Vihaisia puheluita kaupungin johdolta ja kulttimaine Intiassa – teatteri Fiasko on uhmannut häpeää yhdessä lähes 40 vuotta ja siinä on jotain hyvin suomalaista

Suomessa teatteri on aina kuulunut tavalliselle kansalle – lavan molemmin puolin.

teatteritaide
Kaksi naista harrastajateatterin harjoituksissa.
Ilona Pietarinen ja Leena Käyhkö ovat harrastaneet teatteria yhdessä lähes neljä vuosikymmentä. Lavalla toisen oppii tuntemaan eri tavalla kuin muussa elämässä, teatteri Fiaskon väki sanoo.Toni Pitkänen / Yle

Leikki alkaa. Toistakymmentä ihmistä on koolla maanantai-iltana kansalaisopiston nuhjuisessa salissa Joensuussa. He vetäisevät ensin railakkaan country-tanssin ja vääntäytyvät sitten ihmispyramidiin. Suurin osa porukasta on ohittanut keski-iän jo aikaa sitten, eikä heitä hävetä enää mikään. Tämä on vasta lämmittelyä. Tervetuloa joensuulaisen teatteri Fiaskon harjoituksiin!

Teatteri Fiaskon porukka yhteiskuvassa.
Akrobatia on yksi teatteri Fiaskon erityistaidoista. Nykyisin sitä kutsutaan mummoakrobatiaksi.Toni Pitkänen / Yle

Teatteri on erikoinen harrastus. Joukko ihmisiä kokoontuu monta kertaa viikossa uhmaamaan häpeää ja tekemään outoja asioita. Ja tämä porukka on tehnyt sitä yhdessä lähes 40 vuotta.

Joensuulainen Teatteri Fiasko saattaa jopa olla pisimpään samalla kokoonpanolla toiminut harrastajateatteri Suomessa. Sen toiminta käynnistyi vuonna 1980 Joensuun Vapaaopiston teatteriryhmänä. Alle kolmekymppiset nuoret aikuiset alkoivat harjoitella teatterin perustaitoja ohjaaja Tuire Hindikan johdolla. Nyt ryhmän keski-ikä on lähes 70 vuotta. Teatterin porukka on elänyt koko aikuisuutensa samassa Fiasko-perheessä.

Tavallinen lavalla kiehtoo

Jurot suomalaiset ovat yllättäen esiintyjäkansaa. Harrastajateattereiden verkko on Suomessa yksi Euroopan vahvimmista. Pelkästään kesäteattereiden ensi-iltoja on vuosittain noin 400. Vuodesta toiseen vähintään joka toisessa pikkukunnassa teatterilaiset tankkaavat repliikkejä, pukeutuvat hassusti ja nikkaroivat lavasteita.

Harrastajanäyttelijät alastonpuvuissa
Alastonpuvuissa esitetty Säkkijärvenpolkka ei miellyttänyt kaupungin johtoa. Asuja sovittavat Leena Käyhkö, Ilona Pietarinen ja Tuire Hindikka.Toni Pitkänen / Yle

Suomessa teatteri on aina kuulunut kansalle – lavan molemmin puolin. Kun muissa Pohjoismaissa teatterin perinteitä loivat kuninkaalliset hoviteatterit, Suomessa työväentalojen ja vapaapalokuntien salien näyttämöille nousivat iltamissa kyläläiset itse. Aikana ennen itsenäisyyttä suomenkielinen teatteri loi ajatusta omasta kansakunnasta.

Ja jokin teatterin maailmassa kiehtoo meitä yhä. Kesätettereissa käy vuosittain yli miljoona katsojaa, arvioi Teatterin tiedotuskeskus Tinfo. Jostakin syystä me haluamme katsoa, kun kuka-tahansa-meistä pistää itsensä likoon lavalla.

Surun jälkeen harjoituksiin

Hannu Levaniemen koko aikuinen elämä mahtuu vuosiin Fiaskon kanssa. Teatterin perhe on kulkenut rinnalla kaikissa isoissa elämänkäänteissä. Kun Levaniemi aikoinaan tapasi vaimonsa. Kun he saivat yhdessä neljä lasta ja kasvattivat heidät aikuisiksi. Ja kun vaimo vajaa neljä vuotta sitten kuoli.

