Farmaseutti ja sähköasentaja muuttivat kauas kaikesta saadakseen aikaa – "Porvoossa lapset olivat pitkiä aikoja hoidossa ja illat olivat kiireisiä ja väsyneitä"

Eeva ja Benjamin Johansson muuttivat Porvoosta Sonkajärven pienelle Toivakon kylälle pitämään luomutilaa.

työelämä
Eeva ja Benjamin Johansson seisovat tilan pihalla.
Eeva ja Benjamin Johansson tekivät muuttopäätöksen hyvässä yhteisymmärryksessä.Marianne Mattila / Yle

Sonkajärven Toivakon kylän väkimäärä kasvoi viime elokuussa kuudella hengellä, kun Eeva ja Benjamin Johansson muuttivat Porvoosta neljän lapsensa kanssa Eevan kotitilalle.

Tilanpitoa jatkaa usein isäntäparin oma lapsi. Poikkeuksellista on kuitenkin se, että perillinen palaa tilalle hankittuaan ensin itselleen ammatin, perheen ja työskenneltyään vuosia kokonaan toisella alalla, kuten Eeva Johansson.

Esimerkiksi MTK Pohjois-Savon aluepäällikkö Sirpa Lintunen ei ole törmännyt vastaavaan koskaan aikaisemmin.

MTK Pohjois-Savo on etsinyt tämän syksyn aikana uusia keinoja, miten tiloille saataisiin uusia nuoria tekijöitä. Se tiedetään, että halukkuutta on. Haasteena on saada eläköitymässä olevat tilalliset kertomaan tilanteestaan. Suomessa ei ole ollut tapana myydä tilaa ulkopuoliselle. Maatila on saattanut olla suvussa pitkän ajan. Esimerkiksi eläköitymässä oleva yrittäjä saattaa kokea, että hän ei voi katkaista sukupolvien ketjua.

– Lypsytilallisella saattaa olla hyväkuntoinen navetta, jossa joku voisi jatkaa työtä, kun vaan tietäisi tästä mahdollisuudesta, Sirpa Lintunen kertoo.

Maatalousalalle kouluttautuu koko ajan tilattomia osaajia. Johanssonien tapauksessa tilanpitoa jatketaan kuitenkin suvun mailla.

Pertti ja Leila Hujanen seisovat maatilan pihamaalla.
Pertti ja Leila Hujanen.Marianne Mattila / Yle

Satavuotiaalla Ansulan maatilalla on menossa siirtymävaihe, jonka aikana tilan kolmas sukupolvi eli Eevan vanhemmat opettavat neljännen sukupolven tilanpitäjiksi. Isäntä Pertti Hujanen on jo eläkkeellä. Emäntä Leila Hujanen jää eläkkeelle parin vuoden kuluttua.

Tyttären perheen päätös muuttaa Etelä-Suomesta takaisin Savoon tuli yllätyksenä.

– En olisi ikinä arvannut, että Eeva palaa kotipaikalle takaisin, sanoo Leila Hujanen.

Talon neljästä tyttärestä juuri Eeva muutti kauimmaksi lähtiessään opiskelemaan farmaseutiksi Helsinkiin heti ylioppilaaksi tulon jälkeen. Johanssonit tiedostavat tehneensä päinvastoin kuin moni muu. Kaupunkiin keskittyminen on nykypäivää, ei maalle muutto.

– Tehtiin kyllä ihan väärin, Eeva Johansson naurahtaa.

Muuton myötä suomenruotsi vaihtui savon murteeseen

Mikään hyppy tuntemattomaan perheen muutto ei ole. Johanssonit ovat vierailleet aina ahkerasti Sonkajärven mummolassa.

Ruotsinkielinen Benjamin on pärjännyt savolaisten kanssa, vaikka välissä on kielimuuri.

– Välillä on vähän vaikea ymmärtää, mitä puhutaan, kun sanoja viännetään ja kiännetään, Benjamin sanoo.

Benjamin Johansson sylissään perheen koira.
Perheen toinen koira Demi viihtyy sylissä.Marianne Mattila / Yle

Benjamin Johansson on huomannut, että sonkajärveläiset käyttävät aika paljon ruotsinkielestä versioituja sanoja, kuten hantuuki (käsipyyhe) ja nestuuki (nenäliina). Huumorintaju on kuitenkin aina välillä koetuksella.

– Benjamin ei ymmärrä savolaista kieroa huumorintajua, Eeva naurahtaa.

Kielimuurista huolimatta mies on parhaimmillaan asiakaspalvelussa ihmisten parissa. Tilan tuotteita myydään Reko-ryhmän kautta. Eeva on ottanut haltuun markkinointia. Tila on tällä hetkellä hänelle myös opintojen työssäoppimispaikka. Työnsarkaa riittää myös perheen arjessa neljän lapsen kanssa.

Kuuntele, mitä Eeva ja Benjamin Johansson kertoivat elämänmuutoksestaan Itä-Suomen lauantailähetyksessä: "Työpaikoista pidetään vielä kiinni, mutta asunto on jo myynnissä"

Nykyaikana ei ole niin paljon rohkeutta, että uskaltaisi irtisanoutua.

Eeva Johansson

Johanssoneilla oli ensin ajatuksena muuttaa Sonkajärvelle vuoden koeajaksi, mutta jo reilun kahden kuukauden jälkeen päätös on alkanut tuntua lopulliselta.

