Ilmasto muuttuu, lajeja katoaa ja muovijätevuoret kasvavat – Onko meillä vielä toivoa, Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Leif Schulman?

Ilmastonmuutoksen epäilijöiden vastarinta on nyt suurimmillaan, mutta se väistyy ensi vuosikymmenen puolivälissä, uskoo Luonnontieteellisen museon johtaja.

luonto
Leif Schulman
Marraskuussa vietettiin Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmien 340-vuotisjuhlia ja samalla museon johtajan Leif Schulmanin 50-vuotisjuhlaa.Mårten Lampen / Yle

– Onhan tämä ihan mielettömän huolestuttavaa.

Näin sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen (siirryt toiseen palveluun) johtaja, professori Leif Schulman, kun häneltä kysyy maapallon eläimistöä uhkaavasta sukupuuttoaallosta.

Keskustelen Schulmanin kanssa tästä niin sanotusta kuudennesta sukupuuttoaallosta (siirryt toiseen palveluun), ilmastonmuutoksesta ja muista mahdollisista katastrofin aineksista hänen työhuoneessaan museon takaosassa Helsingin Töölössä.

Schulman johtaa museota, joka vastaa Suomen luonnontieteellisistä kansalliskokoelmista sekä niihin liittyvästä tutkimuksesta ja opetuksesta. Museo on Helsingin yliopiston erillinen laitos.

Hän perustelee huoltaan eläinkunnasta kahdella seikalla.

Toinen niistä on emotionaalinen: köyhdytämme elämänpiiriämme ja kokemusmaailmaamme, kun leijonan, norsun ja sarvikuonon kaltaiset ikoniset eläimet uhkaavat hävitä. Se ei tapahdu aivan vielä, mutta nykytrendillä olemme menettämässä ne.

– Pääsevätkö lapsemme ja lapsenlapsemme lainkaan kokemaan sitä innostusta, jota itse koin pienestä pitäen vai siirtyykö kaikki museo-osastolle – samalla tavalla kuin dinosaurukset, Schulman kysyy.

Eläinyksilöiden määrä jo romahtanut, seuraavaksi lajien vuoro?

Toinen Schulmanin huolenaihe liittyy elämän edellytyksiin yleisemmin. Nähtävillä on "karseita kehityskulkuja", kuten hän kuvailee.

– Kun synnyin, oli makeissa vesissä kuusi kertaa enemmän kaloja kuin nyt. Ei kalalajeja vaan kalayksilöitä. Isoisän kalajutut eivät olleetkaan kalavaleita – kalat olivat ennen isompia.

Saaliskaloja laatikossa laiturilla
50 vuotta sitten kaloja oli kuusi kertaa enemmän kuin nykyisin. Antti Kolppo / Yle

Maalla taas eli 2,5 kertaa enemmän selkärankaisia. Vaikka useimmat karseudet tapahtuvat kaukana meistä, Schulman lähes kiihtyy, kun puheeksi tulee Afrikan metsästysturismi.

– Millä oikeudella länsimaalaiset menevät Afrikkaan metsästämään? Etelä-Afrikassa tarhataan leijonia ammuttaviksi. Miksi ihmeessä on pakko tappaa? Mistä ajatus tulee?

Schulman muistuttaa, että Kenialla on ollut pitkään voimassa metsästyskielto, ja samalla maa on panostanut safariturismiin. Poliittisten levottomuuksien takia turismi on kärsinyt.

Kontrolloitu metsästys ei ole välttämättä mahdoton ajatus, mutta Afrikan huonosti järjestäytyneissä yhteiskunnissa se ei ehkä toimi, hän tuumii.

Schulman ei ole biodiversiteettihuolineen yksin.

Luonnon monimuotoisuutta pohdittiin viimeksi marraskuussa YK:n järjestämässä kokouksessa Egyptissä. (siirryt toiseen palveluun)Kokous jäi melko vähälle huomiolle, vaikka osallistujia oli noin 10 000 lähes kaikista maailman maista. Schulmanista on hyvä, että asiasta puhutaan, kunhan vaan se ei jää pelkäksi puheeksi.

Luonto on historian kuluessa luonut tasapainotilan, jota ei kannattaisi mennä horjuttamaan, ei meillä eikä muualla.