Hannu Levaniemi istuu penkillä.
Hannu Levaniemen elämässä Fiasko-perhe on ollut mukana kaikissa sen käänteissä.Toni Pitkänen / Yle

– Vaimon kuoleman jälkeen menin harjoituksiin aluksi vain olemaan ja istumaan, kun en kyennyt tekemään mitään. Pikkuhiljaa aloin taas heittäytyä tekemiseen. Sekin auttoi surussa, Levaniemi sanoo.

Hän oli pitkään ryhmän ainoa mies. Teatteri on antanut mahdollisuuden olla jotain, mitä ei muualla uskaltaisi olla ja tehdä asioita, joihin ei tiennyt kykenevänsä.

Niin kuin esimerkiksi sinä kesänä Joensuussa, kun intialainen teatteriohjaaja Surya Mohan Kulshreshtha takoi Levaniemen päähän ja kehoon 600-luvun sanskritilaisen komedian muotokieltä. Levaniemi ui sisään muinaisen intialaisen pyhän miehen nahkoihin. Hän opetteli ojentamaan sormia asentoihin, joihin ei ollut niitä ennen vääntänyt. Ohjaaja halusi, että Pyhä mies ja ilotyttö -näytelmä toteutetaan pilkulleen tuhansia vuosia vanhan tradition mukaisesti.

Teatteri Fiaskon väkeä
Teatteri Fiasko on tehnyt vuosien varrella kymmeniä esityksiä.Teatteri Fiaskon arkisto

Näytelmä opetti psykiatrisena sairaanhoitajana työskentelevälle Levaniemelle muutakin kuin sormien vääntelyä. Fiasko esitti näytelmää myös Intiassa niin, että puolet näyttelijöistä oli paikallisia. He puhuivat repliikkinsä hindiksi, Fiaskon väki suomeksi. Yhdistelmä toimi täydellisesti. Yleisö nauroi ja liikuttui oikeissa kohdissa.

– Silloin opin, että ei toisen ihmisen ymmärtämiseen tarvita kieltä. Se oli yksi vaikuttavimmista kokemuksista elämässäni, Hannu Levaniemi sanoo.

Lisää hönkää savukoneesta

Ja nyt fiaskolaiset matkaavat nuhjuisessa kansalaisopiston salissa 1600-luvun Italiaan. He harjoittelevat kohtauksia kuuluisasta italialaisesta komediasta Kahden herran palvelija.

Se on vaikeaa, sillä comedia dell’arte -perinteessä jokaisella hahmolla on omat, tarkasti määritellyt eleet. Niitä opettamaan teatteri hommasi Lontoosta comedia dell´arten ammattilaisen, ohjaaja Tiia-Mari Mäkisen. Karoliina Silvennoinen jaIrja Hara näyttelevät klovnihahmo Truffaldinoa, jonka vikkelät liikkeet ja nopeasti vaihtuvat ilmeet pitäisi ajoittaa sekuntilleen oikein. Hiki valuu. Vielä kerran uusiksi!

Kaksi naista harrastajateatterin harjoituksissa.
Ilona Pietarinen ja Sinikka Silvennoinen ovat nuoria rakastavaisia Kahden herran palvelija -näytelmässä.Toni Pitkänen / Yle

Taiteellisten tavoitteiden suhteen rima on Fiaskossa aina asetettu mieluummin liian ylös kuin alas. Siitä ovat vastanneet ryhmää alusta saakka luotsanneet teatterin ammattilaiset, ohjaaja Tuire Hindikka ja näytelmäkirjailija Pirkko Kurikka.

On tehty draamaa, kabareeta ja tanssiteatteria, tartuttu Faustiin, Kalevalaan ja Carmeniin. Vaikein laji on komedia. Hauskan tekeminen ei ole helppoa.

– Jos tarvitaan dramatiikkaa, voi aina tuprauttaa savukoneesta lisää hönkää ja vääntää musiikit lujemmalle, mutta komedian rytmiä ei voi teeskennellä, Tuire Hindikka sanoo.

Fiasko ja niin ikään Hindikan aiemmin vetämät kansalaisopiston lapsiteatteriryhmät Joensuussa ovat toimineet kasvattajaseuroina monille taiteen ammattilaisille. 2000-luvun taitteessa teatterin harrastajia oli Joensuussa poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi näyttelijä Pamela Tola on aloittanut uransa Tuire Hindikan opissa.