Eeva Johansson on farmaseutti. Benjamin on puolestaan sähköasentaja. Maallemuuton myötä vaihtuu ainakin Eevan ammatti. Hän aloitti maatalousalan opinnot Ylä-Savon ammattiopistossa syksyllä ja on vuoden ajan opintovapaalla. Benjamin on vanhempainvapaalla puolivuotiaan Devinin kanssa. Huhtikuussa on jäljellä vielä isäkuukausi sen jälkeen hän voi aloittaa hoitovapaan. Eeva ja Benjamin eivät ole kuitenkaan vielä irtisanoneet itseään Etelä-Suomessa olevista työpaikoistaan.

– Nykyaikana ei ole niin paljon rohkeutta, että uskaltaisi irtisanoutua, Eeva tunnustaa.

"Minulla on tämä ihana perhe, haluan sen kanssa aikaa"

Johanssonin perheen olosuhteet vaihtuivat porvoolaisesta maaseudusta savolaiseen syrjäseutuun. Porvoossa he asuivat 15 kilometrin päässä keskustasta, mutta siihen verrattuna Toivakko on kaukana kaikesta.

Suurin syy muuttoon ei ollut kuitenkaan hiljaisuus, vaan aika. Porvoossa lapset olivat pitkiä aikoja hoidossa ja illat olivat kiireisiä ja väsyneitä.

– Minulla on tämä ihana perhe ja minusta alkoi tuntua sille, että haluaisin viettää sen kanssa enemmän aikaa, Eeva Johansson sanoo.

– On kiva olla lasten kanssa ja tehdä vaikka maatilan hommia yhdessä, sanoo puolestaan Benjamin.

Puolivuotias Devin yhdessä Eeva-äidin kanssa.
Perheen nuorin lapsi on puolivuotias Devin.Marianne Mattila / Yle

Tyytyväisenä Eeva Johansson on huomannut kuinka omat lapsuusmuistot käyvät toteen uudelleen. Kun hän tuli aikoinaan koulusta kotiin, äiti oli leipomassa leipää ja televisiossa pyöri kotimainen mustavalkoinen elokuva. Sama jatkuu edelleen. Telkkarissa pyörivat samat elokuvat ja äiti leipoo kotona samaa leipää kuin lapsuudessa.

Päätöstä toki kypsyteltiin ensin oma aikansa. Sen jälkeen päätettiin vuoden koeajasta. Vanhemmat pohtivat paljon, miten muutto tulee vaikuttamaan lasten elämään.

Koululaiset Erica, Tommy ja esikoululainen Amanda ovat kuitenkin löytäneet paikkansa Sonkajärvellä. Tommy viihtyy samassa koulussa serkkujen kanssa ja harjoittelee savon murteella puhumista. Erica ja Amanda ovat löytäneet ikäistään seuraa. Kuopus, puolivuotias Devin, ei ole muutoksesta moksiskaan.

Takaraivossa on huoli, mutta kaikkea ei ole laitettu yhden kortin varaan

Luomutilalla tuotetaan kasviksia ja viljellään nurmea, rehuviljaa ja ruista. Sen lisäksi tilalla on kanala. Hujaset olivat jo ehtineet lopettaa kanalan pidon keväällä, mutta Eeva ja Benjamin päättivät palauttaa kananmunatuotannon. Uudet kanat tulivat lokakuussa ja nyt tuttu kotkotus kuuluu jälleen pihapiirissä.

Me oltiin semmoinen perhe, että käytiin aina kylässä ja kaikki kävi meillä kylässä.

Benjamin Johansson

Tässä vaiheessa siirtymää Eevan ja Benjaminin suurimmat huolet liittyvät tilanpitoon ja sen tuomiin haasteisiin. Takaraivossa painaa huoli maatalouden kannattavuudesta ja sen myötä huoli toimeentulosta, omasta jaksamisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Tulevaisuus on myös sään ja tukipolitiikan armoilla.

Kaikkea ei ole kuitenkaan laskettu yhden kortin varaan. Mietinnässä on muita tulonlähteitä, joita tila voisi antaa. Sen lisäksi kummallakin on mahdollisuus käydä tilan ulkopuolella töissä.

– Hienoa olisi, jos pystyisi saamaan elannon tilalta sellaisella työtaakalla että vapaa-aikaakin jäisi, Eeva summaa.

Pariskunta tiedostaa, että sukulaiset ja ystävät olisivat mielissään, jos he palaisivat takaisin Porvooseen. Kanssakäyminen Benjaminin suomenruotsalaisen suvun kanssa oli tiivistä. Moni on sanonut tulevansa käymään Sonkajärvellä, mutta aika näyttää kuinka käy.

– Me oltiin semmoinen perhe, että käytiin aina kylässä ja kaikki kävi meillä kylässä, Benjamin kuvailee.

– Meillä on täällä iso talo, kyllä tänne mahtuu, Eeva toteaa hymyillen.

Pertti ja Leila Hujanen toivovat, että uudet tilalliset jaksavat. Kevät ja kesä ovat raskasta aikaa luomuviljelijälle. Vanhemmat ovat kuitenkin vielä niin hyvässä kunnossa, että heistä on apua ja tukea uudelle polvelle vielä vuosiksi eteenpäin.

Muutettu klo 29.12. klo 12.15 luomukanala kanalaksi.