Herkkä tasapaino voi järkkyä

Mitä tapahtuu, kun Suomen metsästäjäkunta ukkoutuu ja metsästäminen vähentyy, Schulman kysyy ja vastaa itse: hirvien, valkohäntäkauriiden ja metsäkauriiden populaatiot räjähtävät, koska ihminen on jo aiemmin syrjäyttänyt niitä pyytävät sudet ja karhut. Ja vain jos käy hyvin, huolehtii kasvava susikanta näistä ekosysteemipalveluista.

Schulman antaa toisenkin esimerkin. Intiassa korppikotkia on vainottu niin, että niiden määrä on romahtanut. Kun korppikotkia ei ole ollut syömässä lehmänraatoja, on villiintyneiden koirien määrä lisääntynyt räjähdysmäisesti. Sen seurauksena myös vesikauhu eli rabies on yleistynyt rajusti.

Näissäkin tapauksissa luonnon tasapaino löytyy ajan mittaan, mutta hinta voi olla kova. Voiko ihminen siis peräti hävittää elämän maapallolta?

– Ihminen pystyy lähinnä tuhoamaan omat elämänedellytyksensä. Vaikka maapallon keskilämpötila nousisi neljä astetta, jäätiköt sulaisivat ja vedenpinta nousisi rajusti, ei sillä olisi merkitystä biosfäärille tai geosfäärille, Schulman sanoo.

Myös sukupuuttoaallon jälkeen nousee uusia lajeja – ja ehkä joku niistä voi olla ihmistä viisaampi. Sukupuuttoon kuolleelle ihmiselle sillä ei tosin olisi enää merkitystä.

Schulmanin mielestä kamppailu ilmastonmuutosta vastaan on vaikeuksissa, mutta tässäkin suhteessa hän julistautuu optimistiksi.

Ilmastonmuutos: Viimeinen kamppailu käynnissä?

Katowicessa Puolassa joulukuun alussa pidetyssä YK:n ilmastokokouksessa otettiin askeita eteenpäin. Kokous pystyi sopimaan siitä, miten Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia toimia raportoidaan ja todennetaan. Viestit maailmalta eivät kuitenkaan ole pelkästään myönteisiä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin hallinto toimii kuin ilmastonmuutosta ei olisi olemassakaan. Osavaltio- ja kaupunkitasoilla tehdään kuitenkin valtavasti hyvää työtä. Lisäksi ympäristöasioihin liittyvä bisnes kukoistaa, ja esimerkiksi Tesla kehittää sinnikkäästi sähköautoja.

Enemmän Schulman on huolissaan Afrikasta ja esimerkiksi Brasiliasta. Afrikassa väestönkasvu on hurjaa, yhteiskunnat heikkoja ja poliittista levottomuutta riittää. Brasiliassa taas uuden presidentin Jair Bolsonaron sanotaan jättävän mielipiteissään jopa Trumpin varjoonsa. Katowicessakin Brasilia oli viimeisenä esteenä sovun syntymiselle.

Ruuhkaa Kairossa Egyptissä
Ruuhkaa Egyptin pääkaupungissa Kairossa.Khaled Elfiqi / EPA

Muista maista Kiinassa päätöksenteko on harvojen käsissä, mikä voi helpottaa suurten uudistusten tekoa. Tai sitten ei.

Euroopassa tiedostamisen taso vaihtelee. Esimerkiksi Ranskassa "keltaliivien" isoissa mielenosoituksissa ainakin osa vastusti kiivaasti polttoaineiden monien mielestä varsin maltillisia hinnankorotuksia, joita perusteltiin muun muassa ilmastosyillä.

Eikö tämä kaikki kerro muutoksenteon vaikeudesta?

– Tavallaan on otettu takapakkia, mutta näinhän usein käy: kun ollaan lähellä läpimurtoa, voi vastustus olla suurinta. Toivottavasti viimeistään ensi vuosikymmenen puolivälissä nähdään lopullinen läpimurto, Schulman pohtii.

Roskat ovat raaka-ainetta

Lajien häviämisen ja ilmastonmuutoksen rinnalla puhutaan usein ympäristön saastumisesta ja roskaantumisesta. Schulmanin mukaan vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, voiko ongelmia edes laittaa samalle viivalle.

– Voi olla, että lähivuosina mikromuovit joudutaan toteamaan isommaksi ongelmaksi, kuin miltä nyt näyttää.

Schulman uskoo silti, että nyt mahdottomilta tuntuvat ongelmat ovat ratkaistavissa – pystyttiinhän otsonikerroksen tuhoutuminenkin pysäyttämään.