Kulttuurijohtaja pöyristyi runsaista ulokkeista

Takavuosina Fiaskon merkitys itäsuomalaisessa kulttuurielämässä oli suuri. Ryhmä rakensi lavan Joensuun keskellä virtaavan Pielisjoen laguuniin. Ulkoilmaesityksiin Kalevalan Ainoa ja Kullervoa katsomaan kerääntyi kerralla jopa 1000 ihmistä.

Aina ei ole mennyt yhtä putkeen.

– Joskus on hävettänyt jo auditorion portaissa lavalle astellessa. Että on meillä ollut sellaisiakin esityksiä, sanoo Sinikka Silvennoinen.

Joskus taas ei ole ymmärtänyt hävetä etukäteen. 1990-luvulla Fiasko valmisteli Joensuun kaupungin syntymäpäivien kunniaksi pidettyyn kansanjuhlaan torille esityksen. Lavalle nousi rempseä ryhmä, joka oli pukeutunut ihonvärisiin alastonpukuihin. Pukujen normaalia kookkaammat ulokkeet heiluivat Säkkijärven polkan tahdissa.

Seuraavana päivänä vihaisen puhelun soitti sekä kaupungin kulttuurijohtaja että maakuntalehden päätoimittaja. Kumpikin oli hukkunut närkästyneeseen palautevyöryyn.

Hien ja kyynelten kautta

Mitä tapahtuu, kun harrastaa teatteria lähes 40 vuotta yhdessä?

Ainakin oppii tuntemaan toisen ihmisen eri tavalla kuin muussa elämässä. Ilona Pietarinen tietää täsmälleen, miten Sinikka Silvennoinen laittaa kädet astuessaan lavalle ja kuinka Hannu Levaniemen jalat vispaavat aina tanssissa.

Teatteriharrastajat istuvat rivissä tuoleillaan harjoituksissa.
Teatterissa toisen tunnetilat aistii herkästi. Karoliina Silvennoinen, Irja Hara, Sinikka Silvennoinen ja Leena Käyhkö keskittyvät harjoituksissa.Toni Pitkänen / Yle

Harrastus pakottaa olemaan auki. Silloin toisen tunnetilan aistii herkästi kysymättäkin. Improvisaatiossa on pakko luottaa vastapeluriin ja heittäytyä. Häpeää ei voi pelätä.

– Tässä ryhmässä luottamus on syntynyt hien ja kyynelten kautta, Irja Hara sanoo.

Side vahvistuu huomaamatta. Henkilökohtaisista asioista ei harjoituksissa paljon puhuta, mutta jokainen tietää, että toiseen voi luottaa. Ryhmä kantaa läpi kaikenlaisten aikojen. Ja vie toisiin maailmoihin – ihan konkreettisestikin.

Intiassa ähkittiin matalalla

Teatteri Fiaskolla on kulttimaine Intiassa. Se on peräisin 1990-luvulta, jolloin ryhmä luuli menevänsä esittämään intialaisille teatterifestivaaleille muinaista suomalaista satua, kertomusta Kalevalan Ainosta.

Mutta esitys osui intialaiseen sieluun. Tarina nuoren tytön pakkoavioliitosta kosketti kielimuurin yli. Sanoja ei juuri käytetty.

– Se oli matalassa kyykyssä ähkimistä ja liikehdintää, Tuire Hindikka kuvailee.

Myöhemmin ryhmä kuuli, että intialaisessa teatteriperinteessä käytetään paljon samantyyppisiä asentoja. Myös näyttävät kasvomeikit tuntuivat intialaisesta yleisöstä kotoisilta.

Teatteriohjaaja Tuire Hindikka istuu pöydän ääressä.
Ohjaaja Tuire Hindikka on vetänyt ryhmää sen perustamisesta saakka. Taustalla Karoliina Silvennoinen, Hannu Levaniemi ja Irja Hara esityskuvissa.Toni Pitkänen / Yle

Intiasta on tullut Fiaskon toinen koti. Ainoa ja toista Kalevalan tarinaa Kullervoa on esitetty lukuisia kertoja eri puolilla Intiaa ja Pakistania. Kaikkiaan Fiasko on tehnyt yhdessä yli 30 ulkomaanmatkaa Arubaa ja Koreaa myöten. Niitä varten on järjestetty myyjäisiä, pyöritetty posetiivia, tehty kalenteri alastonpuvuissa ja otettu pankkilainaa.

