailee Onnin käytöstä ja Hannan reaktioita. Karhu antaa Hannalle vinkkejä, joiden avulla tapahtumien kulkuun voisi saada edes pieniä muutoksia.

– Turo saattoi välillä sanoa, että kokeilepa tällä lailla, ja minä vaihdoin suhtautumistani positiivisemmaksi. Hän ehdotti esimerkiksi toistamaan, mitä lapsi sanoo. Kun minä toistan lapselle, että "nyt sinä et haluaisi lähteä kerhoon", hän tulee ymmärretyksi ja kuulluksi, Hanna Jumisko sanoo.

Karhu ehdottaa Hannalle myös, että tämä voi sanoittaa lapsen tunteita, jotta lapsi voi tutustua niihin.

Hanna sanoo kiukuttelevalle Onnille, että "nyt sinusta tuntuu tosi pahalta, koska sinä et haluaisi lähteä kerhoon".

Näin Onnin tunteet nähdään, kuullaan ja hyväksytään.

Onni harrastaa painia, mutta pimputtelee mielellään myös pianoa.
Onni harrastaa painia, mutta pimputtelee mielellään myös pianoa.Antti Kolppo / Yle

Se ei silti muuta sitä, että Onnin on lähdettävä kerhoon, koska hänellä on kivaa, kun hän pääsee sinne. Äidin on myös helpompi käydä asioilla, kun vain kaksoset ovat mukana rattaissa.

Mutta olisihan se parempi, jos Onni olisi hyvällä tuulella jo kerhoon lähtiessään. Onko se mahdollista?

Karhun mukaan hankalia tilanteita voi ainakin yrittää vähentää. Hän ehdottaa Hannalle, että kerhoonlähdöstä tehdään jännittävä leikki.

Hanna ei enää kysele Onnilta, miksi tämä ei halua kerhoon. Ei Onni osaa sitä perustella.

Sen sijaan Hanna antaa Onnille tehtävän. Pojan pitää hakea ulkovaatteensa yhdellä jalalla pomppien ja pukea ne päälleen laulaen. Onnilla on nyt muuta ajateltavaa kuin kiukuttelu.

Onnin kiukku helpottaa

Perhekoutsi Turo Karhu tapasi Hanna Jumiskoa ja tämän lapsia kaikkiaan kuusi kertaa. Jumisko piti siitä, että Karhu ei esittänyt neuvojaan absoluuttisina totuuksina vaan ehdotuksina, joita voi kokeilla, jos siltä tuntuu.

Vähitellen kerhoonlähtötilanteet helpottuivat.

Konkreettisten vinkkien lisäksi Jumisko kokee saaneensa Karhulta kannustusta. Hän tuntee olevansa hyvä vanhempi omalla tavallaan ja persoonallaan.

– Sen jälkeen kun Onni oli viety kerhoon, Turo teki tilanteesta yhteenvedon. Hän ei haukkunut, että "miten sinä nyt noin teit" vaan kehui, koska kokeilin positiivisempaa lähestymistapaa enkä räjähtänyt huutamaan.

Nykyään Onni ei saa enää uhmakohtauksia. Jusmisko uskoo, että siihen on vaikuttanut perhekoutsilta saatu tuki, mutta myös se, että Onni palasi marraskuussa päiväkotiin.

Tuttu rytmi, ryhmä ja kaverit olivat Onnin tapauksessa oikea yhtälö.

Onnista on kasvanut isoveli, joka osaa myös lohduttaa pienempiään.
Onnista on kasvanut isoveli, joka osaa myös lohduttaa pienempiään.Antti Kolppo / Yle

Lue myös:

Asiantuntijoiden 6 keinoa uhmaikäisen lapsen kanssa - Psykologi: Täydellinen ei tarvitse olla

"Lapsi söi ja nukkui kellontarkasti, unohdin itseni täysin" – Uupumus ja yksinäisyys ovat nykyvanhemmuuden pahimmat vitsaukset