Pessimisti sanoisi, että kasvun ja vaurastumisen tavoittelu on ihmiselle sisäsyntyistä, eikä edessä voi olla muuta kuin tuho.

– Olen samaa mieltä sisäsyntyisyydestä, koska kaikki lajit toimivat samalla tavalla. Me olemme kuitenkin pystyneet myös irtautumaan näistä voimista, hän sanoo.

Lopputuloksesta ei voi silti olla varma. Yksityisten ihmisten, myös Leif Schulmanin, pitäisi kyetä muuttamaan käyttäytymistään.

Yksilön vastuu ja optimismi

Haastattelun aikana Schulman korostaa useasti, että kyseessä on ihmisen elämäntapakriisi ennemmin kuin joukko erillisiä kriisejä ja ongelmia. Elämäntapoja muuttamalla voimme saada paljon aikaiseksi.

Se taas ei tunnetusti ole monellekaan meistä helppoa. Eikö jatkossa ole enää luvallista lentää etelään aurinkolomalle?

Airbus A340 -kone Frankfurtin lentoasemalla.
Lentoliikenteen lisääntyminen rasittaa ilmastoa.Fredrik von Erichsen / EPA

Itse hän kertoo valinneensa talvilomakohteen Lapista. Harkinnan jälkeen hän päätyi lentämään sinne, mutta myös maksamaan päästöjen kompensaatiomaksun. Se oli yllättävän halpakin, hän sanoo.

Schulman korostaa, ettei halua lähteä tuomitsemaan ja osoittamaan sormella.

– Mutta kyllä sitä kannattaa funtsia, mistä voi luopua tai löytää uudentyyppistä mielihyvää tekemällä asioita toisin. Omassa elämässäni olen tarkkaillut erilaisia valintoja.

Arvostuksiaan pystyy muuttamaan, hän vakuuttaa.

– Esimerkiksi sen tavoitteleminen, että pääsee joka vuosi viikoksi etelään, ei ehkä ole ylivoimaisen hyvä asia. Ja voi olla vapauttavaa huomata, että naudanlihasta luopuminen voi tuoda hyvää mieltä ja parantaa vointia.

Hän myöntää matkustavansa töiden takia paljon kansainvälisiin kokouksiin, mutta soisi etäkokousten yleistyvän. Esimerkiksi alle kymmenen hengen etäkokous videoyhteyksineen toimii ihan hyvin, hän sanoo.

Helsingin yliopistossa pohditaan parhaillaan, pitäisikö tutkijoiden konferenssimatkoista alkaa maksaa kompensaatiota. Työmatkat voisivat kallistua hieman, mutta ehkä lopputuloksena pohdittaisiin tarkemmin, kannattaako matkaan edes lähteä.

Optimisti vai pessimisti?

Maailman tila antaa aihetta monenlaiseen pessimismiin. Ongelmat ovat valtavia, eikä kaikkiin ole näkyvissä ratkaisuja.

Sitä paitsi ongelmaluetteloon on kovin helppo lisätä uusia teemoja, vaikkapa energian kulutuksen kasvu. Toisaalta esimerkiksi aurinkoenergian tuotanto kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia, mikä saattaa tuoda varsin nopeasti helpotusta tähän huoleen.

Ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuteen voi suhtautua pessimistisesti tai optimistisesti. Entäpä Leif Schulman, kumpi hän omasta mielestään on?

Leif Schulman
Leif SchulmanMårten Lampen / Yle

Schulman myöntää olevansa optimisti, silläkin uhalla, että se osoittautuu joskus katteettomaksi.

– Se on ehkä luonnekysymys, mutta eihän elämää voi elää kuin optimistisesti. Onko sillä edes väliä, jos se osoittautuu joskus katteettomaksi?

Lue lisää:

Mannerheimin isoisän kovakuoriaiskokoelma hätkähdyttää kauneudellaan – Kellarissa keskellä Helsinkiä lepää yhdeksän miljoonaa hyönteistä

Uusi suurselvitys paljastaa: Suomen luonnolla menee entistä huonommin

WWF varoittaa: Eläinten määrä on romahtanut hälyttävästi – tällä vauhdilla monista lajeista kohta enää rippeet jäljellä

Kuuntele:

Minna Pyykön Maailma: Häviääkö lajeja joka päivä? - Kuudes sukupuuttoaalto kiihtyy