On hämmästyttävää, kuinka paljon aikaa, vaivaa ja rahaa Fiaskon väki on ollut valmis uhraamaan teatterin eteen. Monilla koko perhe on sidottu tavalla tai toisella yhteiseen harrastukseen. Tilanne on sama monessa suomalaisessa harrastajateatterissa.

Hyvän käytöksen koodi

– Edesmenneeltä äidiltäni on peräisin sanonta “uhrata Fiaskon alttarille”. Se on edelleen ahkerassa käytössä, sanoo Sinikka Silvennoinen.

Kun Silvennoisen lapset olivat pieniä, mummo hoiti heitä teatterin ulkomaanmatkojen ajan. Insinöörimies värvättiin rakentamaan lavasteita. Pitkään perjantai-illat ja lauantaiaamut oli varattu harjoituksille.

Silvennoisen kaikki, nyt jo keski-ikäiset, lapset ovat tulleet äidin perässä teatteri Fiaskoon. Karoliina Silvennoinen, 43, on ollut mukana 12-vuotiaasta lähtien. Tällä hetkellä hän on Fiaskon nuorin jäsen. Myös Karoliinan parikymppinen tytär oli mukana ennen kuin muutti pois Joensuusta.

– Kasvoin Fiaskossa. Aikuisuuden kynnyksellä en halunnut mitään muuta kuin näyttelijäksi. Pyrin teatterikorkeakouluun kolme kertaa, enkä päässy sisään. Nyt ajattelen, että näin sen kuuluikin mennä, Karoliina Silvennoinen sanoo.

Hän on nähnyt, kuinka oma äiti ja ryhmän muut, lapsuudesta asti tutut jäsenet pikkuhiljaa ikääntyvät. Ajatukset käyvät välillä siinä, että joskus leikki loppuu. Mutta sen aika ei ole vielä.

Äiti ja tytär katsovat toisiaan.
Karoliina ja Sinikka Silvennoinen, tytär ja äiti. Fiaskossa on ollut mukana myös kolmas polvi, Karoliinan tytär.Toni Pitkänen / Yle

Silvennoisille Fiasko ei ole harrastus, vaan elämäntapa. Mutta toisin kuin elämässä, teatterissa kaikki on mahdollista. Se kiehtoo.

Vuosien varrella fiaskolaiset ovat opetelleet mitä ihmeellisimpiä taitoja. He osaavat miekkailla oikealla floretilla, esittää kosiotansseja aikidoliikkeiden avulla ja tehdä pyramidin ihmisistä.

Akrobatia on kulkenut mukana pitkään. Aiemmin se oli näyttävää ja hauskaa. Nykyisin se on hauskaa.

– Tanakka alaosasto on vahvistunut ihmispyramideissa. Olemme nimenneet lajin mummoakrobatiaksi, ohjaaja Tuire Hindikka sanoo.

Teatteri Fiaskon väkeä esityskuvissa
Teatteri on vienyt maailmalle ja toisiin maailmoihin.Teatteri Fiaskon arkisto

Esityksiä tehdään yleisölle, mutta monen fiaskolaisen mielestä kaikkein parasta on harjoitteluvaihe. Se, kun kompuroidaan ja noustaan ylös yhä uudelleen. Teatteriharrastajien joukko ei ole ryhmänä räiskyvä, vaan jopa hiljainen, Tuire Hindikka kuvailee.

– Porukka on pysynyt kasassa näin pitkään sen vuoksi, että täällä vallitsee hyvän käytöksen koodi, sanoo toinen vetäjä, näytelmäkirjailija Pirkko Kurikka.

Ilta pimenee, esitys-Crocsit vedetään jalkaan

Valot on sytytetty. Lavasteet on kannettu paikoillaan ja esitys-Crocsit vedetty jalkaan. Pimeässä Joensuun illassa täysi sali yleisöä seuraa satiirista parisuhdeseikkailua 1600-luvun Venetsiassa. Tänään Kahden herran palvelijan rytmi on hitaampi kuin muissa esityksissä.

Vaatii ponnisteluja, että pohjoiskarjalainen lupsakka puheenparsi taipuu nopeaksi italialaiseksi sanailuksi. Lavalla pukkaa hikeä.

Sinikka Silvennoinen, 71, ja Ilona Pietarinen, 61, näyttelevät nuoria rakastavaisia. Loputon leikki jatkuu.

.